Palavimmat rukoukset

[kalamos]

Kaikista palavimmat rukoukset sairaiden puolesta nousevat omalta tautivuoteelta. Kun jäljelle jää Jumalan mahdollisuudet ja Hänen kunniansa. Tätä olen ollut oppimassa kipujen keskellä Jumalan armosta.

Näin minäkin olen kokenut. No tietenkään
en ole ollut kykeneväinen rukoilemaan kenenkään puolesta
silloin kun itse olen ollut kuolemaisillani vaikkapa sairaalan teho-osastolla,
mutta niinä aikoina, kun olen ollut siihen kykeneväinen,
niin mitä vakavamman tilanteen edessä olen itse ollut,
sitä palavammin olen rukoillut myös sukulaisteni ja muiden lähimmäisteni puolesta.

[עֵד]

Itselläni ei (tietääkseni) ole ollut noin vakavia tilanteita, mutta samanlaista avuttomuuden tunnetta kuin sairastaessa en juurikaan ole muulloin kokenut. Siinä tulee riisutuksi omasta aktiivisuudesta, vaikuttamisesta ja jopa tahtomisesta. Ja lähelle tulee Sanan lupaus 'Henki itse auttaa'.

'Valvokaa ja rukoilkaa' on tutkimisen paikka. Samoin 'henki on altis, mutta liha heikko'.

[kalamos]

Kun on todella hädässä,
niin ei halua esittää Jumalalle korulaiseita.
Silloin rukoilee aidosti ja palavasti.

[vilja]

Tulipa mieleeni ketjua lukiessani, että ehkäpä kaikkein rohkaisevimmat hetket olen saanut kokea usein juuri jonkun sairasvuoteen äärellä, joka minusta puhuu jotain siitä, että Jumala on henkensä kautta läsnä juuri siellä, missä ihminen on heikoimmillaan ja missä on aikaa rukoukselle.

Senkin olen nähnyt omassa elämässänikin, että meidät jopa laitetaan joskus sairasvuoteelle juuri siksi, että Jumala näin antaa meille aikaa ja mahdollisuuden vetäytyä pois normaaleista vaatimusten juoksupyöristä niissäkin tilanteissa, kun emme voi itse tuota irtiottoa tehdä.

Meillä on ihmeellinen Jumala, jolle kaikki on mahdollista.

[kalamos]

Tulipa mieleeni ketjua lukiessani, että ehkäpä kaikkein rohkaisevimmat hetket olen saanut kokea usein juuri jonkun sairasvuoteen äärellä, joka minusta puhuu jotain siitä, että Jumala on henkensä kautta läsnä juuri siellä, missä ihminen on heikoimmillaan ja missä on aikaa rukoukselle.

Tämän foorumin nimi kalamos
viestii juuri tuosta.

Särjettyä ruokoa hän ei muserra,
ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta

Kάλαμος on tässä kuva ruokopillistä.
Lampaita paimentavat käyttivät sellaista
vaikkapa lampaita koolle kutsuessaan.
Jos ruokopilli särkyi, niin se ei enää antanut selvää ääntä,
vaan korkeintaan rätisi inhottavasti.
Ja silloin se tietenkin heitettiin pois, ja tehtiin uusi pilli.
Ruokoahan on paljon.
Mutta Jeesus on Hyvä Paimen,
joka ei heitä pois särkynyttäkään ruokoa.

Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen,
jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä:
Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä,
joilla on särjetty ja nöyrä henki,
että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.

[vilja]

Tunnustan, että murruin, kun luin tuota Kalamoksen viestiä.

On lohduttavaa huomata, että on muitakin, jotka kokevat olevansa, kuin heikko ruoko Jumalan kämmenellä (jos oikein ymmärsin Kalamoksen kuvausta) saaden uskoa ja luotta Matt., jonka Kalamos jo toi esille, kuin Jesajankin sanoin:

Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta. Hän levittää oikeutta uskollisesti.

Koen, että samaa puhuu Psalmit ja Samuelin kirja

Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän
asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle, hänen kansansa ruhtinasten rinnalle,

Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat.

[kalamos]

Paavali oli suorastaan mielistynyt heikkouteen.
Eikä tuo ollut ns kaanaankieltä, vaan totisinta totta tuo heikkous.
Sillä Paavalin kuvaus osoittaa, että hän oli itse asiassa koko ajan kuoleman kielissä.

Sentähden minä olen mielistynyt
heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden;
sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.

Siis jos olemme omavoimaisia, niin ei Jumalan voima saa meissä sijaa.
Ja niin Paavali juuri edellä sanoo:

Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani,
että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.

Aiemmin fariseuksena Paavali oli ollut vahva.
Ja hän oli sen vahvuutensa avulla päässyt pitkälle.
Hän oli ollut lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.

Mutta tuon vahvuutensa hän suurella mielihalulla
vaihtoi Kristuksen tuntemiseen.

[vilja]

Siis jos olemme omavoimaisia, niin ei Jumalan voima saa meissä sijaa.

Aivan ja olen jopa sitä mieltä, että Jumala tekee meille välillä jopa ns;ja "nenän niistoja" tilanteissa, joissa alamme kovin toimimaan omavoimaisesti ja itseemme luottaen.

Ja kiitos Herralle siitä, että näin toimii, sillä onhan meillä suomalaisilla hyvinkin taipumusta seitsemän veljeksen kaltaiseen uhoamiseen ja itseriittoisuuteen, joten ihan tarpeellistakin moinen.


Rakkauttahan se kuritus ja opettaminenkin on.