Raamattu on Jumalan omasivu

Matteus (5:23-26) kirjoitti:
Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat,
että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,

niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen,
ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa,
ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa,
niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä,
ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja
tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle,
ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.

Totisesti minä sanon sinulle:
sieltä et pääse,
ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.

Nämä kohdat mietityttää vielä. Esteytyykö rukous, koska mieleen nousee vastapuoli, joka on rikkonut vastaan? Raamatussa sanotaan, että suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa, niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä... Siinä mainitaan "niin kauan".

Raamatussa sanotaan: sieltä et pääse, ennenkuin maksat viimeisenkin rovon. Tarkoittaako se, jos vastapuolelle anteeksipyyntö ei kelpaa, eikä suostu selvittämään riita kuntoon, vaan vaatii esimerkiksi korvausta tai oikeutta itselleen, kuten Matt. 18:34 kohdassa sanotaan, että hänen herra vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa?

En laita tänne nämä Raamatun kohdat, joissa Pietari kysyi Jeesukselta; kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa? Jeesus vastasi: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Voit itse lukea nämä kohdat erikseen, jos haluat [Matt. 18:21-35].

Kaikki, mikä tulee esteeksi minun ja
lähimmäiseni välille,
tulee esteeksi myös
minun ja Jumalan välille.

Millaista ajatuksia nämä herättää?

Eihän tuossa lainaamassasi kohdassa niin sanota,
että veli olisi rikkonut sinua vastaan.

Siinä sanotaan vain,
että veljellä on jotakin sinua vastaan.

Siihen Jeesus ei ota kantaa,
onko veli syyllinen vai sinä.

Mutta tuo Vuorisaarnan kohta
on itse asiassa Jeesuksen
puhetta Israelin kansalle siitä,
mitä merkitsee käsky:
Älä tapa

https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=566&t=3188

Siis jos veljellä on jotakin minua vastaan,
niin minun asiani ei ole hakea oikeutta,
vaan mennä sopimaan veljeni kanssa.

Ennen tuota opetusta (Matt 5:21-26),
Jeesus on sanonut näin (Matt 5:20):

Matt (5:20) kirjoitti:ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi
kuin kirjanoppineiden ja fariseusten,
niin te ette pääse taivasten valtakuntaan

Jos meillä ei ole Rauha kaikkien veljien ja sisarten kanssa,
niin me emme myöskään voi kokea
Jumalan Valtakuntaa sisimmässämme,
sillä Jumalan Valtakunta on
Vanhurskautta, Rauhaa ja Iloa
Pyhässä Hengessä. (Room 14:17)

Kalamos, voisitko tarkentaa, mitä Jeesus tarkoittaa "rovolla"? Se on vieras sana, enkä tiedä, mitä se tarkoittaa. Siksi hain siihen liittyvän toisen Raamatun kohdan, jossa puhutaan vanginvartijasta ja siitä, että hänen herransa vihastui ja antoi hänet vanginvartijan käsiin, kunnes hän maksaisi kaiken, minkä oli hänelle velkaa.

Siksi se johti lopputulokseen, joka antoi minun ymmärtää näin. Mutta voisitko avata, mitä on ropo, jos tiedät, mitä se on? Google ei sitä tunne, eikä sivistyssanakirja.

Luukas (12:59) kirjoitti:Minä sanon sinulle:
sieltä et pääse,
ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.

Matteus (18:23-35) kirjoitti:
Sentähden taivasten valtakunta on verrattava kuninkaaseen,
joka vaati palvelijoiltansa tiliä.

Ja kun hän rupesi tilintekoon,
tuotiin hänen eteensä eräs,
joka oli hänelle velkaa kymmenentuhatta leiviskää.

Mutta kun tällä ei ollut,
millä maksaa,
niin hänen herransa määräsi myytäväksi hänet ja
hänen vaimonsa ja lapsensa ja kaikki,
mitä hänellä oli, ja velan maksettavaksi.

Silloin palvelija lankesi maahan ja
rukoili häntä sanoen:
'Ole pitkämielinen minua kohtaan,
niin minä maksan sinulle kaikki.'

Niin herran kävi sääliksi sitä palvelijaa,
ja hän päästi hänet ja
antoi hänelle velan anteeksi.

Mutta mentyään ulos se palvelija tapasi
erään kanssapalvelijoistaan,
joka oli hänelle velkaa sata denaria;
ja hän tarttui häneen,
uristi häntä kurkusta ja sanoi:
'Maksa, minkä olet velkaa.'

Niin hänen kanssapalvelijansa lankesi maahan ja
pyysi häntä sanoen:
Ole pitkämielinen minua kohtaan,
niin minä maksan sinulle.'

Mutta hän ei tahtonut, vaan meni ja
heitti hänet vankeuteen,
kunnes hän maksaisi velkansa.

Kun nyt hänen kanssapalvelijansa näkivät,
mitä tapahtui, tulivat he kovin murheellisiksi ja
menivät ja ilmoittivat herrallensa kaiken,
mitä oli tapahtunut.

Silloin hänen herransa kutsui hänet eteensä ja sanoi hänelle:
'Sinä paha palvelija!
Minä annoin sinulle anteeksi kaiken sen velan,
koska sitä minulta pyysit;
eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa kanssapalvelijaasi,
niinkuin minäkin sinua armahdin?'

Ja hänen herransa vihastui ja
antoi hänet vanginvartijan käsiin,
kunnes hän maksaisi kaiken,
minkä oli hänelle velkaa.

Näin myös minun taivaallinen Isäni tekee teille,
ellette anna kukin veljellenne sydämestänne anteeksi.

Nämä kohdat osoittavat, että anteeksi antaminen ja pyytäminen on molemmat tärkeitä.

kalamos kirjoitti:
Jos meillä ei ole Rauha kaikkien veljien ja sisarten kanssa,
niin me emme myöskään voi kokea
Jumalan Valtakuntaa sisimmässämme,
sillä Jumalan Valtakunta on
Vanhurskautta, Rauhaa ja Iloa
Pyhässä Hengessä. (Room 14:17)

Amen!

Matteus (5:23-26) kirjoitti:
Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat,
että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,

niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen,
ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa,
ja tule sitten uhraamaan lahjasi.

Suostu pian sopimaan riitapuolesi kanssa,
niin kauan kuin vielä olet hänen kanssaan tiellä,
ettei riitapuolesi vetäisi sinua tuomarin eteen ja
tuomari antaisi sinua oikeudenpalvelijalle,
ja ettei sinua pantaisi vankeuteen.

Totisesti minä sanon sinulle:
sieltä et pääse,
ennenkuin maksat viimeisenkin rovon.

Palataan vielä noihin kohtiin, mitkä mietityttää.

Siinä kohdassa sanotaan; kun muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan. Mitä Jeesus tarkoittaa? Muistaa, että veljesi on jotakin sinua vastaan? Eikö se tarkoita, että Pyhä Henki nostaa hänet muistumaan mieleen ja muistaa, että veli on jotakin häntä vastaan ja siksi Pyhä Henki, joka tuo veljen muistumaan mieleen, kehottaa voittamaan hänet takaisin? Muuten mistä se tietää, että veli on jotain häntä vastaan?

Matt. 18:15 kirjoitti:Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan,
niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken;
jos hän sinua kuulee,
niin olet voittanut veljesi.

Mitä Jeesus tarkoittaa, että olet voittanut veljesi? Miltä? Minulle tuli mieleen yksi Raamatun kohta, jonka mukaan katkeruuden juuri voi kasvaa ja tehdä tuhoja ja saastuttaa. Jeesuksen sanat tuntuu olevan kehotukseksi voittamaan hänet takaisin Jeesuksen yhteyteen pois katkeruuden juurelta. Ja siten vielä muutama Raamatun kohta voi puolesta täsmällistää ja täydentää tämän oivallukseni, mikä liittyy veljen voittamiseen, joka palauttaa Jeesuksen yhtetyeen.

Raamattu kansalle

Heprealainen (Hepr 12:15) kirjoitti:Pitäkää huoli siitä,
ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta
eikä mikään katkeruuden
juuri pääse kasvamaan ja
tekemään häiriötä ja
monet sen vuoksi saastu. RK.

Jaakob (5:19-20) kirjoitti:Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja
hänet joku palauttaa,
niin tietäkää,
että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä,
se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja
peittää syntien paljouden.

Veljen voittaminen tulee lähimmäisenrakkaudesta joka peittää syntien paljouden ja kaikki rikkomukset.

Salomo (San 10:12) kirjoitti:Viha virittää riitoja,
mutta rakkaus peittää rikkomukset kaikki.

Jeesuksen sanojen mukaan tervehenkisyyttä on se, että kantaa langennutta ja perkeleen repimää uskovaa ylös Jeesuksen yhteyteen. Siinä voi nähdä kuinka tärkeä anteeksipyyntö sydämestä langenneelta veljeltä on - järisyttävän tärkeä, ettei veljellä sydän alkaisi katkeroitua huomaamatta käytöksestä tai omista sanoista johtuen, sen Pyhä Henki voi osoittaa ja kehottaa palauttamaan langenneen tai loukanneen tai rikkoutuneen veljen takaisin Jeesuksen yhteyteen. Niin sanottuna

anteeksianto vapauttaa rikkojan - anteeksipyyntö aukaisee rikkoutuneen sydämen"

Paavali (Room 15:1) kirjoitti:Meidän vahvojen tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia
eikä elää itsellemme mieliksi.

Mitä pitemmälle on ehtinyt kasvaa, niin vaeltaa anteeksiantamuksessa Pyhän Hengen voimin ja hän on sellainen anteeksiantavainen Jumalan lapsi, niin keskinäisessä kanssakäymisessä katsoo lähimmäisen parasta, ettei lankeaisi tai loukkaantuisi tai rikkoutuisi, vaan rakentuisi Kristuksessa, mutta voi joskus huomaamatta, miten käytös tai omat sanat voi haavoittaa tai pahoittaa lähimmäisen mielensä tai loukkaantuu häneen.

Niin kun alkaa rukoilla Jumalan edessä, siten langennut tai loukkaantunut tai rikkoutunut lähimmäinen Pyhän Hengen tuomana muistuu mieleen ja jättää rukoilematta ja menee sopimaan hänen kanssa välit kuntoon ja koittaa voittaa hänet takaisin Jeesuksen yhteyteen, ettei hän jää pois Jumalan armosta, jonka tehtävä on kasvattaa häntä.



Mielipiteitä?

Ropo oli hyvin pieni rahayksikkö.
Vähäarvoinen kupariraha.
Suomeksi voisi sanoa pennonen.

Jokainen meistä on velallinen.
Jos emme anna anteeksi veljellemme,
niin ei myöskään Isä anna anteeksi meille
meidän velkaamme.

Avauksesi Raamattulainauksessa
ei kuitenkaan sanottu,
että tuo veli,
jolla oli jotain meitä vastaan,
olisi ollut velallinen meille.
Mutta me olemme aina velallisia Jumalalle.

kalamos kirjoitti:
Ropo oli hyvin pieni rahayksikkö.
Vähäarvoinen kupariraha.
Suomeksi voisi sanoa pennonen.

Jokainen meistä on velallinen.
Jos emme anna anteeksi veljellemme,
niin ei myöskään Isä anna anteeksi meille
meidän velkaamme.

Ok, kiitos.

Kalamos kirjoitti:
Avauksesi Raamattulainauksessa
ei kuitenkaan sanottu,
että tuo veli,
jolla oli jotain meitä vastaan,
olisi ollut velallinen meille.
Mutta me olemme aina velallisia Jumalalle.

Ok, mutta alusta saakka minä tarkoitin sitä toista ja haluaisin korjata, jos se sopii, koska haluaisin keskittyä Jeesuksen sanoihin, mitä Hän tarkoittaa.

Muuten tuli taas äsken lisää ajatusta. Wau mielenkiintoista, se on hyvä avaus niin alan ymmärtää paremmin, mitä Jeesus tarkoittaa.

Kun muistaa veljen, joka on jotain häntä vastaan ja jättää rukoilematta ja menee sopimaan hänen kanssa välit kuntoon ja siten palaa rukoilun pariin. Miksi ei voi rukoilla ja siten menee sopimaan hänen kanssa?

Koska veli on Jumalalle tärkeä ja veli on niinkuin kadonnut lammas, kuin itse rukoilija, joka on vielä yhteydessä Jeesuksen kanssa. Siksi Jeesus tahtoo etsiä kadonneen lampaan ja kun Jeesus on löytänyt kadonneen lampaan, niin taivaassa on suuri ilo kadonneesta ja syntisestä veljestä, joka löytyy [Luuk. 15:3-7].

Samoin tuhlaajapoika palaa isän luokse, isä katsoo häntä jo kauemmalta ja heti juoksee sylimään häntä huolimatta siitä, että tuhlaajapoika on tehnyt jotain isää vastaan [Luuk. 15:11-32].

Mutta jos rukoilija ei mene sopimaan hänen kanssa välit kuntoon, miten Jeesuksen rakkaus mahtuu rukoilijan sydämeen, joka ei piittaa veljestä?

Siten minulle tuli mieleen se että Raamatun mukaan hän ei tunne Jumalaa, jota hän ei ole nähnyt,jos ei rakasta veljeään.

Johannes (1 Joh 4:20-21) kirjoitti:
Jos joku sanoo:
"Minä rakastan Jumalaa",
mutta vihaa veljeänsä,
niin hän on valhettelija.
Sillä joka ei rakasta veljeänsä,
jonka hän on nähnyt,
se ei voi rakastaa Jumalaa,
jota hän ei ole nähnyt.

Ja tämä käsky meillä on häneltä,
että joka rakastaa Jumalaa,
se rakastakoon myös veljeänsä.

Mielipiteitä?

Paavali (Gal 6:1) kirjoitti: Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta,
niin ojentakaa te, hengelliset,
häntä sävyisyyden hengessä;
ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen.

Esille nostettu Matteuksen evankeliumin kohta on äärimmäisen haastava. On hyvin vaikeaa ja nöyryyttävää selvittää välejä veljien ja sisarten välillä. Kenelläpä meistä ei olisi kokemusta siitä, ettei se onnistu helposti meiltä – eikä se onnistunut Korintin seurakunnassakaan.

Paavali (1 Kor 6:7) kirjoitti:Teille on jo yleensä vaurioksi,
että käräjöitte keskenänne.
Miksi ette ennemmin salli tehdä vääryyttä itsellenne?
Miksi ette ennemmin anna riistää omaanne?
Sen sijaan te itse teette vääryyttä
ja riistätte toisen omaa,
vieläpä veljien.

On helpompi sivuuttaa ongelma kuin kohdata se, helpompi toistaa mielessä, että me uskovat rakastamme toisiamme kuin tunnustaa se tosiasia, että keskinäisessä rakkaudessa on säröjä. Meidät voisi saada liikkeelle se tosiasia, että jos emme lähde liikkeelle tekemään sovintoa, niin omaan sydämeemme kasvaa helposti vihaa ja katkeruutta toista uskovaa kohtaan. Silloin rikkoisimme ”älä tapa” –käskyä; niinhän Jeesus vuorisaarnassa (Matt.5:22-23) opetti. Voisin ilmaista asian näin: jos vihaat veljeä, väheksyt hänen arvoaan ihmisenä ja jos et pyri sovintoon veljesi kanssa, et pidä veljeä riittävän arvokkaana palauttaaksesi rakkaudellisen yhteyden häneen.

Mitä on tapahtunut, ei ole ratkaisevan tärkeää. ”Muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan” – saatat kokea, että veljesi on yllättäen ottanut etäisyyttä sinuun, eikä suhtaudu sinuun yhtä lämpimästi ja avoimesti kuin aikaisemmin tai voit kysellä mielessäsi, mitä kenties itse olet tehnyt tai sanonut, joka on saanut veljessäsi aikaan muutoksen.

Aikailla ei kannata, sillä avauksen Raamatun kohdan mukaan ”suostu pian sopimaan”. Käytännön elämä on osoittanut, että ”kun asia pitkittyy, niin se mutkistuu”, ristiriidan syyt ja seuraukset voidaan tuoda päivänvaloon oikeassa muodossa, kun kaikki on vielä tuoreessa muistissa. Jos aikaa menee paljon, niin me mukaudumme hyväksymään tilanteen, jossa keskinäistä rakkaudellista yhteyttä ei ole. Kuinka paljon on entisiä uskovia ystäviä, joiden ystävyys on selvittämättömien asioiden takia väljähtynyt muodollisen tervehtimien tasolle?

Kuvittele tilannetta, jossa rukoilet, vaikkapa yleisessä kokouksessa, Herraa, nostat kädet ylös, suljet silmäsi ja ylistät Jeesusta Kristusta. Entäpä, jos Pyhä Henki juuri silloin muistuttaa sinua uskonystävästäsi, jolla voi olla jotain sinua vastaan? Kenties sinun pitäisi laskea kätesi alas ja Jeesuksen sijasta hetkeksi tutkia omaa sydäntäsi ja muistaa, että kaikki ei ole oikein suhteessa tiettyyn uskonystävääsi. Erityisen vaikeaa uskovan on edes ajatella, että entisen rakkauden tilalle on tullut vastenmielisiä tunteita. Sydämessäsi ei ole enää rakkautta, vaan mahdollisesti aivan jotain muuta.

Johannes (1 Joh 4:20) kirjoitti:Jos joku sanoo:
Minä rakastan Jumalaa",
mutta vihaa veljeänsä,
niin hän on valhettelija.
Sillä joka ei rakasta veljeänsä,
jonka hän on nähnyt,
se ei voi rakastaa Jumalaa,
jota hän ei ole nähnyt.

Haluammeko todella, että Jeesus ottaa muotoaan meissä, meidän sydämissämme? Sielunvihollinen ei tahdo sovintoa eikä keskinäistä rakkauttamme – Jumala tahtoo. Saatamme pelätä, että sovitteluyrityksemme ei tuota tulosta, asia ei korjaannu toivomallamme tavalla, meidän voi olla vaikea löytää oikeita, lempeitä sanoja hankalassa vuorovaikutuksessa. Niin voi todellakin tapahtua, kahden keskisessä yhteydessä lopputulos ei edes ole vain sinusta kiinni. Saatat kokea avuttomuutta ja pettymystä. Jotain sinussa kuitenkin tapahtuu: kun pyrit sovintoon aikailematta Jumalan Sanan kehotuksen mukaan, niin saat rauhan omaantuntoosi.

Jumalan hoidossa asiat ja suhteet voivat myös korjaantua. Jeesuksen lähimmät ystävät hylkäsivät hänet yksinäisyyteen juuri ennen ristiinnaulitsemista. Kuinka Jeesus suhtautui petollisiksi ja pelkureiksi osoittautuneisiin ystäviinsä? Ylösnousemuksensa jälkeen Hän ilmestyi heille syyttämättä, tuomitsematta kutsuen heidät ystävinä viemään evankeliumin ilosanomaa kaikkialla maailmaan. Mitä Jeesus sanoi?

Johannes (20:26b) kirjoitti:Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina,
ja seisoi heidän keskellään ja sanoi:
"Rauha teille!”

Jos pyrit uskonystävän kanssa sovintoon mahdollisimman pian, rikkoutunut yhteys voi ihmeellisesti korjaantua ja palautua. Omantunnon rauhan lisäksi saatat kokea, että rauha on tullut myös kahden, sovintoa hakeneen, ihmisen välille. Se on Jumalan ihme ja suuri kiitoksen aihe.

Miksi uskovalta vaaditaan, että pitää antaa anteeksi sitä pyytämättömälle, kun ei Jumalakaan anna katumattomalle anteeksi? Jeesushan antoi anteeksi katumattomille, "Isä anna heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät". Onko niin, että meidän pitää tässä asiassa samaistua Jeesukseen eikä Isään?

Tämä asia on minunkin mielessäni.

Jeesus sanoi:

Luukas (23:34) kirjoitti:Isä anna heille anteeksi,
sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät

Luukas (17:3) kirjoitti:Pitäkää itsestänne vaari!
Jos sinun veljesi tekee syntiä,
niin nuhtele häntä,
ja jos hän katuu,
anna hänelle anteeksi.

Sitten laajemmin asiasta:
käsittääkseni tulla uskoon tarkoittaa syntiensä katumista ja sen jälkeen niiden anteeksisaamista.

Avaus puhuu kahdesta veljestä.
Siis kahdesta Jumalan lapsesta.

Mutta täällä maan päällä
vallitsee kylvämisen ja niittämisen laki.
Ja se koskee uskoviakin.


PS

Eli Jumala on kyllä jo Pojassaan
sovittanut jokaisen ihmisen.

Mutta on kuitenkin ihmisiä,
jotka eivät koskaan anna sovittaa itseään
Jumalan kanssa.
Heidän kohdaltaan
Jeesuksen uhrautuminen
heidän puolestaan tuomiolle
menee hukkaan.

Ja saattaa olla,
että Jeesuksen ristiinnaulitsijoista
osa ei koskaan tullut kääntymykseen.
Mutta näitäkään ihmisiä
ei tulla tuomitsemaan tästä rikkomuksesta,
koska Jeesus antoi heille anteeksi,
koska he eivät tienneet, mitä tekivät.

Sen sijaan Pilatus tiesi,
ja vietti loppuelämänsä käsiään pesten.

Ja Israelin kansa oli saanut tietää,
ja joutui itkemään itseään ja lapsiaan.


PPS

Jos vaikka uskova veli
varastaa toiselta uskovalta jotakin,
niin hän tulee tavalla tai toisella
saamaan siitä tuomion tässä ajassa.

Hän joutuu niittämään sitä,
mitä kylvää.

Kysyn joskus itseltäni Raamattua lukiessani ’kuinkas luet?’.

Käänteentekevin muisto anteeksiPYYTÄMISESTÄ muistuu mieleeni, kun minulla ja toisella henkilöllä oli tulehtuneet välit. En mielestäni (!?!) ollut velvollinen pyytämään anteeksi jotakin tiettyä asiaa häneltä, kunnes eräänä päivänä sain kehotuksen tehdä niin. Jo ajatus sellaisesta tuntui vaikealle, mutta koin, että samana päivänä pitäisi toimia. Pyysin anteeksi, josta toinen oli ihmeissään, jopa hieman vastusteli. Siinä hetkessä tuntui kuin jotakin suli! Tulin siunatuksi taivaallisella, yli ymmärryksen käyvällä rauhalla. Asennoitumiseni muuttui.

Tämä toistui myöhemmin joitakin kertoja työelämässä.