Raamattu on Jumalan omasivu

Erään saarnan innoittamana seuraavat ajatukset:

Rukoillessamme uskossa toisten puolesta emme edellytä heidän omaa uskoa.

Omakaan uskomme ei ole omaamme, vaan lahjaksi saatua.

Onko silloin eroa rukouksessa uskovan puolesta ja ei-uskovan puolesta? Vai rukoilemmeko toiselle lisää uskoa ja toiselle, että hän tulisi uskoon?

Minua siunasi opetus, jossa kerrottiin, että rukoillessamme toisen parantumisen puolesta riittää rukoilijan/rukoilijoiden usko. Lopusta päättää Jumala.

Rampa mies odotti vain lanttia.
Sitä Pietarilla ja Johanneksella ei ollut.
Jotakin heillä oli.
Ja sitten tapahtui.
Ja Pietari joutui selittämään lopputulemaa näin:

Luukas (Ap.t 3:13-16) kirjoitti:Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin Jumala,
meidän isiemme Jumala,
on kirkastanut Poikansa Jeesuksen,
jonka te annoitte alttiiksi
ja kielsitte Pilatuksen edessä,
kun tämä oli päättänyt hänet päästää.
Te kielsitte Pyhän ja Vanhurskaan
ja anoitte, että teille annettaisiin murhamies,
mutta elämän ruhtinaan te tapoitte;
hänet Jumala on herättänyt kuolleista,
ja me olemme sen todistajat.
Ja uskon kautta hänen nimeensä
on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen,
jonka te näette ja tunnette,
ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa,
on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden
kaikkien teidän nähtenne.

Tuossa tilanteessa uskoa vaadittiin
ensimmäisen kerran siinä vaiheessa,
kun Pietari ja Johannes näkevät
tuon syntymästään saakka ramman miehen.

Näitä kerjäläisiä he olivat sinänsä nähneet
ja jatkuvasti näkivät.
Mutta nyt ...
jokin pysäytti heidät.


Ei sitä ihan leikkimielellä pysähdy
ja rupea jutustelemaan
helposti kivittämään ryhtyvän kansan keskellä,
että nousepa rampa ylös.

Mutta Pietari sai tuossa hetkessä
erityinen ilmoituksen eli Sanan (Rema).
Ja Pietarilta vaadittiin
uskoa eli luottamusta Jumalaan,
että teki niinkuin häntä nyt kehotettiin.

Ja sitten Pietarilla oli kanttia sanoa
kaikkien kuullen,
että mitä hänellä on ...


Sen hän antaa rammalle ...


Ja sitten hän käskee
Jeesuksen Kristuksen nimessä ...

Jos olisi järjestetty tässä välissä
vedonlyönti,
niin harva olisi sijoittanut sen puolestsa,
että syntymästään rampa nousee nyt,
kun tuo kalastaja käskee niin tekemään
jonkun ristiinnaulitun nimessä.

Tuo kaikki on siis valtavaa uskontekoa Pietarilta.
Hänellä ei ollut varaa epäonnistumiseen
tai väärinymmärrykseen siitä,
mitä Herra halusikaan hänen nyt tekevän.

Ramman miehen uskosta
ei alkuosassa sanota mitään.

Rampa ei huutanut Pietarille,
että haluaisi parantua.
Hän kaipasi lanttia.

Ja kun Pietari käskee
ramman katsoa heitä,
niin rampa katsoo
ja odottaa jotakin saavansa.

Mutta sitten tulee pettymys.
Pietari kertoo taloudellisen tilanteensa.

Mutta jotakin Pietarilla oli.
Ja mitä ilmeisimmin
rampa jäi odottamaan sitä,
mitä Pietarilla oli tarjota.

Ja sitten tuli oikein jymy-yllätys.
Pietari käskee ramman nousta ja kävellä
Jeesuksen Kristuksen Nasaretilaisen nimessä.

Tämä oli kuten edellä jo totesin
kuolemanvakava uskonteko Pietarilta.
Ja sekin, että Pietari alkoi nostaa
hervotonta rampaa maasta sitten ylös.

Mutta Pietari ei tehnyt väkivaltaa
eli ei nostanut rampaa vastoin tämän tahtoa.
Ja niin lopputuloksessa
on aivan valtava uskonrohkeus Pietarilta,
mutta myös ramman suostuminen
parannettavaksi Jeesuksen nimessä.
Ja tämän suostumisen Pietari nimeää uskoksi
- Jeesuksen vaikuttamaksi uskoksi.

Ja uskon kautta hänen nimeensä
on hänen nimensä vahvistanut tämän miehen,
jonka te näette ja tunnette,
ja usko, jonka Jeesus vaikuttaa,
on hänelle antanut hänen jäsentensä terveyden
kaikkien teidän nähtenne.

Siis koko tapahtumasarjan käynnisti Jeesus,
joka antoi tuossa hetkessä erityisen ilmoituksen
Pietarin sydämeen.

Pietarilta vaadittiin sen jälkeen
uskoa ja kuuliaisuutta.

Ja kolmas vaihe oli se,
että myös tuo rampa tuli osalliseksi
Jeesuksen vaikuttamasta uskosta.