Raamattu on Jumalan omasivu

Illanrauhaa kaikille!

No ajattelen kertoa Herran ihmeestä lyhyesti. Viime perjantaina lähdin meritse Eurooppaan, niin seisovan ruokapöydän äärellä oli lähellä tulla merisairaaksi, koska laiva kokoajan kallistui pahimmillaan rajun myrskytuulen ja kovan aallokon takia.

Rukoilin Herraa ja pyysin apua minun merisairauteen ja siten yhtäkkiä se lakkasi, niin pystyin normaalisti syömään.

Kiitos Herralle!


----------------------

No minulle tuli muutama äkillinen ajatus, ikäänkuin taivaalta ja salamannopeasti, niin haluaisin kirjoittaa.


Totuudessa pyhittyminen on tärkeintä, niin sen äärellä kasvaa ja ojentautuu raamatullista seurakunnan käsitystä kohtaan. Niin Jeesus on ruumiillinen seurakunta, eli se on ylöstemmattava ja uloskutsuttava seurakunta.

Että jos joku uskova ei pyhity totuudessa totuuden tuntemisen rinnalla syystä, että ohjailee itse oman mielipiteen mukaan, miten käsittää, eikä ota vastaan rakkautta totuuteen voidakseen tutkia, mitä Raamatussa opetetaan, silloin ei voi ojentautua kohti Jeesuksen ruumiillista seurakuntaa, jääkö hän pois siltä. Se ajatus heräsi miettimään.


Minulle tuli myös toinen äkillinen ajatus. Että jos ojentautuu kohti Jeesuksen ruumiillista seurakuntaa, niin silloin saa öljyä lamppuun ja pääsee ylöstempauteen ja Kristuksen hääateriaan.


Koska se liittyy pitkälti menoraan eli seitsenhaarainen kynttelikkö (lampunjalka]. Kirjoitan ihan lyhyesti siitä menorasta.

Se kuvaa Jumalan seurakuntaa. Heprea on oikealta vasemmalle luettava kieli, niin numerot ovat oikeassa järjestyksessä eli 7 - 6 - 5 --- 4 --- 3 - 2 - 1 menoran mukaan. Tuo luku 4 itseasiassa kuvaa Jeesusta. Hänen kautta öljy kulkeutuu seitsenhaaraiseen kynttelikköön, niin se palaa. Ilman Jeesusta se ei voi syttyä palamaan.

Niin ymmärrän Jeesuksen rukousta, joka koskee meitä kaikkia, että tulisi pyhittyä totuudessa, niin totuuden tuntemisen rinnalla voisimme ojentautua kohti Jeesuksen ruumiillista seurakuntaa.

Jeesuksen rukousta tulisi kaikella ymmärryksellä ymmärtää, että se on erittäin tärkeintä, koska siinä Hän ilmaisi tahtoaan.

Olipa todella mielenkiintoinen avaus
alkutodistusta myöten,
joka sekin sopii viestin teemaan.

Laiva kuvaa seurakuntaa.
Myöskin Paavali puhui merenkulkuun liittyvästä käsitteestä,
kun puhui pakanain täydestä luvusta.
Kun laiva on täysi,
niin silloin se lähtee satamasta.

Tämän kirkkolaivan kapteeni on tietenkin Jeesus.
Kun Hän tulee taivaasta alas ja astuu laivaan,
niin silloin laiva lähtee täydessä miesvahvuudessa
ja saapuu ikuisille rannoille Jumalan luo.

Ennenkuin Jeesus lähti edeltä sinne
Isän Kotiin valmistamaan meille sijaa,
Hän rukoili opetuslastensa puolesta:

Johannes (17:17-19) kirjoitti:
Pyhitä heidät totuudessa;
sinun sanasi on totuus.

Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan,
niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan;
ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä,
että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa.

Me olemme siis jo Jeesuksen tähden
pyhitetyt Jeesuksessa ja Hänen Sanassaan,
joka on Totuus.

Ja Hän on meissä Henkensä kautta.
Hän on vuodattanut Henkensä meihin.

Paavali (Tiit 3:5-6) kirjoitti:
pelasti hän meidät,
ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta,
vaan laupeutensa mukaan

uudestisyntymisen peson
ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin
meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta

Tuo kaikki on siis totta kohdallamme
uudestisyntymisen hetkestä alkaen.

Silloin me olemme astuneet laivaan,
josta Paavali puhui.

Ennenkuin tuo laiva lähtee maanpäällisestä satamastaan
taivaan rantoihin,
sen tehtävänä on olla maailman valkeus.

Voi kuinka ihanasti viestisi loppuosa
avaakaan Ilmestyskirjan alkuosaa,
jossa kerrotaan siitä,
mikä nyt on
seitsemän seurakunnan
eli seitsemän lampunjalan muodossa.

Jotkut noiden seitsemän joukossa
saavat vakavan varoituksen.
Jos me Jeesuksen omat emme tee parannusta,
niin me emme enää voi toimia Hänen valonaan.

Tällä hetkellä täällä
Suomen synkillä synnin vesillä
on ainakin yksi päivän lapsi,
joka Jumalan Sanan ja Jeesuksen todistuksen tähden
on kuin Johannes Patmos-saarella
osallisena ahdistukseen ja vaivaan ja kärsivällisyyteen.

Kiitos, Kalamos, noista virkistävistä sanoista!

En tullut ajatelleeksi, että laiva kuvaa seurakuntaa. Kiitos, että sinä toit esille esikuvallisen opetuksen laivasta.

Minulle tuli ajatus siitä, voiko Jumala sallia rajun myrskytuulen ja kovan aallokon voidakseen opettaa minulle henkilökohtaisesti.

No Herran aivoitukset ovat tutkimattomia minulle.

Hei, nyt taidan tajuta. Jumala taisi opettaa sen minulle, koska tiesi, että sinä tiedät laivan esikuvallisen opetuksen seurakunnasta, siksi salli sen minulle, siksi sinä tuot laivan esikuvallisen opetuksen seurakunnasta. Koska Jumala tiesi etukäteen, että kirjoitan myös tänne rajusta myrskytuulesta, kovasta allokosta ja kallistuneesta laivasta.

Kalamos kirjoitti:
Voi kuinka ihanasti viestisi loppuosa
avaakaan Ilmestyskirjan alkuosaa,
jossa kerrotaan siitä,
mikä nyt on
seitsemän seurakunnan
eli seitsemän lampunjalan muodossa.

Jotkut noiden seitsemän joukossa
saavat vakavan varoituksen.
Jos me Jeesuksen omat emme tee parannusta,
niin me emme enää voi toimia Hänen valonaan.

Niin Jumala näin toimii joko profeetallisesti tai näyn välityksellä varoittaakseen ja kehottaakseen kansaa tekemään parannuksen. Muistaakseni vuonna 2017 minulle tuli äkillinen ajatus seurakunnan keskinäisestä synnistä ja siitä, että Herra tulee tuomitsemaan Herran huoneen.

Olemme nyt juuri astumassa
maailmankaikkeuden suurimman
tapahtuman näyttämölle - Golgatalle.

Jeesus rukoilee
vielä kerran ennen sitä
opetuslastensa puolesta:

Johannes (17) kirjoitti:Pyhitä heidät totuudessa;
sinun sanasi on totuus.

Siis pyhittymisemme on Jumalan teko.
Jumala pyhittää meidät.
Ja se on yksin Jeesuksen täytetyn työn tähden.

Johannes (17) kirjoitti:minä pyhitän itseni heidän tähtensä,
että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa

Siis me olemme pyhitetyt
sen uhrin tähden,
joka Golgatalla annettiin.

Heprealainen (Hepr 10:10) kirjoitti:me olemme pyhitetyt
Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla
kerta kaikkiaan

Kalamoksen viesti, että ”Jumala pyhittää meidät. Ja se on yksin Jeesuksen täytetyn työn tähden.” antaa pyhittymiselle ainoan oikean perustan ja lähtökohdan. Jumala antaa Sanassaan kuitenkin monenlaisia näkökulmia pyhittymiseen, joita on syytä tarkastella.


KERTAKAIKKINEN PYHITTYMINEN.

Ensiksikin jokainen Jeesukseen uskova on heti uskoon tultuaan kertakaikkisesti pyhitetty Herralleen ja taivaskelpoinen. Tämä täysi pyhyys on Kristuksen pyhyyttä, sillä uskova on kätkettynä Kristukseen, Hänen pyhyyteensä. Kun Taivaan Isä katsoo meihin, Hän näkee meissä oman Poikansa pyhyyden. Niin kuin Sana sanoo: me olemme ja elämme Kristuksessa.

Paavali (1 Kor 1:2) kirjoitti:Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle,
Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille,
jotka ovat kutsutut ja pyhät,
ynnä kaikille, jotka avuksi huutavat
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä
kaikissa paikkakunnissa,
niin omissaan kuin meidänkin.

JATKUVA PYHITTYMINEN.

Toisaalta meissä on edelleen syntiä ja vajavuutta, mutta Jumala tahtoo, että eläisimme Pyhässä Hengessä, emmekä oman itsekkään luontomme vallassa, lihassa. Jumala muokkaa meitä jatkuvasti enemmän ja enemmän Kristuksen kaltaisuuteen. Tämä tarkoittaa jatkuvaa pyhittymistämme. Tämän jatkuvan pyhittämisen prosessin vaikuttaa meissä Jumalan Sana.

Paavali (2 Kor 3:18) kirjoitti:Mutta me kaikki,
jotka peittämättömin kasvoin katselemme
Herran kirkkautta kuin kuvastimesta,
muutumme saman kuvan kaltaisiksi
kirkkaudesta kirkkauteen,
niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.

Johannes (17:17) kirjoitti:Pyhitä heidät totuudessa;
sinun sanasi on totuus.

Edellä mainitut kaksi näkökulmaa aiheuttavat Sanan vakavasti ottavissa uskovissa ajoittain ahdistusta. Minun pitäisi olla pyhä, mutta kuitenkin huomaan itsessäni aina vain syntiä ja pahuutta, jota ei pitäisi uskovien ajatuksissa, sanoissa ja teoissa olla. Tästä tuskasta kertoo koskettavan rehellisesti Paavali kuvatessaan sisällämme vellovia taistelupukareita vanhaksi ja uudeksi ihmiseksi (liha ja Henki). Emme pääse helpolla - Jumala on Sanassaan ehdoton:

Pietari (1 Piet 1:16) kirjoitti:Sillä kirjoitettu on:
Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä.

Eikä tuosta taistelusta selvitä vain toistamalla itselleen ”olen pyhä, olen pyhä”. Jumalan edessä itsepetos on mieletöntä ja valheellista. Eräs tunnettu julistaja kehotti kuulijoitaan sairauksien sattuessa tunnustamaan toisenlaista, jumalallista todellisuutta sanomalla, että ”Kristuksessa olen terve, olen terve.” Sairastumista ei saisi sanoa ääneen. Pyhittymistä ei tapahdu hokemisella tai millään muullakaan ihmiskonstilla.
Saamme rauhan sisimpäämme luottamalla Jumalan Sanaan, jota jo ylempänä 2.Korinttolaiskirjeestä siteerasin:
Kristuksessa Jeesuksessa pyhitetyille,
jotka ovat kutsutut ja pyhät
Me olemme Jumalan lapsia, Taivaallinen Isämme näkee meidät pyhinä Kristuksessa Jeesuksessa.


PYHITTYMINEN SUOJANA.

Pyhittymistä käsitellään erikseen Raamatussa tilanteessa, jossa uskova on naimisissa uskosta osattoman kanssa. Äkikseltään tilannetta käsittelevästä Raamatun kohdasta voi saada sellaisen käsityksen, että uskova voisi pyhittää uskosta osattoman puolisonsa = tehdä hänet pyhäksi. Tästä ei kuitenkaan voi olla kysymys. Kukaan meistä ei ole pyhittäjä, vaan kaikki pyhitys on yksin Jeesuksessa Kristuksessa. Vain Jeesukseen uskovaa kutsutaan Sanassa pyhäksi. Jumala sanoo kuitenkin Sanassaan pyhityksestä jotain, joka on hämmentänyt hyvin monia.

Paavali (1 Kor 7:14) kirjoitti:Sillä mies, joka ei usko,
on pyhitetty vaimonsa kautta,
ja vaimo, joka ei usko,
on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta;
muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia,
mutta nyt he ovat pyhiä.

Jotta emme eksy, on koko ajan pidettävä mielessä, että vain uskovat (me) ovat pyhitetyt - jokainen tulee pyhäksi (on pyhitetty) vain uskomalla henkilökohtaisesti Jeesukseen:

Hebrealainen (Heb10:10) kirjoitti:Ja tämän tahdon perusteella
me olemme pyhitetyt
Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.

Korinttolaiskirjeen kohta ei voi tarkoittaa kertakaikkista pyhittymistä Jeesuksessa Kristuksessa, vaan sitä, kuinka yhden perheenjäsenen usko vaikuttaa siunaavasti koko perhekuntaan. Ilmaisisin tilanteen "kokemuksellisena pyhittymisenä".

Sanan kohta tahtoo viestittää meille: Jumala pitää uskovan ja uskosta osattoman avioliiton todellisena avioliittona ja suhteesta syntyneitä lapsina sinänsä puhtaina, joita uskosta osaton puoliso ei voi saastuttaa. Jumalan tahto koskee kaikki ihmisiä, haluaa ihminen sitten olla sille kuuliainen tai ei: uskosta osaton on erotettu elämään uskollisena omassa avioliitossaan uskovan kanssa – ja myös toisinpäin. Vaikka erot suhteessa uskoon ovat hyvin suuret, niin ne eivät ole peruste, jolla mikään avioliitto voitaisiin kumota avioerolla.

Kukaan ei pyhity, pelastu, toisen perheenjäsenen uskon kautta. Jokainen uskova vaikuttaa kuitenkin lähiympäristöönsä niin radikaalilla tavalla, että koko perheen elämän kokemukset ovat uudenlaisia. Uskova puoliso on luotettava kumppani, joka elää totuudessa ja uskollisuudessa. Usko ei haavoita eikä tee pahaa, vaan hyvää lähimmilleen. Mies ja nainen ovat yksi liha, koko tämä yksikkö saa siunauksia jo toisen puolison uskoessa Jeesukseen. Perhe on yksikkö ja uskovan kautta siunauksen kohteena. Jo toisen puolison usko antaa suojaa koko perhekunnalle. Tämä kokemuksellinen pyhittyminen on jatkuvaa prosessia – ajallista, ei ikuista.

Uskova puoliso saa ”sekaliitossa” jatkaa elämäänsä puhtaalla omallatunnolla, kunhan hän vain elää arkensa keskellä Jumalan Sanan mukaan ojentautuen. Ajatus, että uskosta osaton puoliso saastuttaisi uskovaa puolisoaan, saatikka heidän lapsiaan, ei ole Jumalasta.

Moni uskova oli tuolloin ja on nykyaikanakin avioliitossa uskosta osattoman kanssa. Houkutuksena oli erota puolisosta ja mennä naimisiin ”pyhän uskovan” kanssa sillä perusteella, että liitto uskosta osattoman kanssa olisi epäpyhyytensä ja saastaisuutensa vuoksi laiton. Jumala torjuu Sanassa tällaisen ajatuksen.
Ihastumisen tunteet saavat meidät haaveilemaan ihanasta tulevaisuudesta. Moni on mennyt rakastuttuaan avioliittoon uskosta osattoman kanssa uskotellen, että hänen rukoustensa kautta uskosta osaton puoliso tuota pikaa pelastuu.
Rakkaus on sokea – mitään takuuta toisen uskoon tulosta ei ole. Kuten jo totesin, uskova ei voi pyhittää aviopuolisoaan. Jumalan armosta kuka tahansa voi pelastua milloin tahansa ja toisaalta kuka tahansa voi pysyä paatuneessa tilassa läpi koko elämänsä.

Paavali (1.Kor.7:16) kirjoitti:Sillä mistä tiedät, vaimo,
voitko pelastaa miehesi?
Tai mistä tiedät, mies,
voitko pelastaa vaimosi?