Raamattu on Jumalan omasivu

Luukas (17:3) kirjoitti:Pitäkää itsestänne vaari!
Jos sinun veljesi tekee syntiä,
niin nuhtele häntä,
ja jos hän katuu, anna hänelle anteeksi

Tuolla pyhäkoulussa onkin jo Annoran
johdattelemaa pohdintaa anteeksi antamisesta.
Siinä tuo Luukkaankin kohta on esillä.
https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?p=19052#p19052

Tuossa puhutaan siis veljestä.
Voisi sanoa, että saman perheen jäsenestä.
Ja nyt mehän kuulumme samaan uskovien perhekuntaan.
Paavali ohjeisti meitä näin:

Paavali (Kol 3:12-13) kirjoitti:Pukeutukaa siis te,
jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita,
sydämelliseen armahtavaisuuteen,
ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
kärsikää toinen toistanne
ja antakaa toisillenne anteeksi,
jos kenellä on moitetta toista vastaan.
Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi,
niin myös te antakaa.

Tuota tuskin pitää ymmärtää niin,
että aina pitää käydä ensin moittimassa veljeä,
ja sitten jos veli katuu, niin annamme anteeksi.
Voi kauhistus. Ei siitä mitään tulisi.

Mutta entä jos todella käy niin,
että veli on tehnyt ehkä enemmänkin
kuin jotain, mikä ansaitsisi moitteen,
eikä kadu.
Tästä on Jeesuksen Sana.
Ja nyt Jeesus puhuu tietenkin Israelilaisille,
mutta sitä voidaan soveltaa myös pakanaseurakuntaperheeseen.

Matteus (18:15-17) kirjoitti:Mutta jos veljesi rikkoo sinua vastaan,
niin mene ja nuhtele häntä kahdenkesken;
jos hän sinua kuulee, niin olet voittanut veljesi.
Mutta jos hän ei sinua kuule,
niin ota vielä yksi tai kaksi kanssasi,
'että jokainen asia vahvistettaisiin
kahden tai kolmen todistajan sanalla.'
Mutta jos hän ei kuule heitä,
niin ilmoita seurakunnalle.
Mutta jos hän ei seurakuntaakaan kuule,
niin olkoon hän sinulle,
niinkuin olisi pakana ja publikaani.

Siis ...
voi olla niinkin,
että veli ei olekaan veli.
Ja silloin meidän tulee suhtautua häneen
niin kuin suhtaudumme niihin,
jotka eivät vielä Jeesuksen Rakkautta tunne.

Ja Jeesuksen käsky jopa vihollisiimme nähden on:
rakastakaa vihollisianne
Ja Rakkaus antaa aina anteeksi.

Mutta käypä lukemassa tuota toistakin
anteeksi antamista käsittelevää keskustelua.
Siinä on käsitelty myös muuta asiaan liittyvää.

Olin kymmenen ikäinen, kun leikkitoverini puuskahti jostain toisesta henkilöstä, ettei anna ikinä hänelle anteeksi. Minä sanoin: Jumalakaan ei anna anteeksi, jos sinä et anna anteeksi.
Vastaavia tilanteita on lapsena tullut eteeni, jolloin olen käyttänyt Jumalan Sanaa. Näin aikuisena olen ihmetellyt, että olen tainnut kuunnella tarkkaan Jumalan Sanan opetuksia ja saarnoja, kun ne on jäänyt mieleeni.

Matteus (Matt. 6:15) kirjoitti: mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne.

Käsitän Raamattua lukiessani, että anteeksiantava mieli tulee olla oli tilanne mikä tahansa, vaikkei toinen kadu tai edes tällaista ajattele. Uskosta osaton voi olla tosi julma määrätietoisesti minulle. Silti voin antaa hänelle anteeksi Jumalan edessä. Minusta tällainen on vapautta.

Tuo Luukkaan kohta varmaan tarkoittaa myös samaa kuin tässä:

Paavali (1 Kor 5:11) kirjoitti:Vaan minä kirjoitin teille,
että jos joku, jota kutsutaan veljeksi,
on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija
tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja,
te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.

Aivan.
Todellakin.

Eli tuo seurustelu ja ateriayhteys (HPE)
tarkoittaa tuossa sellaista,
mikä nimenomaan ilmentää
uskovien keskinäistä yhteyttä.
Oikeastaan tuo "seurustella"
olisi kirjaimellisesti käännettynä ehkä
"yhteen yhdistää".
Tällaisesta yhteisestä kokoontumisesta
tuossa on kysymys.

Eli ei pidä antaa ymmärtää,
että huorintekijä tai vaikkapa paholaisen palvoja
olisi yhtä ja samaa ruumista
- siis Kristuksen ruumista -
eli joukkoa,
joka muodostaa Kristuksen Morsiamen.

Tällainen viesti olisi kohtalokas tuolle ihmiselle,
jonka puolesta Jeesus on kuollut,
jotta tämä voisi mielenmuutoksen kautta
tulla uskonsuhteeseen Jeesuksen kanssa,
sillä tuo ihminen ei ymmärtäisi,
että hänen on tehtävä parannus.

Kysymys ei ole tuomitsemisesta vaan siitä,
että emme johda ihmistä harhaan
- luulemaan, että uskova ihminen voisi elää
huorintekijänä tai epäjumalanpalvojana tai pilkkaajana.

Se ei ole mahdollista.
Emme voi palvella kahta herraa.

Mutta me Rakastamme kaikkia ihmisiä.
Ja siksi Jeesus ei anna avauksessa
lainaamassasi jakeessakaan
edes sellaista vaihtoehtoa,
että emme antaisi anteeksi.

Mutta jos veljemme katuu,
niin se on mahtava juttu.
Silloinhan hän on tiedostanut tehneensä väärin.
Ja me tietenkin ilomielin annamme anteeksi.

Mutta jos veli ei kadu
eikä silloin myöskään pyydä anteeksi rikkomustaan,
niin silloinkin me annamme anteeksi,
mutta silloin meillä on vastuu tuosta ihmisestä.
Kaikki on hyvin niin kauan kuin tämä ystävä katuu
eli ymmärtää tekonsa pahuuden.

Mutta jos ei ymmärrä,
niin silloin asiat ovat tuolla
meille Rakkaalla ihmisellä huonosti.
Ja silloin meidän ei myöskään
pidä antaa ymmärtää,
että ...
veli on vaan hyvä ...
ja tekee huorin ja tappaa ja varastaa jne.

Ei. Vaan meidän on viestitettävä,
että veli ei ehkä olekaan Jumalan lapsi.
Sillä joka pahoin tekee,
se ei ole Jumalaa nähnyt

Ja sitten me voimme näyttää Jumalan.
Vaikkapa siten, että Jumala,
joka asuu meissä Henkensä kautta,
ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Siis me emme Jumalan lapsina muistele,
vaan annamme anteeksi.

Anteeksiantoon liittyy paljon voimaa, viisautta ja terveyttä. Se on kipeä valinta, mutta sen seurauksena on runsas hedelmä, jota järki ei käsitä.

Jos me emme anna anteeksi, ei Jumalakaan voi antaa meille anteeksi. Tämä on äärimmäisen vakava asia!!! Aanteeksiantamottomuus on kadottava synti ja rukouksemmekin estyvät, jollemme anna anteeksi.

Niin samaa mieltä, Emil.

Rukouksemmekin estyvät, jos tulevat kuulluiksikaan, mikäli sydämeemme on juurtunut jokin anteeksiantamattomuus lähimmäistämme kohtaan.

Suorastaan havahdun, kun silloin tällöin kuulee jonkun sanovan: ihan varmasti en sille koskaan anna anteeksi! Tähän asti kyse on ollut ei-uskovan lausahduksesta. Spontaanisti olen huomauttanut, ettei se ole ainakaan terveellistä. Uskon näkökulman esiintuominen on koettu lainomaisena, jolloin muodollisesti annetaan anteeksi sydämen jäädessä jäytämään asiaa.

Ilman uskoa voikin olla vaikeaa antaa anteeksi? Uskova voi rukoilla voimaa antaa anteeksi.

Tässä pitää nyt myös ymmärtää, mitä anteeksiantaminen on, mitä se merkitsee ja mitä siitä seuraa.

Raamatun mukaan anteeksiantaminen on sitä, että synnit heitetään unohduksen mereen, ikäänkuin pahaa tekoa ei olisi koskaan ollutkaan.

Jos esim. varas ei kadu varastamistaan ja heti välittömästi heitämme rikoksen kohteena ollessamme tuon synnin unohduksen mereen, niin se on varkaan kannalta sama asia kuin sanoisimme hänelle, että varasta vaan lisää, heitän sen sitten taas unohduksen mereen. Kalamokselle pieni muistutus jostain aikaisemmasta viestistä täällä - ohjeistat, että poliisille tulee varkaudesta ilmoittaa. Sitten oma kommenttini edelliseen: jos ilmoitat poliisille, niin siitä saattaa tulla poliisitutkinta, eihän se silloin ole unohduksen mereen heitetty juttu. Huom! tarkoitukseni ei ole olla ilkeä.

Jos itseään antaa kohdella huonosti, niin siinä ei toteudu silloin rakkauden käsky "rakasta lähimmäistäsi niin itseäsi". Siinä jää tuo "itseäsi" pois.

Tästä löytyy käytännön esimerkkejä tuolta lähetystyön piiristä Afrikasta. Lähetyssaarnaajat ovat joutuneet väkivallan kohteeksi. Itseään ja henkeään ja perhettään aseella puolustaneet ovat tietenkin saaneet moitteet niiltä, jotka eivät itse siellä paikan päällä ole olleet, siis heiltä, jotka täältä suloisista olosuhteistaan kommentoivat tapahtumia.

Annora-täti

Minä muistan tuon hetken
sieltä niin opettavaisesta Pyhäkoulusta.
https://kalamos.foorumi.eu/viewtopic.php?f=531&t=2631

Sinä aloitit tunnin tällaisella
visaisella kysymyksellä:

Annora-täti kirjoitti:
Kuvitteellinen esimerkki yleisellä tasolla. Ihminen kohtelee toista ihmistä väärin, vaikkapa varastaa tämän auton ja ajaa sillä kolarin. Seuraavalla viikolla sama autovaras tilaa uhrinsa nimissä ja laskuun tavaraa netistä.
Onko uhrin vain annettava kerta toisensa anteeksi ja annettava pahantekijän jatkaa tekojaan? Vai onko uhrilla oikeus yrittää saada nuo teot loppumaan?

Tarkoitukseni on kysyä tarkoittaako anteeksiantaminen sitä, että "ei se mitään haittaa, vaikka tuolla tavalla minulle teitkin"? Unohdan tekosi, enkä enää sitä muista.

Ja tuohon minä vastasin:

καλαμος kirjoitti:
Annora-täti

Minun mielestäni molemmista rikoksista
on ilmoitettava poliisille eli esivallalle.

Se on rakkautta rikoksen tekijää
ja muita lähimmäisiä kohtaan.

Silti on annettava sydämestään anteeksi.
Muuten suljemme itsemme vankilaan.

Eli me annamme toki anteeksi,
mutta sen lisäksi rakastamme tuota ihmistä,
jolle olemme anteeksiantaneet
ilmoittamalla asiasta poliisille.

Silloin rakastamme paitsi tuota rikoksen tekijää
myös rikoksen uhreja
ja vähennämme
rikoksen tekijän rikkomusten määrää
ja rikosten uhrien määrää.


PS
Koska taas on Pyhäkoulua?