Raamattu on Jumalan omasivu

Luomisen päätteeksi ja ennen 10 käskyä oli kuvaus lepopäivästä.

Oliko se jumalallinen sapatti, tai muuttuiko syntiinlankeemuksen jälkeen lepopäiväkin?

Witness kirjoitti:”Luomisen päätteeksi ja ennen 10 käskyä oli kuvaus lepopäivästä. Oliko se jumalallinen sapatti, tai muuttuiko syntiinlankeemuksen jälkeen lepopäiväkin?”

Mooses (1.Moos.2:2-3) kirjoitti:”Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.”

En aivan tarkkaan ymmärrä, mitä kysymykselläsi tarkoitat – kuten yllä olevaan siteerasin, niin Raamattu sanoo Jumalan levänneen seitsemäntenä päivänä. Missään kohtaa Raamattua ei sen sijaan sanota, että ihmiset olisivat alkaneet viettää lepopäivää ajanjaksona Aadamista Moosekseen.
Miksi ei – siksi, koska Jumala ei ollut Israelille sapatinviettoa vielä määrännyt. Kansa alkoi viettää sapattia vasta sen jälkeen, kun Jumala määräsi sapatinvieton puhuessaan Moosekselle Siinain vuorella. Sapatti oli erityinen ja ikuinen merkki Jumalan ja israelilaisten välisestä liitosta. Sapatin rikkomisesta seurasi kuolemanrangaistus.

Mooses (1.Moos.31:13-17) kirjoitti:"Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. Siis pitäkää sapatti, sillä se on teille pyhä. Joka sen rikkoo, rangaistakoon kuolemalla; sillä kuka ikinä silloin työtä tekee, hävitettäköön kansastansa. Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, Herralle pyhitetty. Kuka ikinä tekee työtä sapatinpäivänä, rangaistakoon kuolemalla. Ja pitäkööt israelilaiset sapatin, niin että he viettävät sapattia sukupolvesta sukupolveen ikuisena liittona. Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti."

Myöhemmin Mooses kutsuu kansan koolle ja pitämässään puheessa muistuttaa, että lepopäivää vietetään siksi, että Jumala vapautti kansan Egyptin orjuudesta. Sapattina muistettiin Jumalan suuria tekoja. Jumala lepäsi luomistyönsä päätteeksi, mutta israelilaisille sapatti ei ollut luomistyön muistelua, vaan Jumalan kiittämistä ja ylistämistä Egyptin orjuudesta vapautumisen johdosta.

Mooses (5.Moos.5:15) kirjoitti:”Ja muista, että itse olit orjana Egyptin maassa ja että Herra, sinun Jumalasi, vei sinut sieltä pois väkevällä kädellä ja ojennetulla käsivarrella. Sen tähden Herra, sinun Jumalasi, käski sinun viettää lepopäivän.”

Me uskovat muistamme ja kiitämme lepopäivänä Jumalaa siitä, että Hän on vapauttanut meidät synnin orjuudesta.

Mutta mitä tarkoittaa, että Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän, jona lepäsi? Siunasi ja pyhitti sen. Tuskin ihan vain huvikseen?

Miksihän numeroa seitsemän pidetään tärkeänä? viikko kalenteri, milloin se on syntynyt, siis, että ihminen alkoi laskemaan aikaa, seitsenpäiväjärjestelmällisesti? Seitsemän luku on myös ilmestyskirjassa monessa kohtaa tärkeä.

Olemme taas tekemisissä asian kanssa,
joka on yhtä pysyvä kuin painovoimalaki.

Jos riistää sapatinlevon vaikka kasvimaalta,
niin seuraamus siitä tulee.

Mooses ei säätänyt säädöstä lepopäivästä.
Lepopäivä oli.
Mutta Mooseksen kautta
Israel sai käskyn pyhittää se.


Muista pyhittää lepopäivä.

Eikö esimerkiksi viinimarjat lähestulkoon esimerkiksi vaatisi sitä, että joka vuosi niitä kerätään? olen ollut huono kerääjä viimevuodet ja sato on huonontunut sen vuoksi.

Mutta, kyllähän maanviljelykseen taitaa kuulua, että pitäisi välillä antaa maan levätä... riittääköhän yksi vuosi siihen, että mineraalit sun muut palautuu?

Kirjoitan tästä asiasta vielä lyhyesti – ja toistan hieman itseäni. Luomisessa oli jo mukana seitsemäntenä päivänä pidettävä lepopäivä. Israelilaiset alkoivat kuitenkin pitää sapattia ja pyhittää seitsemäs päivä Jumalalle vasta sitten, kun Jumala käskyssään siihen lain antamisessaan suoraan kehotti. Kehotus viettää seitsemäs päivä Jumalalle pohjautuu kuitenkin jo Jumalan lepäämiseen luomistyön päätteeksi seitsemäntenä päivänä.

Ennen Mooseksen kautta tullutta Jumalan lakia Raamatussa ei ole mainintaa siitä, että Israelin kansa olisi pitänyt sapattia.

(Sirkuttaja) kirjoitti:”Mutta mitä tarkoittaa, että Jumala siunasi ja pyhitti seitsemännen päivän, jona lepäsi? Siunasi ja pyhitti sen. Tuskin ihan vain huvikseen? ”

No, eipä todellakaan huvikseen. Pyhittämisellä seitsemäs päivä on erotettu kaikista muista päivistä. VT:n aikana pyhittämisellä erotettiin käyttöön jumalanpalveluksen esineet ja ihmiset. Pyhittämisen myötä niistä tuli Jumalalle kuuluvia. Pyhän merkitys sekä hepreassa että suomen kielessä on alkuaan ollut jonkin paikan, tavaran tai ihmisen erottaminen tavallisesta, arkisesta elämänpiiristä.

Seitsemännen päivän pyhittämisen vuoksi meidän tulee erottaa seitsemäs päivä muista arkipäivistä ja viettää sitä Jumalalle kunniaksi. Jumala vapautti Israelin kansan Egyptin orjuudesta ja meidät Jeesus on vapauttanut synnin orjuudesta. Siinä on syytä viettää seitsemäs päivä eri tavalla kuin muut päivät ja arkisista töistä vapautuneina kiiittää Jeesusta siitä, että Hän on vapauttanut meidät synnin orjuudesta.

Muistan tutustuneeni opiskeluaikoinani silloisessa Neuvostoliitossa järjestettyyn tutkimukseen liittyen ihmisen työnteon rytmitykseen. Neuvostoliitto oli vahvasti ateistinen valtakunta, mutta mitä tutkimuksessa saatiin selville. Kas kummaa, paras rytmi ihmiselle on tehdä työtä kuutena päivänä ja pitää sitten yksi päivä lepopäivänä viikossa. Jos olet vuorotöissä ja joudut työskentelemään sunnuntaina, vaikkapa sairaanhoitajana tai lähihoitajana (Sirkuttaja taitaakin olla lähihoitaja?) niin ei hätää. Kunhan vain otat yhden päivän seitsemästä lepopäiväksesi, niin jaksat eteenpäin.

Sirkuttaja kirjoitti:Eikö esimerkiksi viinimarjat lähestulkoon esimerkiksi vaatisi sitä, että joka vuosi niitä kerätään? olen ollut huono kerääjä viimevuodet ja sato on huonontunut sen vuoksi.

Mutta, kyllähän maanviljelykseen taitaa kuulua, että pitäisi välillä antaa maan levätä... riittääköhän yksi vuosi siihen, että mineraalit sun muut palautuu?

Kuutena vuotena kylvä peltosi
ja kuutena vuotena leikkaa viinitarhasi ja korjaa sen sato,
mutta seitsemäntenä vuotena maalla olkoon levon aika, Herran sapatti.
Älä kylvä silloin peltoasi äläkä leikkaa viinitarhaasi.
Älä korjaa leikatun viljasi jälkikasvua äläkä poimi viinirypäleitä,
jotka ovat kasvaneet leikkaamattomissa viiniköynnöksissäsi.
Silloin maalla on levon vuosi.

Natanael, koska vapaani on joskus enemmän tai vähemmän, usein korkeintaan kaksi päivää, joskus yksi päivä tai yksi siellä sun täällä...niin voin ihan vilpittömästi sanoa, että kun on kaksi vapaapäivää niin silloin on paremmin lepoa työstä kuin yhden vapailla, jotka joskus tuntuvat kuin kävisi vain kotona kääntymässä...se tosiaan menee vain silloin usein palautumiseen, kahdella päivällä ehkä jotain jo tekeekin...eli levon kannalta yksi ei tällä alalla ole parempi kuin kaksi, mutta sekin on parempi kuin ei olisi vapaata ollenkaan...eli en tuohon esittämääsi asiaan ihan ole samoilla linjoilla, että se olisi paras malli...mutta onhan sellaisiakin maita joissa ei vapaapäiviä kunnolla tunneta.

witness kirjoitti:
Luomisen päätteeksi ja ennen 10 käskyä oli kuvaus lepopäivästä.

Oliko se jumalallinen sapatti, tai muuttuiko syntiinlankeemuksen jälkeen lepopäiväkin?

Tästä me nyt siis keskustelemme.
Foorumilla on myös muita sapattikeskusteluja.

Mutta ...
sapatti ennen kymmentä käskyä.

Kun myöhemmin Jumalan kansalle
annettiin käsky pyhittää lepopäivä,
niin perustus oli juuri tuossa
avauksessa viitatussa tapahtumassa.


Muista pyhittää lepopäivä.
Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi;
mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti;
silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on.
Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi;
sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.

Siis ...
Herran sapatti
Herran siunaama lepopäivä.

Käsitänkö oikein, että kalamos kannattaa linjaa, että Mooseksen lakia tulee noudattaa ja laittamaasi kohtaa tänäkin päivänä.