Kuolleiden tilasta Jumalan sanassa
Lähetetty: 10.08.2015 13:52Kalamos pyysi minua tekemään tällaisen avauksen, kuolleiden tila Jumalan sanassa.
On tullut todellakin, kuten blogissani kirjoitin, tutkiskeltua Jumalan sanaa viime aikoina sen suhteen, mitä sana opettaa kuolemasta ja kuolleiden tilasta. Jotakin on minulle selvinnyt ja varsinkin sen olen huomannut, että pitkään minulla oli nähtävästi ihan virheellinen käsitys Raamatun kuolema-teologiasta.
Tämä on laaja aihe ja siitä en jaksa - enkä kai voikaan - tyhjentävästi tähän kirjoittaa ja tilan säästämiseksi en kirjoita tähän julki jokaista raamatunjaetta.
Apostoli Paavali 1 Tessalonikalaiskirjeessään opettaa selvästi, että ihminen on ”kolmiyhteinen”: ihminen on ruumis, sielu ja henki (1 Tess.5:23). Heprealaiskirjeen (Hepr 4:12) mukaan Jumalan sana erottaa toisistaan sielun ja hengen, sekä nivelet ja ytimet, mikä viittaa ruumiiseen. On siis ihmisessä ruumis, sielu ja henki.
Jeesus opettaa Matteus 10:28 näin: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”
Jeesuksen sanojen mukaisesti ihmiset voivat tappaa ainoastaan ruumiin, mutta he eivät pysty tappamaan sielua. Vain Jumala voi lopettaa sekä sielun että ruumiin olemassaolon helvetissä. Jeesuksen selkeän opetuksen mukaisesti sielu ei raukea tyhjiin eikä lakkaa olemasta silloin kun fyysinen ruumis kuolee, vaan sielu jää jäljelle.
Kuoleman voi yleisesti ottaen sanoa olevan Raamatussa "jonkin eroa jostakin" ja on kolmenlaista kuolemaa Jumalan sanan mukaan:
1) ruumiillinen kuolema, jossa keho maatuu maan tomuksi, henki palajaa Jumalan tykö (Saarn.12) ja sielu erkanee tuonelaan (sheol). Jeesus sanoi ristillä katuvalle ryövärille tämän olevan sinä päivänä, kuoltuansa, paratiisissa (Luuk 23:43 vrt. myös Luuk.16 rikas mies tuonelan vaivoissa ja Lasarus Aabrahamin helmassa hyvää nauttimassa sekä Ps.73:24-25, Job 14:21-22, Job 19:25-27 ja Paavalin sanat 2 Kor 5:1-10 sekä Fil.1:23.
2) hengellinen kuolema eli ero Jumalan yhteydestä kehollisen elämän vielä jatkuessa (kuten Aadam ja Eeva kuolivat hengellisesti rikottuaan Jumalan käskyn, vaikka fyysillisesti he elivät vielä satoja vuosia. Vrt. myös Paavalin sanat kuinka olemme kuolleet pois synnistä, eli eronneet synnin hallintavallasta).
3) iankaikkinen kuolema eli Ilmestyskirjan "toinen kuolema" (Ilm.14,19,20 luvut) eli helvetti (Gehenna), joka on epäuskoonsa ja kääntymättömyyteensä jääneen ihminen ikuinen ero Jumalan yhteydestä ja Hänen valtakunnastaan ja tämä kuolema on rangaistus, joka kestää iankaikkisesti (Dan.12:2, Matt.25, Ilm.14 ja 20).
Myös Ilmestyskirjassa (Ilm.6:9-11) sanotaan uskossa kuolleiden Kristuksen marttyyrien sielujen olevan tietoisessa tilassa taivaissa (alttarin alla) ja heillä on nähtävästi hengellinen ruumis (vrt. Paavalin sanat ikuisesta majasta, joka ei ole ihmiskäsin tehty 2 Kor.5), koskapa he voivat pukeutua pitkiin valkoisiin vaatteisiin.
Tulipa paljon tekstiä, lopetan tähän ja muut voivat jatkaa ja kommentoida.
On tullut todellakin, kuten blogissani kirjoitin, tutkiskeltua Jumalan sanaa viime aikoina sen suhteen, mitä sana opettaa kuolemasta ja kuolleiden tilasta. Jotakin on minulle selvinnyt ja varsinkin sen olen huomannut, että pitkään minulla oli nähtävästi ihan virheellinen käsitys Raamatun kuolema-teologiasta.
Tämä on laaja aihe ja siitä en jaksa - enkä kai voikaan - tyhjentävästi tähän kirjoittaa ja tilan säästämiseksi en kirjoita tähän julki jokaista raamatunjaetta.
Apostoli Paavali 1 Tessalonikalaiskirjeessään opettaa selvästi, että ihminen on ”kolmiyhteinen”: ihminen on ruumis, sielu ja henki (1 Tess.5:23). Heprealaiskirjeen (Hepr 4:12) mukaan Jumalan sana erottaa toisistaan sielun ja hengen, sekä nivelet ja ytimet, mikä viittaa ruumiiseen. On siis ihmisessä ruumis, sielu ja henki.
Jeesus opettaa Matteus 10:28 näin: ”Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta eivät kykene tappamaan sielua. Pelätkää sen sijaan häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.”
Jeesuksen sanojen mukaisesti ihmiset voivat tappaa ainoastaan ruumiin, mutta he eivät pysty tappamaan sielua. Vain Jumala voi lopettaa sekä sielun että ruumiin olemassaolon helvetissä. Jeesuksen selkeän opetuksen mukaisesti sielu ei raukea tyhjiin eikä lakkaa olemasta silloin kun fyysinen ruumis kuolee, vaan sielu jää jäljelle.
Kuoleman voi yleisesti ottaen sanoa olevan Raamatussa "jonkin eroa jostakin" ja on kolmenlaista kuolemaa Jumalan sanan mukaan:
1) ruumiillinen kuolema, jossa keho maatuu maan tomuksi, henki palajaa Jumalan tykö (Saarn.12) ja sielu erkanee tuonelaan (sheol). Jeesus sanoi ristillä katuvalle ryövärille tämän olevan sinä päivänä, kuoltuansa, paratiisissa (Luuk 23:43 vrt. myös Luuk.16 rikas mies tuonelan vaivoissa ja Lasarus Aabrahamin helmassa hyvää nauttimassa sekä Ps.73:24-25, Job 14:21-22, Job 19:25-27 ja Paavalin sanat 2 Kor 5:1-10 sekä Fil.1:23.
2) hengellinen kuolema eli ero Jumalan yhteydestä kehollisen elämän vielä jatkuessa (kuten Aadam ja Eeva kuolivat hengellisesti rikottuaan Jumalan käskyn, vaikka fyysillisesti he elivät vielä satoja vuosia. Vrt. myös Paavalin sanat kuinka olemme kuolleet pois synnistä, eli eronneet synnin hallintavallasta).
3) iankaikkinen kuolema eli Ilmestyskirjan "toinen kuolema" (Ilm.14,19,20 luvut) eli helvetti (Gehenna), joka on epäuskoonsa ja kääntymättömyyteensä jääneen ihminen ikuinen ero Jumalan yhteydestä ja Hänen valtakunnastaan ja tämä kuolema on rangaistus, joka kestää iankaikkisesti (Dan.12:2, Matt.25, Ilm.14 ja 20).
Myös Ilmestyskirjassa (Ilm.6:9-11) sanotaan uskossa kuolleiden Kristuksen marttyyrien sielujen olevan tietoisessa tilassa taivaissa (alttarin alla) ja heillä on nähtävästi hengellinen ruumis (vrt. Paavalin sanat ikuisesta majasta, joka ei ole ihmiskäsin tehty 2 Kor.5), koskapa he voivat pukeutua pitkiin valkoisiin vaatteisiin.
Tulipa paljon tekstiä, lopetan tähän ja muut voivat jatkaa ja kommentoida.
