Raamattu on Jumalan omasivu

”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle häilyvät!””

(Jaakob. 4:8)


Meidän on siis lähestyttävä Jumalaa, vasta sitten Jumala lähestyy meitä. Kyse on parannuksen teosta, mielenmuutoksesta, katumuksesta.

Hyvä sana.

Pientä ajatushautomoa:

1. Onko molemmilla osapuolilla yhtä pitkä matka? On. Hän itse ei ole kaukana yhdestäkään meistä, lupaa Sana. Ja rukouksen välimatkaa ei mitata kilometreissä, vaan se itseasiassa uhmaa kaikkea aikatodellisuutta. Hänessähän me asumme, liikumme ja olemme!

2. Kun lähestymisellä tarkoitetaan aloituksessa esiintuotua (mielenmuutosta), se tekee ihmisestä/ uskovasta aktiivisen osapuolen, koska Jumala ei tarvitse (!) mielenmuutosta, Hän on hyvä ja täydellinen. Oleellista onkin, kuinka Jumalan itsensä lähestyminen käsitetään. Tulemmeko siis armon ja anteeksiannon ymmärtäviksi sekä kykeneviksi parannuksentekoon Hänen rakkautensa ilmapiirissä? Näin roolimme muuttuukin aktiiviseksi vastaanottajaksi, ei suorittajaksi.

Esille nostettu Jaakobin kirjeen neljännen luvun jae on laitettava asiayhteyteensä nähdäksemme, mistä tässä oikein on kysymys. Jaakobin kirje on osoitettu uskoon tulleille, Jeesusta seuraamaan lähteneille seurakuntalaisille. Aina hyvin syvällisesti ja armorikkaasti Jumalan Sanaa tutkiva Witness huomauttaakin, että uskovan luonnollinen tila on olla koko ajan Jumalaa lähellä. Näin Witness kirjoitti: ”Hänessähän me asumme, liikumme ja olemme!”

Mitä on tapahtunut, että tällainen yhteys näyttää särkyneen? Mikä aiheutti sellaisia riitoja ja taisteluja niiden kristittyjen keskuudessa, joille Jaakob on kirjeensä kirjoittanut? Jaakobin tuska ja huoli suorastaan huutavat neljännessä luvussa Jaakobin kuvaillessa kirjeen vastaanottajia suorin sanoin – ja huomatkaa, kysymys on koko ajan kristittyjen yhteisöstä: ”Te himoitsette…te tapatte ja kiivailette….te riitelette ja taistelette.”

Maailmallisuus oli saanut vallan seurakunnassa. He eivät enää luottaneet Jumalaan kaiken hyvän antajana, vaan heistä oli tullut avionrikkojia – he etsivät maallisin keinoin omaa onneaan ja hyvinvointiaan. Ylpeydessään he olivat vaihtaneet Jeesuksen ystävyyden maailman ystävyyteen.

Jaakob (Jaak.4:4) kirjoitti: ”Te avionrikkojat, ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen. Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: "Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan"?”

Jaakob kehottaa lukijoitaan tunnustamaan syntinsä (tuntekaa kurjuutenne) ja ottamaan nöyrästi vastaan Jeesuksen veren uudistava voima (niin hän teidät korottaa).

Jaakob (Jaak.4:8b-10) kirjoitti:”Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.”

Ilm. 3:20

20 Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani.

Eli meidän on itse avattava ovemme, kun kuulemme Herran kolkuttavan. Herra ei tule ovesta sisään jollemme itse avaa ovea Herralle, silloin kun se mahdollista on avata.