Raamattu on Jumalan omasivu

Evankeliumin kertoessa kuinka nainen 'tuhlasi' alabasteripullon Jeesuksen voitelemiseksi, minua puhutteli Jeesuksen sanat:

Mark. 14:8 kirjoitti:Hän teki, minkä voi.

Nämä tuossa yhteydessä lausutut sanat ovat kovin lohdullisia armon sanoja. Samaa armahtavaisuutta voi opetella niin itseään kuin lähimmäistä kohtaan sen sijaan, että närkästyy toisen erilaisista hyvistä töistä.

Olet oikeassa.
Kiitos Jumalalle tästä muistutuksesta, jota aina tarvitaan.
Otan tämän Jumalan rakkautena minua kohtaan.

Tässä saan/saamme kasvaa Jumalan armon kasvattamana.

Niin riitänkin, mutta vain Jeesuksen sovitustyön riittävyys pelastaa, sen joka siihen uskossa tarttuu ja siinä loppuun asti maaliviivan yli kiinni riippuu. Tämä koskee minuakin ja riittävyyttä, joka on Jumalan edessä kuin saastainen vaate.

Kun 'vuosipäiväni' tällä viikolla lähestyy, eli sain armon tulla uskoon tasan 40 vuotta sitten, sitä väistämättä pysähtyy ja tunnustaa: aivan kuin olisin ollut 40 vuotta erämaassa!

Kaikesta Jumalan armotöistä, ihmeistä, parantumisista ja ennenkaikkea uskonlahjasta huolimatta olen tehnyt vääriä valintoja, kulkenut sivupolkuja, testannut Jumalan kaikkivaltiutta ja armonsa riittävyyttä. Niin, häpeäkseni tämän kirjoitan, en kerskuen.

Ymmärrän 100-prosenttisesti israelilaisten erämaavaellusta 40 vuoden aikana, ymmärrän myös tietäjien matkaa Jeesus-lapsen luo, ymmärrän myös uskoontulojen edeltämiä vaiheita ihmiselämässä.

Siksi 'sinä riität' puhuu evankeliumia lain sijaan, jonka yksin Jeesus täytti.

Ed kirjoitti:”Kaikesta Jumalan armotöistä, ihmeistä, parantumisista ja ennen kaikkea uskonlahjasta huolimatta olen tehnyt vääriä valintoja, kulkenut sivupolkuja, testannut Jumalan kaikkivaltiutta ja armonsa riittävyyttä. Niin, häpeäkseni tämän kirjoitan, en kerskuen.”

Vain ani harvoin saamme lukea kristillisiltä foorumeilta tällaista, itseänsä totuudellisesti tutkivan, kypsän uskovan tunnustusta. Ed osoittautuu yksin armon varassa kulkevaksi Paavalin hengen heimolaiseksi. Siitä puuttuu tyystin ajallemme tyypillinen, nykyajan uskovien omaksuma, vääränlainen pyhityskäsitys.

Paavali (Room 9:16) kirjoitti:Niin se ei siis ole sen vallassa,
joka tahtoo,
eikä sen, joka juoksee,
vaan Jumalan, joka on armollinen.

Riitänkö minäkin, vaikka olen itsessäni kunniaton p**kiaiainen????

Kuinka Sinä kehtaat nimittää Jumalan lasta noin?

No mutta Kalamos, sehän minä olen omassa lihassani ja se liha ei täällä ajassa alistu hengen tahdolle. Lihani minussa kapinoi henkeä vastaan. Lihani lankeaa päivittäin johonkin syntiin ja se lihani ei pyhity.

Henki on eri asia ja hengessä en ole kunniaton sellainen. Tämä kaksijakoisuus on minussa ja muissakin uskovissa. Jos vaellan aina Hengessä, en lihan himoa täytä, mutta aina en vaella Hengessä, vaikka henkeni niin tahtoisikin ja se on fakta.

Älä hyvä mies edes yritä
saada minua sanomaan
Jumalan rakastamaa ihmistä paskiaiseksi.

Ties minkä valtakunnan syyttäjä
olisi heti kimpussani.