Raamattu on Jumalan omasivu

Lähtökohtana tekstikohta:

Paavali (1 Kor 12:3) kirjoitti: Sentähden minä teen teille tiettäväksi,
ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano:
"Jeesus olkoon kirottu",
ja ettei kukaan voi sanoa: "Jeesus olkoon Herra",
paitsi Pyhässä Hengessä. (KR38)

Biblia 1776

Sentähden teen minä teille tiettäväksi,
ettei yksikään, joka Jumalan Hengen kautta puhuu,
Jesusta kiroile:
ja ei yksikään taida Jesusta kutsua Herraksi,
vaan Pyhän Hengen kautta.

Aapeli Saarisalo

Sen tähden teen teille tiettäväksi,
ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano:
"Kirottu Jeesus",
eikä kukaan voi sanoa:
"Herra Jeesus",
paitsi Pyhässä Hengessä.

Harvoin kuulee kenenkään kiroavan Jeesusta, ja ehkäpä harvoin kuulee Jeesusta kutsuttavan Herraksikaan, maailman turuilla. Jonkin verran kuulee Herran nimeä käyttevän päivittelyissä tai muuna sen kaltaisena ei-uskovan puheessa.

Tekstikohdan
eikä kukaan voi sanoa:
"Herra Jeesus",
paitsi Pyhässä Hengessä
herättää ajatuksia, että mikä on tämän tekstikohdan perimmäinen sanoma?

Miitä ajatuksia tekstikohta sinussa herättää?

Itse näkisin, että esim. sellaisen ihmisen, joka ei ole saanut kuulla evankeliumia Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajasta, voi kyllä sanoa, että Jeesus on Herra, jos joku sitä
pyytää häntä sanomaan, vaikka näin: Jos sanot että "Jeesus on minun Herra" suullasi, niin sinä pelastut.

Nuo sanat voi kyllä lausua kuka vaan.
Lähes kaikki henkiparantajat sanovat,
että tietenkin he tunnustavat Jeesuksen,
ja että ihmeet tapahtuvat Jeesuksen nimessä ja voimassa.
Ja niin jopa uskovaiset ihmiset menevät näiden luo,
ja toteavat, että kylläpä se parantaja
oli oikein tosi uskovainen ihminen.

Ja sitten esimerkiksi erään uskonryhmän edustajat,
jotka eivät tosiasiassa edes ymmärrä,
mitä tarkoittaa se, että Jeesus on Herra,
eivätkä ollenkaan usko,
että Jeesus on Herra (Kyrios)
tarkoittaen Jumalaa ja Kaikkivaltiasta,
sanovat aina todella mahtipontisesti,
että Jeesus on herra.

Siis moneti juuri ne, joille Jeesus ei ole Herra,
sanovat, että Jeesus on herra.

Kerran suorassa radio-ohjelmassa
erä helluntaipastori suorastaan nolasi itsensä,
kun hehkutti jo valmiiksi,
että tekee yhden kysymyksen haastateltavalle,
ja se ratkaisee kaiken,
onko tämä Jumalasta vai ei.
Ja tuo ihminen vastasi
ilman pienintäkään epäilystä,
että Jeesus on Herra.

Tuo on vain lausahdus.
Paholainen on valheen isä.
Hän on siis keksinyt valheen.
Hän puhuu aina valhetta.

Johannes kehottaa meitä koettelemaan henget,
ovatko ne Jumalasta.
Tuo koetteleminen on verbi,
jolla ilmaistiin muun muassa
metallien ja rahojen aitouden tutkiminen.

Johannes (1 Joh 4:1) kirjoitti:Koetelkaa henget ovatko ne Jumalasta,
sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.

Siis me kuuntelemme jotakin julistajaa eli profeettaa,
ja siinä yhteydessä me arvioimme oliko julistettu sanoma
aitoa Jumalan Hengestä tullutta.

Jos Sanoma on korottanut Jeesusta,
niin silloin se on ollut Hengestä.

Jos sanoma on kironnut Jeesuksen,
niin silloin se ei ole ollut Jumalasta.

Ja nyt tuossa lainaamassasi Paavalin kirjeen kohdassa
oleva ilmaisu kiroamisesta (anathema = päälle asetettu)
ei tarkoita mitään manaamista
vaan kysymys on eräänlaisesta lokeroimisesta.
Sama sana voi tarkoittaa
Herralle pyhitettyä/erotettua uhrilahjaa
kuin myös tuhon omaksi vihittyä.

Kun joku julistaa ja sanoo
'Jeesus on herra',
niin on hyvin tarkkaan kuunneltava eli
koeteltava/tutkittava sanoman aitous,
tuleeko se Herran Hengestä vai jostain muusta lähteestä.
Ja se selviää siitä,
mihin kategoriaan julistus loppujen lopuksi asettaa Jeesuksen.


PS

Viestisi lopussa kuvasit ilmeisesti
uskon raktkaisun tekemisen hetkeä.

Kun Pyhässä Hengessä julistettu Sana
on satuttanut kuulijan sydäntä,
niin silloin tämä ihminen voi todellakin
avata sydämensä oven Jeesukselle.
Silloin hän voi ottaa vastaan Jeesuksen.
Ja tuo oven avaaminen voi tietenkin tapahtua
eri sanoin, mutta tuollaisessa tilanteessa
on hyvä johdattaa ihminen Jeesuksen luo
pyytämällä tätä sanomaan:
"Jeesus minä tunnustan Sinut nyt Herrakseni".

Olen samaa mieltä Talutettavan kanssa siitä, että kysymys ei voi olla mistään muodollisesta, mekaanisesta sanojen toistamisesta.

Talutettava kirjoitti:”Itse näkisin, että esim. sellaisen ihmisen, joka ei ole saanut kuulla evankeliumia Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta, Vapahtajasta, voi kyllä sanoa, että Jeesus on Herra, jos joku sitä pyytää häntä sanomaan…”

Kaikki on arvioitava Jumalan Sanalla, tähänhän Kalamos viestissään viittasi. Todellakin, myös uskonnollinen ihminen, joka ei seuraa Jeesusta, vaan on vain muodollisesti kristitty, voi antaa suullaan tunnustuksen, joka ei nouse hänen sydämestään. Kysymys on tuolloin vain muotojumalisuudesta, ihmisistä, joilla on jumalisuuden ulkokuori puheessa ja käytöksessä, mutta he eivät tunnusta evankeliumiin liittyvää voimaa. Raamattu käyttää heistä mm. sellaista ilmausta kuin valheveljet. On paljon sellaisia seurakuntia, joissa syvällisiä uskontunnustuksia luetaan yhteen ääneen, mutta vain Jumala näkee, kuka toistaa sanoja vain mekaanisesti ja kenen sydämessä Jeesus asuu Herrana.
Kuten aina, myös tätä lausahdusta on hyvä tutkia sen asiayhteydestä käsin, mitä tuo sanonta merkitsi heille, jotka tämän kohdan Paavalin lähettämästä kirjeestä alun perin lukivat. Mitä heille merkitsi sanoa, että ”Jeesus on Herra”?

(Paavali) Fil.2:5) kirjoitti:”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.”

Lausahdus "Jeesus on Herra"oli alkukirkon yksinkertainen uskontunnustus, jonka merkitys oli koko elämää kattava: mihin uskova on laittanut toivonsa ja luottamuksensa, kuinka hän kirkastaa Jeesusta Herranaan, millä tavalla hänen elämäntapansa ja käyttäytymisensä eroaa ns. maailman ihmisistä, hänen valmiuttaan kärsiä pilkkaa tunnustuksensa vuoksi ja kuinka hän iloitsee lähestyvästä päämäärästä, Taivaan kodista pitäessään Jeesusta koko elämänsä Herrana. Kerran jokainen joutuu näkemään, että Jeesus on todellakin Herra ja kaikkien tuomitsija; kunpa me kaikki voisimme sydämessämme kokea Jeesuksen elämämme Herraksi ja Vapahtajaksi jo tässä ajassa, että pelastuisimme. Muutamaan sanaan tiivistetty uskontunnustus oli koko elämää kattava. Sen tunnustava uskoi synnit anteeksi antavaan ja sydämen uudistavaan Jeesukseen ja halusi ojentautua elämässään Herransa sanojen mukaan. Tunnustus ei ollut pelkkää turhaa sanojen toistoa.

(Luukas) Luuk.6:46 kirjoitti:”Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon?”

Alkuseurakunnassa ymmärrettiin kyllä, miksi kukaan muu kuin Jeesuksen oma ei voinut kaikissa tilanteissa seisoa sellaisen tunnustuksen takana kuin ”Jeesus on Herra”. Kuka teeskentelisi uskoa silloin, kun yksinkertainen tunnustus johtaisi kidutuksiin, pitkiin kurjissa olosuhteissa kärsittäviin vankilatuomioihin ja teloitetuksi joutumiseen marttyyrikuolemassa vain tuon yksinkertaisen tunnustamisen tähden? Uskonsa tunnustavia kartettiin, heitä syrjittiin ja heistä valehdeltiin, joten tavallinen arkielämäkin oli monin tavoin vaikeaa. Vainottu alkuseurakunta veti puoleensa niitä, jotka synnintunnossaan pakenivat sen ainoan puoleen, joka saattoi heidät armahtaa ja pelastaa. He halusivat enemmän pelastua iankaikkiseen elämään kuin hakea tämän maailman onnea ja suosiota.
Myös tämän päivän vainotuissa seurakunnissa tunnustus ”Jeesus on Herra” johtaa usein suunnattomiin kärsimyksiin aina marttyyrikuolemaan saakka. Samaan Jeesukseen mekin uskomme ja sen suullamme tunnustamme. Meillä täällä Suomessa vaino on vähäisempää ja hienovaraisempaa, mutta tavalla tai toisella joudumme mekin kokemaan vihaa maailman taholta. Otamme sen vastaan, sillä ”Jeesus on Herra! Jeesuksen, Paavalin ja muiden uskovien tavoin olemme valmiit kulkemaan nöyrtymisen tiellä.
”

(Paavali) 2.Tim.3:12 kirjoitti:”Ja kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi”

Vainojen alla olevissa seurakunnissa on todellista yhteyttä, erityisesti uskon veljien ja sisarten tarpeista huolehtimista ja empaattista rakkautta. He eivät odota mitään hyvää tältä maailmalta vaan Taivaan Isältä ja Hänen omilta lapsiltaan. Tarvitsemmeko vaikeita aikoja, jotta tunnustus ”Jeesus on Herra” yhdistäisi meitä todellisesti. Vaikka suuriakin ongelmia oli, niin yleisesti alkuseurakunta tunnettiin hyveellisestä elämästä, rakkaudesta ja lempeydestä, tunnetaanko meidät, jos me kerran sydämestämme tunnustamme, että Jeesus on Herra?

(Paavali) Fil.4:5 kirjoitti:”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä.”

Mitä mielestäni lausahdus Jeesus on Herra, oikein tarkoittaa. Se tarkoittaa julkista tunnustautumista todistajien läsnäollessa, niin maallisten kuin taivaallisenkin (suuri pilvi todistajia) todistajien joukon edessä, ETTÄ OLEN JEESUKSEN KRISTUKSEN, ORJA! Eli lihaan tulleen Jeesuksen tunnustaminen omaksi henk.koht. Kyriokseksi, eli Herraksi, jonka orja itse tunnustaa olevansa. Kyseessä on tunnustus orjasuhteesta ja täydellisestä alamaisuudesta Kyrios Jeesukselle, lihaan tulleelle Jumalan Pojalle, tosi Jumalalle, jonka Isä Jumala voiteli Kyrioksena pelastamaan synnittömällä Jumalan ainokaisen Pojan verellään, syntiset ihmissielut tulisen järven ikuiselta tuomiolta. Kukaan Jumalaton sielu tai langennut enkeli ja demoni, ei tätä tunnustusta voi koskaan antaa rehellisesti. Vain Pyhässä Hengessä voi rehellisesti ja aidosti antaa tuon orjana olemisen alamaisuus tunnustuksen, ainoalle oikealle lihaksi tulleelle Jumalalle, Jeesus Messias Kyriokselle. Henkilökohtaisena Kyrioksena. Huom!

Jumalaton voi sanoa Herra Jeesus, tarkoittaen Lordia, tai Mr. herra arvoa, ymmärtämättä mitä Kyrios henk.koht. tarkoittaa!!! On selvitettävä mitä henkilö tarkoittaa ja miten ymmärtää sanonnan, Jeesus on Herra?

Emil kirjoitti:Olette nyt ymmärtäneet kaikki aivan väärin



On tietenkin mahdollista,
että Talutettava, Kalamos ja Natanael ovat ymmärtäneet väärin
ja vain Emil on ymmärtänyt oikein.
Mutta tuollainen ilmoitus ei hyödytä mitään,
kun et kerro, mitä olemme kirjoittaneet väärin.
Kommenttisi on siis asiaton.

Jos joku on ymmärtänyt jotakin väärin,
niin lainaa vain sitä kohtaa,
josta Sinulla on eriävä näkemys,
Ja sitten kerro oma näkemyksesi.

Minun mielestäni tässä viestiketjussa
kaikki tähän mennessä esiintuodut näkemykset
Talutettavan avauksesta alkaen
ovat erittäin hyviä ja toisiaan täydentäviä.

Esimerkiksi Sinun viestisi Emil
on kuin Aamen sille, mitä minä kirjoitin,
kun totesit:



Emil kirjoitti:Jumalaton voi sanoa Herra Jeesus, tarkoittaen Lordia, tai Mr. herra arvoa, ymmärtämättä mitä Kyrios henk.koht. tarkoittaa!!! On selvitettävä mitä henkilö tarkoittaa ja miten ymmärtää sanonnan, Jeesus on Herra?

Yhteen asiaan haluan nyt vielä kiinnittää huomiota
kaiken aiemmin kirjoitetun lisäksi.

Talutettavan lainaus Raamatusta on
sellaisesta kohdasta,
jossa puhutaan armolahjoista.

Paavali (1 Kor 13:1) kirjoitti:Mutta mitä hengellisiin lahjoihin tulee

Aikaisemmin noita korinttolaisia oli viety
mykkien epäjumalien luo,
jotka eivät mitään ilmoita.

Paavali (1 Kor 13:2) kirjoitti:teitä vietiin mykkien epäjumalien luo

Mutta nyt tilanne on toinen.
Jumala puhuu meille ja meidän kauttamme.

Paavali (1 Kor 13:3) kirjoitti:Sentähden minä teen teille tiettäväksi,
ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano:
"Jeesus olkoon kirottu",
ja ettei kukaan voi sanoa:
"Jeesus olkoon Herra",
paitsi Pyhässä Hengessä.

Eli nyt kun ollaan tultu tilanteeseen,
jossa Elävä Jumala puhuu meille
käyttäen välikappaleina uudestisyntyneitä uskovia,
joille on antanut sellaisia armolahjoja
(tiedon sanat, viisauden sanat, profetoimisen lahjat jne.)
niin voi käydä niin,
että joku matkii tuota Jumalan toimintaa.
Ihminen voi toimia oman sielunsa eli mielensä johdattamana
tai jopa riivattuna lausua paholaisen syöttämää valhetta.

Ja siksi Paavali antaa tuossa jakeessa tunnusmerkin siitä,
miten erotamme Jumalan ilmoituksen
ihmisen omasta tai peräti paholaisen antamasta ilmoituksesta.

Eli koettelemalla syvemmin, miten sanoja ymmärtää sanomansa ja mitä sillä todella tarkoittaa? Henki paljastaa totuuden. Samasta suusta ei voi lähteä yhtäaikaa sekä orja ( vapaaehtoinen orja ) tunnustus, että kirous!! Jumalan Henki ei toimi siten.

Ps. Muutin vähemmän hyökkäävään muotoon ja tuon vsin oman mielipiteen, siten miten itse Hengessä asian ymmärrän.

Kirjoitin selventävän kirjoituksen Emilin edellisen viestin ja sitä seuranneen Kalamoksen viestin vuoksi. Ryhtyessäni sitä lähettämään havaitsin Emilin muokanneen oman viestinsä kauniimpaan ja säyseämpään muotoon. Tämän vuoksi jätän kirjoitukseni tällä kertaa vain omaksi tiedokseni.

(Emil) kirjoitti:”Samasta suusta ei voi lähteä yhtä aikaa sekä orjatunnustus ( vapaaehtoinen orja ), että kirous!! Jumalan Henki ei toimi siten.”

Juurikin noin.

καλαμος kirjoitti:Viestisi lopussa kuvasit ilmeisesti
uskon raktkaisun tekemisen hetkeä.

Kun Pyhässä Hengessä julistettu Sana
on satuttanut kuulijan sydäntä,
niin silloin tämä ihminen voi todellakin
avata sydämensä oven Jeesukselle.
Silloin hän voi ottaa vastaan Jeesuksen.
Ja tuo oven avaaminen voi tietenkin tapahtua
eri sanoin, mutta tuollaisessa tilanteessa
on hyvä johdattaa ihminen Jeesuksen luo
pyytämällä tätä sanomaan:
"Jeesus minä tunnustan Sinut nyt Herrakseni".

Ajattelin tuota asiaa lähinnä sellaisessa tilanteessa, jota ihmisten kehoitetaan lausumaan,
vaikka he eivät ole saaneet kuulla Sanaa rististä, Pelastuksen evankeliumia.
Heille tosin voidaan sanoa ennen tunnustuksen vaatimista,
että jos lausut " Jeesus on minun Herra", niin sinä siinä hetkessä pelastut
ja että kysymys on Raamatun lupauksesta.

Pohdinnan lähtökohta siis on, että voiko ihminen päästä Jumalan armoon,
ilman Armon evankeliumin kuulemista.

Talutettava kirjoitti:”Ajattelin tuota asiaa lähinnä sellaisessa tilanteessa, jota ihmisten kehoitetaan lausumaan,
vaikka he eivät ole saaneet kuulla Sanaa rististä, Pelastuksen evankeliumia. Heille tosin voidaan sanoa ennen tunnustuksen vaatimista, että jos lausut " Jeesus on minun Herra", niin sinä siinä hetkessä pelastut ja että kysymys on Raamatun lupauksesta. Pohdinnan lähtökohta siis on, että voiko ihminen päästä Jumalan armoon, ilman Armon evankeliumin kuulemista.”

Talutettavan viesti nostaa esille suuren peruskysymyksen: mitä on pelastava usko. Jos emme tässä asiassa ole yhtä mieltä, niin uskon yhteytemme on kovin heiveröinen. Jeesuksen seuraajien keskinäinen yhteys lepää kolmen peruspilarin varassa, joissa näkyvät Jeesuksen herruus kaikilla elämämme alueilla, yhteinen usko Jeesukseen syntiemme sovittajana ja luottamus Jumalan vaikuttavan elämäämme Pyhän Hengen kautta. ”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste” (Ef.4:5)

Lähden liikkeelle avaajan esille tuomasta ajatuksesta: ”Heille tosin voidaan sanoa ennen tunnustuksen vaatimista, että jos lausut " Jeesus on minun Herra", niin sinä siinä hetkessä pelastut ja että kysymys on Raamatun lupauksesta.”
Jumalan Sana ei anna lupausta siitä, että joidenkin sanojen mekaaninen lausuminen takaisi pelastuksen. Jeesus torjuu kaiken ulkokultaisuuden jyrkästi. Pelastunut tulee elämän tielle aina ahtaan portin kautta ja lähtee kaidalle tielle, jossa hän kohtaa ilon ja sisäisen rauhan lisäksi monenlaisia koettelemuksia ja maailman ihmisten vihaa. Iankaikkisen elämän toivossa hän suostuu ottamaan ristinsä ja seuraamaan Jeesusta. ”ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias" (Matt.10:38).

Talutettavan vietissä esitetään mahdollisuus vaatia ihmisiltä suun tunnustusta ”voidaan sanoa ennen tunnustuksen vaatimista…”. Meidät on kutsuttu Jeesuksen todistajina julistamaan pelastavaa ja vapauttavaa evankeliumia, joka pelkästään antaa, armahtaa ja lahjoittaa uskon Jeesukseen ja iankaikkisen elämän Taivaan kodissa. Pelastavassa evankeliumissa ei ole mitään vaatimusta. Laki on se, joka komentaa, vaatii, kuolettaa kaikki omat yrityksemme päästä Taivaaseen ja paljastaa synnin. Vain evankeliumi täysin vapaana Jumalan armosta annettuna lahjana pelastaa syntisen. Kun Jumala julistaa syntinsä tunnustavan ja Jeesusta elämäänsä anovan, omissa voimissaan täysin toivottoman ihmisen vapaaksi synneistä (=vanhurskauttaa syntisen), niin ihminen pelastuu ja siirtyy pimeydestä valoon. Pelastuksessa ei ole mitään, eikä kenenkään vaatimusta, niin kuin ei mitään mekaanisten tiettyjen sanojen toistamistakaan. Kun Jumala on lahjoittanut meille uskon, niin sydämessä tapahtunut muutos sitten vaikuttaa kaikkeen, myös tunnustavaan puheeseemme, sillä Raamatun mukaan ”sydämen kyllyydestä suu puhuu.”

Kalamos esitti asian oikein ja täysin kirkkaasti mitä ”Jeesus on Herra” sanojen ulkonaiseen toistoon tulee.

(Kalamos) kirjoitti:Nuo sanat voi kyllä lausua kuka vaan. Lähes kaikki henkiparantajat sanovat, että tietenkin he tunnustavat Jeesuksen, ja että ihmeet tapahtuvat Jeesuksen nimessä ja voimassa. Ja niin jopa uskovaiset ihmiset menevät näiden luo, ja toteavat, että kylläpä se parantaja oli oikein tosi uskovainen ihminen. Ja sitten esimerkiksi erään uskonryhmän edustajat, jotka eivät tosiasiassa edes ymmärrä, mitä tarkoittaa se, että Jeesus on Herra, eivätkä ollenkaan usko, että Jeesus on Herra (Kyrios) tarkoittaen Jumalaa ja Kaikkivaltiasta, sanovat aina todella mahtipontisesti, että Jeesus on herra.

Talutettava esittää pohdintansa lähtökohdaksi, että voiko ihminen päästä Jumalan armoon ilman armon evankeliumin kuulemista.” Tästä asiasta meillä oli täällä taannottain hyvin laaja ja perusteellinen keskustelu. Sen vuoksi en halua siihen uudessa ketjussa enää syvemmin mennä. Myös uhrikäytännöistä on juuri vaihdettu vilkkaasti viestejä. Noiden monien keskustelujen lopputulema oli tämä: jokainen pelastuu/on pelastunut kaikkina aikoina vain Jeesuksen Kristuksen sovitusveren kautta ja jokainen tulee autuaaksi vain sydämen uskolla.
Meille armon evankeliumi on vapauttava sanoma Jeesuksen Kristuksen ristinpuulla suorittamasta sijaiskärsimyksestä ja syntivelkamme maksamisesta. Jumala antoi jo Aadamin ja Eevan kuullen lupauksen Pelastajasta Messiaasta ja tämän lupauksen Aadam ja Eeva ottivat Raamatun mukaan uskossa vastaan. Kaikki Jumalan määräämät uhrikäytännöt olivat vain tulevan varjoa, esikuvia Jumalan ristinpuulla uhraamasta Karitsasta, omasta Pojastaan, joka ottaa pois maailman synnit.

Syntiin lankeemuksen vuoksi ihmisten pelastus on aina perustunut Jumalan antamaan armolupaukseen. Ratkaisevaa ei ole meidän aikanamme ymmärrettäväksi avautuneen evankeliumin koko sisältö. VT:n aikana eläneet ihmiset eivät tienneet lunastajan nimen olevan Jeesus, eivätkä he voineet tietää Hänen kärsivän sovituskuoleman tulemalla teloitetuksi ristille naulittuna. Yhden nuo entisaikojen veljemme ja sisaremme Kristuksessa tiedostivat ja olivat Jumalalta Sanasta sydämelleen saaneet: Jumalan on armossaan maksettava ja sovitettava kaikki syntini: voin pelastua vain armosta – tämä sanoma oli heille pelastavaa armon evankeliumia.

Ps.67:2 kirjoitti:Jumala olkoon meille armollinen ja siunatkoon meitä, hän valistakoon kasvonsa meille.

Job 19:25 kirjoitti:Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.