Sivu 1/1

MITÄ MEITÄ HYÖDYTTÄÄ

ViestiLähetetty: 23.09.2015 12:28
Kirjoittaja Jukka
Mitä meitä hyödyttää, vaikka ymmärtäisimme ajanmerkit tai meillä olisi aivan oikea oppi, jota jaamme eteenpäin? Noista ei ole vähäisintäkään hyötyä ellei suhteemme Jeesukseen ole oikea ja aito.

Erilaisia uskonsuuntia ja kuppikuntia syntyy maailmassa päivittäin ja niiden perustana on melkein aina jonkun oikean opin ymmärtäminen Raamatusta, josta tehdään keskeinen ja jonka ympärille toiminta rakennetaan. Toiminta on ihmiskeskeistä ja rakentuu jonkun oppia korostavan ihmisen ympärille (minä olen Apollon puolta, minä olen Paavalin puolta jne). Päivinämme lahkoutuneisiin suuntiin kuuluu satoja miljoonia ihmisiä joista kaikki tunnustavat uskovansa ja seuraavansa Jeesusta. Yleensä tällaiset kannanotot kristillisiltä foorumeilta poistetaan ja siksi eksytykset saavat yhä suuremman otteen ihmiskunnasta. Kirjoitusten poistoja perustellaan usein foorumin säännöillä, mutta jos foorumien säännöt sallivat eksyttäjien jatkaa niin silloin säännöt ovat Jumalan Sanan vastaiset ja "enemmän pitää totella Jumalaa" kuin ihmisiä ja heidän laatimiaan säädöksiä. Itse koen saaneeni Jumalalta tehtäväksi tutkia eksytyksiä ja sanoa niistä totuus. Vuosien varrella minua on uhattu oikeustoimilla ja luettu päälleni Pyhän Hengen pilkan tuomio - tulinen järvi. Koin tärkeäksi kirjoittaa tämän tänään.

Jumala armahtakoon sananjulistajia, että he saisivat ryhtiä ynnä rohkeutta julistaa Jumalan Sanan niin kuin se on kirjoitettu ja vallatkoon meistä jokaisen rakkaus totuuteen niin kuin se on Jeesuksen Persoonassa ilmoitettu ja apostolien ja profeettain kautta meille vahvistettu.

Re: MITÄ MEITÄ HYÖDYTTÄÄ

ViestiLähetetty: 23.09.2015 15:58
Kirjoittaja kalamos
Niin. Ei meitä mitään hyödytä,
vaikka kaiken tietäisimme,
kaiken uhraisimme
tai kaiken kykenisimme,
jos meillä ei ole Jumalan Rakkautta vuodatettuna sydämiimme,
siis jos Jeesus Kristus Pyhässä Hengessä
ei asu meissä ja ole tekojemme vaikuttajana.

Kuva
Paavali (1 Kor 13:1-10 RK) kirjoitti:Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä,
mutta minulla ei olisi rakkautta,
olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.

Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja
ja minä tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon
ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria,
mutta minulla ei olisi rakkautta, en olisi mitään.

Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni muiden ruokkimiseksi
ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi,
mutta minulla ei olisi rakkautta, en siitä mitään hyötyisi.

Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä,
rakkaus ei kadehdi, ei kerskaile, ei pöyhkeile,
ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu,
ei muistele kärsimäänsä pahaa,
ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa.

Kaiken se peittää,
kaikessa uskoo, kaikessa toivoo,
kaiken se kärsii.

Rakkaus ei koskaan häviä.
Mutta profetoiminen katoaa, kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
Tietämisemme on näet vajavaista,
ja profetoimisemme on vajavaista,
mutta kun tulee se, mikä on täydellistä,
katoaa se, mikä on vajavaista.


PS

Tällä foorumilla me emme keskustele yksittäisistä ihmisistä,
kuppikunneista, uskonsuunnista emmekä edes uskonnoista.
Netti on tulvillaan kristillisiä foorumeita,
joissa tehdään näin. Tämä foorumi on poikkeus.

Tämä foorumi on pyhitetty Rakkauden ilmpiirissä
käytävälle Jumalaa ja lähimmäistä kunnioittavalle keskustelulle
Jumalan ilmoituksesta Hänen Sanassaan ja teoissaan.

Me siis tuomme selvästi ja kirkkaasti esiin sen,
mikä Jumalan Sanan mukaan on pimeyttä,
ja ennenkaikkea tuomme esiin Hänet,
joka on Todellinen Valkeus,
joka valaisee jokaisen ihmisen.

Kuva
Johannes (1:10) kirjoitti:Totinen valkeus,
joka valistaa jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.

Maailmassa hän oli,
ja maailma on hänen kauttaan saanut syntynsä,
ja maailma ei häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö,
ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi,
niille, jotka uskovat hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta.

Re: MITÄ MEITÄ HYÖDYTTÄÄ

ViestiLähetetty: 29.09.2015 19:33
Kirjoittaja Jukka
Tahdon muistuttaa kaikkia lukijoita, että Jeesuksessa Kristuksessa tuli armo ja totuus. Kun kirjoitamme Hänestä -mitä Hän on tehnyt ja puhunut- emme voi erottaa Hänestä näitä kahta perustavaa laatua olevaa ilmoitusta, armoa ja totuutta. Jos jätämme evankeliumista pois armon, niin olemme toivottomassa tilassa, vailla elämää ja tulevaisuutta. Jos jätämme evankelimista totuuden, hylkäämme Hänet ja eksymme pimeyteen.

Jeesuksessa tuli armo ja totuus. Niitä ei voida erottaa toisistaan. Jeesusta ei voida halkaista ja omistaa vain toinen osa Hänen persoonastaan s.o armo tai totuus. Kummatkin kuuluvat erottamattomasti Jeesuksen persoonaan. Otamme Hänet kokonaan tai emme ollenkaan.

Re: MITÄ MEITÄ HYÖDYTTÄÄ

ViestiLähetetty: 29.11.2015 18:25
Kirjoittaja kalamos
jukka1954 kirjoitti:Mitä meitä hyödyttää, vaikka ymmärtäisimme ajanmerkit tai meillä olisi aivan oikea oppi, jota jaamme eteenpäin? Noista ei ole vähäisintäkään hyötyä ellei suhteemme Jeesukseen ole oikea ja aito.


Raamattu kyllä kehottaa meitä esimerkiksi jakamaan/osittelemaan Sanan oikein,
pysymään puhtaassa opissa jne.
Samoin Raamattu tuo esiin sen, että on hyvä tuntea aikainmerkit.
Nuo asiat ovat varmasti hyvinkin tarpeellisia näinä aikoina.

Itse asiassa kuitenkaan kumpaankaan näistä emme kykene,
ellei meillä ole suhdetta Jeesuksen kanssa - jos Hänen Henkensä ei asu meissä.

Re: MITÄ MEITÄ HYÖDYTTÄÄ

ViestiLähetetty: 30.11.2015 07:55
Kirjoittaja Natanael
Jukka kirjoitti: "Mitä meitä hyödyttää, vaikka ymmärtäisimme ajanmerkit tai meillä olisi aivan oikea oppi, jota jaamme eteenpäin? Noista ei ole vähäisintäkään hyötyä ellei suhteemme Jeesukseen ole oikea ja aito."


Jukan avaus on monitahoinen. Toisaalta kiivailu jokin tietyn uskoomme liittyvän opinkohdan puolesta voi olla täysin hyödytöntä , mutta toisaalta eteenpäin jaettu oikea oppi Jeesuksesta Kristuksesta hyödyttää – aina iankaikkisuuteen asti! Sanomattakin on selvää, että suhteemme Jeesukseen on oltava oikea ja aito. Suhteemme Jeesukseen on aito vain siinä tapauksessa, että se perustuu oikeaan, raamatulliseen, oppiin Jeesuksesta ja Hänen ristillä suorittamastaan syntien sovituksesta. Oikeaa oppia ja oikeaa suhdetta Jeesukseen ei voida irrottaa toisistaan.

Kristityn elämässäkin oikea oppi esittää merkittävää roolia. Me voimme oppia tuntemaan Jeesusta yhä enemmän vain tutkimalla Hänen Sanaansa, Raamattua. Mitä enemmän tunnet Raamatun ilmoituksen mukaista Jeesusta, sitä rakkaudellisempi ja aidompi suhteesi Herraasi on.

2. Piet. 3:18 ”ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.”

Me emme saa väheksyä oikeaa oppia, mutta emme saa sitä ylikorostaakaan väärällä tavalla. Pahimmassa tapauksessa tekisimme pelastuksesta monimutkaisen oppirakennelman niin, että tavallinen ihminen ei sitä pysty tavoittamaan. Tavallinen ihminen voi vaikka syrjäseudun mökissään yksin kääntyä Jeesuksen puoleen, tunnustaa Hänelle syntinsä ja saada syntinsä anteeksi. Pelastukseen riittää Jeesuksen veri, eikä siihen tarvita Raamatun kokonaisvaltaisen opin ymmärtämistä. Evankeliumin julistamisen on oltava riittävän selkeää ja yksinkertaista, että jokainen syntinen voi siihen sydämessään tarttua.

Mieleeni nousee kertomus kotiseuroista, joissa puhuja esiteltiin käyttäen vain hänen nimeään. Tähän puhuja huomautti, että hän on teologian tohtori. Pieni tyttö oli silloin hihkaissut:

”Ei te haittaa, kyllä Jeetut voi temmotenkin pelattaa!”

Joku Raamatun tuntija voi puhua ja esitelmöidä aivan oikein, mutta kuulijalle tulee sellainen tuntuma, että puhuja kyllä puhuu Jumalasta, mutta Jumala ei puhu hänen kauttansa. Puhuja on kuin asiaan perehtynyt asianajaja, joka on tarkkaan perehtynyt kaikkeen todistusaineistoon – mutta hän on vain asiantuntija eikä asianomainen. Jeesuksen omat ovat kuitenkin asianomaisia, jotka todistavat siitä, mitä itse ovat kuulleet ja nähneet. On aivan eri asia olla oikeudessa asianajajana kuin todistajana. Pyhä Henki on annettu meille, että me olisimme Hänen todistajiaan.

Apt. 1:8 "vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka."

Kalamoksen kommentti tiivistää hyvin tämän foorumin tarkoituksen tavalla, joka ilahduttaa minua.

Kalamos: "Me siis tuomme selvästi ja kirkkaasti esiin sen, mikä Jumalan Sanan mukaan on pimeyttä, ja ennenkaikkea tuomme esiin Hänet, joka on Todellinen Valkeus, joka valaisee jokaisen ihmisen.”

Kristittyjen keskuudessa on ja on aina ollut harhaoppia, joka on sellaista pimeyttä, ettei se kirkasta meille Kristuksen ristin työtä ja syntiemme sovitusta. Harhaoppi vie ohi ristin. Me joudumme nöyrästi tunnustamaan, että meillä kenelläkään ei ole kaikilta osin, kaikkia yksittäisiä opinkohtia kattavaa oikeaa oppia. Olemme kaikki suhteessa oppiinkin vajavaisia ja joltain osin siis vääräoppisia. Väärästä oppiaineksesta huolimatta julistuksessamme ja puheissamme on kuitenkin Jumalan voima, kun tuomme esille Kristuksen evankeliumin laissa ja armossa Kirjoitusten mukaan. Jossain kohdassa julistuksessa oleva pelastuksen kannalta merkityksetön väärä kohtai ei estä Jumalan pelastavan Sanan voimaa, kun julistuksen keskiössä vain on puhdas ristin evankeliumi.

Sekä Jukka, että Kalamos tuovat ihanasti esille armon ja totuuden yhteiselon. Ilman toista ei ole toistakaan. Kaikessa puheessamme ja teoissamme pitäisi olla mukana Pyhän Hengen vaikuttama rakkauden henki, jopa silloin, kun oikaisemme vastustelijoiden käsityksiä.

2.Tim. 2:25 ”hänen tulee sävyisästi ojentaa vastustelijoita; ehkäpä Jumala antaa heille mielenmuutoksen, niin että tulevat tuntemaan totuuden”.


Viisaalta tuntuu vanha sanonta:

"Rakkaus ilman totuutta on teeskentelyä ja totuus ilman rakkautta on kovuutta."

Re: MITÄ MEITÄ HYÖDYTTÄÄ

ViestiLähetetty: 30.11.2015 17:39
Kirjoittaja kalamos
Eräs kuuluisuus lausui arvokkaan valtaisan yleisön edessä Psalmin 23.
Kun hän pääsi psalmin loppuun, yleisö räjähti pauhaaviin suosionosoituksiin.

Sitten tämä kuuluisuus kysyi,
haluaisiko joku yleisön joukosta tulla estradille lausumaan jotakin.
Pitkän hiljaisuuden jälkeen yksi vanha mies taapersi lavalla.
Hän halusi lausua tuon saman Psalmin.

Ääni väristen mies sopersi:

Kuva
Herra on minun Paimeneni ...


Kun vanhus oli päässyt loppuun saakka, kukaan ei taputa.
Ei minkäänlaista suosionosoitusta kuulu. Kaikki itkevät.

Kuuluisuus sanoo sitten yleisölle, mikä ero näissä esityksissä oli:

Minä tunnen tuon Psalmin,
mutta tämä mies tuntee sen Hyvän Paimenen, josta tuo Psalmi kertoo.