Raamattu on Jumalan omasivu

Mark. 14:3-9 kirjoitti:Kun Jeesus oli Betaniassa aterialla Simon Spitaalisen talossa, sinne tuli nainen mukanaan alabestipullo täynnä aitoa, kallista nardusöljyä. Hän rikkoi alabestipullon ja vuodatti öljyn Jeesuksen päähän.

Jotkut paheksuivat tätä ja sanoivat toisilleen: "Miksi tämä haaskaus?

Olisihan tämän öljyn voinut myydä yli kolmellasadalla denaarilla ja antaa rahat köyhille." Ja he moittivat häntä.

Mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mielensä? Hän teki minulle hyvän teon.

Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole.

Hän teki minkä voi. Hän voiteli edeltäkäsin minun ruumiini hautaamista varten.

Totisesti minä sanon teille: kaikkialla maailmassa, missä ikinä evankeliumia julistetaan, tullaan myös se, mitä hän teki, mainitsemaan hänen muistokseen." RK

Hullun kalliin öljypullon ostaminen paljasti, että se nainen rakasti oikeasti ja aidosti Jeesusta.

Kun evankeliumia julistetaan missä tahansa, niin siten tulee mainitsemaan se, mitä nainen teki ja se on hänen muistoksi.

No minulla ei vielä auennut tämä asia, miten käsitän.

Entä sinä?

Uskon, että Jeesus tarkoittaa, että rakkaus on se juttu. Rakastaa toista, lähimmäistä ja se on kuin rakastaisi Jumalaa. Syntinen nainen rakasti Jumalaa Jeesus Messiasta ja sai paljot syntinsäkkin anteeksi rakastaen ja uskomalla Hänen olevan Messias. Rakkauden käytännön teko itse Jumalalle. Me voimme tehdä saman oudolle, köyhälle, nälkäiselle, yksinäiselle ja se olisi sama kuin olisimme tehneet sen itse Herralle, itse Jumalalle. Jumala ottaa sen rakkauden osoituksen tai rakkauden osoittamattomuuden niin henkilökohtaisesti.

Rakkaus on kaiken A ja O. Rakkaus on ylenpalttisen armon osoitus. Jumala on rakkaus. Meidän tulee Jumalan lähettiläinä, suurlähettiläinä rakastaa kaikkia luotuja ihmisiä, eläimiä, mutta sen rakkauden tulee olla aitoa ja ei väkinäistä pakotettua teeskenneltyä, vaan aitoa sydämen pohjasta nousevaa ja käytännön teoiksi näkyvää rakkautta, (ei vain ajatuksia tai sanoja) vilpitöntä pyyteetöntä ansaitsematonta rakkautta käytännössä. Sitä syntinen nainen Jeesukselle sydämestään osoitti ja kiitollisuutta ja hyvä teko oli rakkaudesta tehtyä. Rakkaus, rakkaus ja vielä kerran rakkaus. Jeesus auta minua aidosti rakastamaan. Auta meitä aidosti rakastamaan. Amen.

Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja te voitte tehdä heille hyvää milloin tahdotte, mutta minua teillä ei aina ole.

Kiitos, Emil, että selittäessäsi avasit ymmärrystä minulle.

Ja minulle tuli mieleen se, että Jeesus kehotti olemaan laupias ja tekemään laupeutta, sellaista laupeutta Jeesus enemmän tahtoo, - ei uhria. Jos evankeliumin ohessa uhrataan tehdessään jotain hyvää ihmisille, silloin puuttuu Jeesuksen tunteminen, jonka kautta laupeus tapahtuu.

Matt. 9:13 kirjoitti: Mutta menkää ja oppikaa, mitä tämä on: 'Laupeutta minä tahdon enkä uhria.' Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä."

Hoos. 6:6 kirjoitti: Sillä laupeutta minä haluan enkä uhria, ja Jumalan tuntemista enemmän kuin polttouhreja

Myös näen asian selkeästi, että evankeliumi on juuri sellainen, niinkuin syntinen nainen teki Jeesuksen kohdalla. Evankeliumi saa rikkoutuneita ihmisiä rakastamaan Jeesusta. Jeesus on täynnä armoa ja vapauttavaa totuutta, se vetää ihmisiä Hänen puoleen, niinkuin Jeesus syntisen naisen kohdalla.

Markus (14:1-11) kirjoitti:
Niin oli kahden päivän perästä pääsiäinen
ja happamattoman leivän juhla,
ja ylipapit ja kirjanoppineet miettivät,
kuinka saisivat hänet otetuksi kavaluudella kiinni ja tapetuksi.
Sillä he sanoivat:
"Ei juhlan aikana, ettei syntyisi meteliä kansassa".

Ja kun hän oli Betaniassa,
pitalisen Simonin asunnossa,
tuli hänen aterialla ollessaan nainen,
mukanaan alabasteripullo täynnä oikeata,
kallista nardusvoidetta.

Hän rikkoi alabasteripullon ja vuodatti voiteen hänen päähänsä.
Niin oli muutamia,
jotka närkästyivät ja sanoivat keskenään:
"Mitä varten tämä voiteen haaskaus?
Olisihan voinut myydä tämän voiteen
enempään kuin kolmeensataan denariin
ja antaa ne köyhille."
Ja he toruivat häntä.

Mutta Jeesus sanoi:
"Antakaa hänen olla.
Miksi pahoitatte hänen mieltään?
Hän teki hyvän työn minulle.
Köyhät teillä on aina keskuudessanne,
ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää,
mutta minua teillä ei ole aina.
Hän teki, minkä voi.
Edeltäkäsin hän voiteli minun ruumiini hautaamista varten.
Totisesti minä sanon teille:
missä ikinä kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan,
siellä sekin, minkä tämä teki, on mainittava hänen muistoksensa."

Ja Juudas Iskariot, yksi niistä kahdestatoista,
meni ylipappien luo kavaltaakseen hänet heille.
Kun nämä sen kuulivat,
ihastuivat he ja lupasivat antaa hänelle rahaa.
Ja hän mietti,
kuinka hänet sopivassa tilaisuudessa kavaltaisi.

Olemme lähestymässä
Jeesuksesta kertovan evankeliumin huippukohtaa.
Jeesuksen ristiinnaultisemista.

Tuskin nainen tiesi, mitä tuo voitelu merkitsi.
Mutta hän tiesi, että se oli tehtävä.
Mutta Jeesus tiesi, miksi sen oli tapahduttava.
Jonkun oli voideltava Jeesus hautaamista varten.

Markus jatkaa kertoen Juudas Israriotista.
Hänelläkin oli raha mielessään.
Oli aina ollut. Hän oli varas.
Eikä koskaan tehnyt parannusta tästä asiasta.
Hän kavalsi Jeesuksen kymmenenosalla siitä,
minkä tuo nainen uhrasi voidellakseen Jeesuksen jalat.

Ja kumpikin asia,
sekä naisen että Juudaksen teko,
kuuluu oleellisena osana
evankeliumiin Jeesuksesta Kristuksesta.