Taivaallinen huolenpito
Lähetetty: 16.11.2019 18:14Olen ollut huomaavinani, miten Jumala 'puhuu' ajatuksiin silloin, kun ihminen on kiitollinen. Muistelen useammankin kertoneen, kuinka ylistäessään Jumalaa yksin tai yhdessä heille 'avautui' asioita. Kyse ei ole kaavasta tai mistään mantrasta (!), vaan ihminen on yksinkertaisesti avoimimmillaan so. lapsenkaltaisimmillaan kiittäessään tai vain ollessaan kiitollinen ja kohdistaessaan sen Jumalaan eikä itseensä/omaan apuunsa/lihan käsivarteen.
Viimeksi tänään sain todistettavaa: Kiitollisena tämänhetkisestä terveydestäni ja vapaapäivästä kävellessäni kaupungille liukkaalla kadulla ja katseeni ollessa maassa etsien sulanutta kohtaa edessäni pomppi orava. Virkeänä se saattoi etsiä ruokaa, jolloin mieleeni tuli se kohta Sanasta, jossa kerrotaan taivaallisen Isän pitävän huolta linnuista (ja varmaan oravastakin). Se, että Jumala pitää huolen, ei tarkoita, että kaikki tarpeellinen tuodaan tarjottimella, vaan meille annetaan kyky hankkia ja järjestää asiat niin, että meillä on tarpeellinen elanto. Niinhän taivaan linnutkin kaartelevat ja etsivät ruokansa eivätkä ne palellu - ja ne onnistuvat siinä.
Tällainen päivänselvyys puhutteli minua jostakin syystä erityisesti.
Kun joku (Raamatussa tai nykyään) kertoo jonkin asian tapahtuneen silloin ja siinä tilanteessa, ei samankaltaista tilannetta välttämättä tule toista kertaa. Toisaalta, kun opetetaan jotakin hengellistä lainalaisuutta (usko, anteeksianto, armo tms.), sen omakohtainen lahjana kokeminen saa aikaan suuren kiitollisuuden, jota ei voi sanoin kuvata ja siksikin sen vastaanottaja lähes pakahtuu kiittämään/ylistämään.
Jos nyt kuitenkin toinen ei ole uskon kautta tullut osalliseksi taivaallisesta armahduksesta, hänelle ylistys voi jäädä välineeksi etsiä ja löytää, mutta siihen sillä ei itsessään ole avaimia.
Viimeksi tänään sain todistettavaa: Kiitollisena tämänhetkisestä terveydestäni ja vapaapäivästä kävellessäni kaupungille liukkaalla kadulla ja katseeni ollessa maassa etsien sulanutta kohtaa edessäni pomppi orava. Virkeänä se saattoi etsiä ruokaa, jolloin mieleeni tuli se kohta Sanasta, jossa kerrotaan taivaallisen Isän pitävän huolta linnuista (ja varmaan oravastakin). Se, että Jumala pitää huolen, ei tarkoita, että kaikki tarpeellinen tuodaan tarjottimella, vaan meille annetaan kyky hankkia ja järjestää asiat niin, että meillä on tarpeellinen elanto. Niinhän taivaan linnutkin kaartelevat ja etsivät ruokansa eivätkä ne palellu - ja ne onnistuvat siinä.
Tällainen päivänselvyys puhutteli minua jostakin syystä erityisesti.
Kun joku (Raamatussa tai nykyään) kertoo jonkin asian tapahtuneen silloin ja siinä tilanteessa, ei samankaltaista tilannetta välttämättä tule toista kertaa. Toisaalta, kun opetetaan jotakin hengellistä lainalaisuutta (usko, anteeksianto, armo tms.), sen omakohtainen lahjana kokeminen saa aikaan suuren kiitollisuuden, jota ei voi sanoin kuvata ja siksikin sen vastaanottaja lähes pakahtuu kiittämään/ylistämään.
Jos nyt kuitenkin toinen ei ole uskon kautta tullut osalliseksi taivaallisesta armahduksesta, hänelle ylistys voi jäädä välineeksi etsiä ja löytää, mutta siihen sillä ei itsessään ole avaimia.