Raamattu on Jumalan omasivu

Mitenkä käsitätte tämän, kun Paavali sanoi, että

Paavali (Gal 2:20) kirjoitti:minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa

Minä käsitän sen siten, että ei kenessäkään ole jonkun toisen usko, vaan jokaisella on ihan oma usko. Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi, jos se usko vain on oikea pelastava usko, eli armo Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.

Jumalan Pojan usko tarkoittaakin siis uskoa Jumalan Poikaan.

Se kertoo mistä uskosta on kyse? On kyse uskosta Jumalan Poikaan, eli Jumalan Pojan uskosta.

Paavali (Gal 2:19-21) kirjoitti:Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista,
elääkseni Jumalalle.
Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu,
ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa,
sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
hänen, joka on rakastanut minua
ja antanut itsensä minun edestäni.
En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa,
sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta,
silloinhan Kristus on turhaan kuollut.

Selkeästi kirjoitettu, että Paavali elää nyt uutta elämää Kristuksessa, ja Paavalin vanha itsekeskeinen minäminäminä - paavali on mennyt ja ristiinaulittu, eli se ei enää hallitse Paavalia, hän ei tee lihallisen paavalin tekoja, vaan Kristus hallitsee ja Paavali tekee Kristukselle mieluisia tekoja. Tätä on Jumalan poikaan uskominen, eli "Jumalan Pojan usko" ja siinä uskossa oleminen ja eläminen.

Onpa ihana avaus!

Opetuslapset tai moni meistä huokaa: opeta meitä.. rukoilemaan.. uskomaan ym. Ja näihin pyyntöihin tulee vastaus, kun ne ovat soveliaita täytettäviksi. Tunnistan rukouksen voiman hetkellä, kun usko vaihtuu näkemiseksi eli pyyntö tulee ’lihaksi’. Ja siinä on aina todistuksen paikka, niin uskomattomille kuin uskoville, yhdelle tai useammalle.

Kyse ei ole oman uskon voimasta, vaan uskon alkajasta ja sen täyttäjästä: se on Jumalan Pojan uskoa Pyhässä Hengessä!

Amen. Miten ihana onkaan vaelluksesi. Vaelluksesi Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Samoin kaikkien muiden Herran omien, itsenikin mukaan lukien.

Emil ja Witness tuovat esille keskeisimmät asiat esillä olevasta aiheesta. Paavali ei sano, etteikö hänen ”vanha ihmisensä” edelleen vaikuttaisi hänessä, hän tiedostaa erittäin hyvin sen, ettei hän ole vielä yhtä pyhä, täydellinen ja synnitön kuin Jeesus. Tämä on helposti Paavalin kirjeistä luettavissa: Paavali on kirjeissään erittäin avoin, vahvasti tunteva ihminen, omassa heikkoudessaan Herran voimaan turvautuva – hänen kokemuksensa on se, että Herra on vajavaisissa, heikoissa ihmisissä väkevä. Sen sijaan Paavali toteaa, että synti ei enää hallitse häntä, hän ei ole enää synnin orja.

Emil kirjoitti:Selkeästi kirjoitettu, että Paavali elää nyt uutta elämää Kristuksessa, ja Paavalin vanha itsekeskeinen minäminäminä - paavali on mennyt ja ristiinaulittu, eli se ei enää hallitse Paavalia

Tarkoitus ei ole, että me taakoitamme mieltämme tarkkailemalla koko ajan virheitämme ajatuksissa, sanoissa, teoissa ja laiminlyönneissä. Keskeisimpänä tulee olla aina Kristus ja Hänen armonsa. Saamme elää koko ajan Jeesuksen veren puhdistamina – jos jokin mieltämme painaa, niin sen saamme anteeksi tunnustamalla syntimme Herrallemme. Näin synti ei pääse enää hallitsemaan meitä – lähellä Jeesusta on mahdotonta elää synnissä.

Se, kuinka onnistut elämässäsi, ei ole keskeinen kysymys. Jos olet sydämessäsi antautunut kuuliaiseksi Jeesukselle, kaikki on hyvin. Jeesus on ristin sovituksen kautta hyväksynyt meidät ystävikseen, seuraajikseen, todistajikseen ja palvelijoikseen. Tällaisenani olen antautunut Jeesukselle ja Hän on Sanansa lupauksen mukaan ottanut syntisen, ristin juurelle tulleen avosylin vastaan. Voin olla varma, että Hän myös pitää minut omanaan.

Paavali (Room 6:16) kirjoitti:Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi,
ketä tottelemaan, te antaudutte,
sen palvelijoita te olette,
jota te tottelette,
joko synnin palvelijoita, kuolemaksi,
tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?

Witnessin toteamus on vapauttava ja ilahduttava totuus – ei me ja meidän uskomme, vaan Jeesus Kristus ja Pyhä Henki, joka vaikuttaa.

Witness kirjoitti:Kyse ei ole oman uskon voimasta, vaan uskon alkajasta ja sen täyttäjästä: se on Jumalan Pojan uskoa Pyhässä Hengessä!

Emil kirjoitti:Jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi, jos se usko vain on oikea pelastava usko, eli armo Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa.

Yksin jätettynä ensimmäinen lause olisi vaarallinen, joten Emil antaakin siihen sopivan lisäyksen. Ei ole kauaakaan, kun kuulin miesten raamattupiirissä tuon toteamuksen, että ”jokainen tulee omalla uskollaan autuaaksi” – ja se tuli tilanteessa, jossa sen lausahtaja selitti, että hän uskoo niin kuin hän uskoo ja muut saavat uskoa omalla tavallaan. Pelastava usko Jeesukseen ei ole kuitenkaan meidän omanlaatuisemme usko, Jeesus ei ole sellainen Herra kuin me hänet haluamme mieltää eikä Pyhän Hengen kaste ole sellaista sielullista hurmiota, kuin jotkut haluavat sen kokea. Raamattu on meidän turvamme, joten sekä Jeesuksen herruus, uskomme, että Pyhän Hengen kaste on perustuttava yksin Jumalan Pyhään Sanaan. Pelastava usko on Raamatun Sanalla määriteltävissä.

Paavali (Ef 4:4-5) kirjoitti:yksi ruumis ja yksi henki,
niin kuin te olette kutsututkin
yhteen ja samaan toivoon,
jonka te kutsumuksessanne saitte;
yksi Herra, yksi usko, yksi kaste.