Raamattu on Jumalan omasivu

Aloitan tämän keskustelun
ehkä ihan liian tutulla
Raamattulainauksella,
josta on jo monenlaista keskustelua
tälläkin foorumilla käyty.
Mutta älä silti ohita sitä kevyesti.
Se on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Paavali (1 Tess 4:13-18) kirjoitti:
Mutta me emme tahdo pitää teitä,
veljet,
tietämättöminä siitä,
kuinka poisnukkuneiden on,
ettette murehtisi niinkuin muut,
joilla ei toivoa ole.

Sillä jos uskomme,
että Jeesus on kuollut ja noussut ylös,
niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta
myös tuova poisnukkuneet esiin
yhdessä hänen kanssaan.

Sillä sen me sanomme teille Herran sanana,
että me, jotka olemme elossa,
jotka jäämme tänne Herran tulemukseen,
emme suinkaan ehdi ennen niitä,
jotka ovat nukkuneet.

Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta
käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan
kuuluessa,
ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;

sitten meidät, jotka olemme elossa,
jotka olemme jääneet tänne,
temmataan yhdessä heidän kanssaan
pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin;
ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

Moni rakkaistamme on jo nukkunut pois.
Vaikka en ole vielä vanhus,
niin tosiasia on,
että jos joku kysyisi minulta,
että missä sukulaiset ja tuttavat ovat,
niin joutuisin vastaamaan,
että hyvin suuri joukko
on jo eri hautausmailla.

Ja tiedämme itse kukin,
että oma vuorommekin tulee.
Yhden ihmisen elämä
muodostaa yhden aikakauden,
joka päättyy hetkeen,
jolloin silmämme sulkeutuu viimeisen kerran.

Valitettavasti tuo lainaamani
tekstikatkelma on yhden luvun lopussa,
ja niin helposti jää huomaamatta,
että Paavalin ajatus ei suinkaan pääty
tuon luvun loppuun.
Jumalan Sanassahan ei lukujakoa
eikä jaejakoa ole.

Paavali puhuu siis aivan samasta
asiasta edelleen,
kun jatkaa näin:

Paavali (1 Tess 5:1) kirjoitti:Mutta aikakausista ja määrähetkistä
ei teille, veljet,
ole tarvis kirjoittaa

Paavali on juuri kuvannut
yhden aikakauden (kronos)
joka päättyy määrättyyn hetkeen (kairos).

Tuo aikakausi on
meneillään oleva armotalouskausi,
joka päättyy siihen,
että Kristuksessa kuolleet heräävät eloon
ja sekä heidät että meidät,
jotka olemme jääneet tänne
tuohon hetkeen saakka,
yhdessä heidän kanssaan
temmataan pilvissä kohti Herraa.

Ja yksi aikakausi on päättynyt
tuohon hetkeen.

Mitä sitten tapahtuu täällä maan päällä.
Alkaa uusi aikakausi,
joka tunnetaan nimellä Herran päivä.

Paavali (1 Tess 5:2) kirjoitti:sillä itse te varsin hyvin tiedätte,
että Herran päivä tulee niinkuin varas yöllä.

Kun varas tulee,
niin se ei tiedä mitään hyvää
sen uhriksi joutuvalle.

Paavali (1 Tess 5:3) kirjoitti:Kun he sanovat:
"Nyt on rauha, ei hätää mitään",
silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio,
niinkuin synnytyskipu raskaan vaimon,
eivätkä he pääse pakoon.

Maailma joutuu yllättäin
kuin synnytystuskiin.
Minä en miehenä tiedä,
millainen tuo tuska on,
mutta sen tiedän,
että kaikki eivät siitä selviä.

Äitini äiti kuoli synnytykseen.
Ja äiti itsekin luuli kuolevansa
minun synnyttämiseeni,
kun lääkärikin oli sanonut,
että äiti ei kestäisi synnytystä.

Tulee siis aikakausi,
jota sanotaan Herran päiväksi,
ja nimenomaan vihan ja synkeyden päiväksi.
Siis itse asiassa se on yön aikakausi.
Mutta se ei yllätä meitä,
jotka olemme Valkeuden ja päivän lapsia,
ja jotka tuosta alkaen
saamme olla konkreettisesti
aina ja ikuisesti Herran kanssa.

Paavali (1 Tess 5:4-5) kirjoitti:Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä,
niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas;
sillä kaikki te olette
valkeuden lapsia ja päivän lapsia;
me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.

Tuo yön ja pimeyden aikakausi päättyy
siihen hetkeen,
kun Herra tulee kirkkaudessaan
pyhiensä kanssa taivaasta
takaisin maan päälle
ja perustaa tänne valtakuntansa.
Tuo ihana/loistava/valoisa Herran päivä
on pituudeltaan tuhat vuotta.

Se aikakausi taas päättyy hetkeen,
jossa kuolleet tuomitaan.
Ja alkaa ikuisuus.

Johannes (Ilm 22:5) kirjoitti:Eikä yötä ole enää oleva,
eivätkä he tarvitse
lampun valoa eikä auringon valoa,
sillä Herra Jumala on valaiseva heitä,
ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti.

Ja niin me saamme
aina ja iankaikkisesti
hallita Jumalan luomakuntaa,
- niinkuin ihmiselle jo alussa
tehtäväksi annettiin -
ja teemme sitä siis
aikakausista aikakausiin
(tus aionas ton aionon).