Raamattu on Jumalan omasivu

Tänään pysähdyin tämän asian äärelle: uhri.

Mitä tässä ajassa puhuu - uhri?

Kristus Jeesus katsoo, kuinka tänä päivänä Hänen uhriansa pidetään toisarvoisena, jopa unohdettuna. Siitä puhuttaessa se saatetaan hyljätä, kun ihminen haluaa pärjätä teoillaan Jumalan edessä tai haluaa lisätä siihen jotakin itse (uskonnollisuus, omavanhurskaus).

Puhuuhan 'uhri' juutalaisille, mutta onhan meillä pakanasyntyisillä ollut myös 'uhreja' käytössä lepyttääksemme pakanajumalia?

Uhrin käsittäminen ja siihen turvaaminen on oleellisinta uskossa Jumalaan, sillä syntisinä ja syntimme tunnustavina tarvitsemme sovittajan ja välimiehen Jumalan kasvojen edessä.

Mitä muuta olen tarjonnut Jumalalle kuin Jeesuksen, mihin muuhun olen vedonnut Jumalan edessä?

Paavali (Ef. 5:2) kirjoitti:Vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi".

Tarkka havainto sinulla on, sisko! Jään innolla seuraamaan, koska se minua kans kiinnostaa. Muuten katsoin hepreankielen Raamatun käännöstä. Että Messias uhrasi antamalla itsensä puolestamme ja se on Jumalalle tuoksu uhri, jonka mukaan tulee vaeltaa rakkaudessa.

Ef. 5:2 kirjoitti:
Kävele rakkaudessa, niin kuin Messias myös rakasti sinua ja antoi itsensä puolestamme, uhrina ja uhrina Jumalalle makean tuoksun tuoksusta.

https://www.studylight.org/bible/hnv/ephesians/5.html

Niin selkeä otsikko.
Päivän selvä asia.
Ja silti minä mietin sitä
päivästä toiseen.
Enkä osaa mitään vastata.

Mietin ensimmäista uhria,
jonka tähden
Aadam ja Eeva saivat jäädä eloon.
Ja lukemattomien uhrien jälkeen
tulee Jumalan Karitsa.

Lainaamassasi kirjeessä
Paavali sanoo olevansa
Kristuksen vanki.

Ja sitten itse jae käskyttää:
Vaeltakaa Rakkaudessa
niinkuin Kristuskin ...

Me uhraudumme toisten Elämän tähden.
Koska Kristus on ensin Rakastanut meitä.

Ja suorastaan outoa on,
että Paavalin niinkuin Johanneksenkin
ja muidenkin
täytyy kirjeissään
alati muistuttaa siitä,
että olemme velvolliset
Rakastamaan toinen toisiamme.

En olisi ikinä uskonut,
että tällainen ajatus tulisi päällimmäisenä,
kun jotain kommentoin aiheeseen.

Mutta näin nyt kävi:

Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan
ystävällisiä, hyväsydämisiä,
anteeksiantavaisia toinen
toisellenne,
niinkuin Jumalakin on
Kristuksessa teille anteeksi antanut.
Olkaa siis Jumalan seuraajia,
niinkuin rakkaat lapset,
ja vaeltakaa rakkaudessa,
niinkuin Kristuskin rakasti teitä
ja antoi itsensä meidän edestämme
lahjaksi ja uhriksi,
Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi"

kalamos kirjoitti:En olisi ikinä uskonut,
että tällainen ajatus tulisi päällimmäisenä,
kun jotain kommentoin aiheeseen.

Tämä on parasta.

Uskovien yhteydessä ei aina tiedä, mistä tuuli puhaltaa.

Kun noin vuosikymmen sitten sain lohdutukseksi (rukousvastauksena) sanat ’rakasta vain’, koin sen ensin vaatimuksena ja vasta myöhemmin avaimena - kaikkeen.

Johannes (13:7) kirjoitti:”Mitä minä teen, sitä et nyt käsitä, mutta vastedes sinä sen ymmärrät"