Raamattu on Jumalan omasivu

Miten se näkyy jo nyt viimeisten päivien ajassa, jota jo elämme? Mitä Raamattu opettaa tästä?

Raamattu opettaa paljonkin asiasta.
Mutta otetaan nyt sitten aivan
lopun aikojen loppumetreiltä
siis Raamatun viimeisestä luvusta
lainaus tähän avauksesi jatkoksi.

Johannes (Ilm 22:10-11) kirjoitti:Ja hän sanoi minulle:
"Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja;
sillä aika on lähellä.
Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä,
ja joka on saastainen, saastukoon edelleen,
ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta,
ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen."

Vilja jatkaa kasvuaan ja luste omaansa.

Tapahtuuko vilja ja lusteen laadussa muutoksia? Onko jo tapahtunut? Pyheneekö vilja ja paheneeko luste entisestään? Onko tästä jotain merkkejä havaittavissa ajassamme?

Kasvina luste tarkoittaa myrkyllistä rikkaruohoa.

Matteus 13:

13:24 Toisen vertauksen hän puhui heille sanoen: "Taivasten valtakunta on verrattava mieheen, joka kylvi hyvän siemenen peltoonsa.
13:25 Mutta ihmisten nukkuessa hänen vihamiehensä tuli ja kylvi lustetta nisun sekaan ja meni pois.
13:26 Ja kun laiho kasvoi ja teki hedelmää, silloin lustekin tuli näkyviin.
13:27 Niin perheenisännän palvelijat tulivat ja sanoivat hänelle: 'Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen sitten on tullut lustetta?'
13:28 Hän sanoi heille: 'Sen on vihamies tehnyt.' Niin palvelijat sanoivat hänelle: 'Tahdotko, että menemme ja kokoamme sen?'
13:29 Mutta hän sanoi: 'En, ettette lustetta kootessanne nyhtäisi sen mukana nisuakin.
13:30 Antakaa molempain kasvaa yhdessä elonleikkuuseen asti; ja elonaikana minä sanon leikkuumiehille: Kootkaa ensin luste ja sitokaa se kimppuihin poltettavaksi, mutta nisu korjatkaa minun aittaani.'"

13:36 Sitten hän laski luotaan kansanjoukot ja meni asuntoonsa. Ja hänen opetuslapsensa tulivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Selitä meille vertaus pellon lusteesta."
13:37 Niin hän vastasi ja sanoi: "Hyvän siemenen kylväjä on Ihmisen Poika.
13:38 Pelto on maailma; hyvä siemen ovat valtakunnan lapset, mutta lusteet ovat pahan lapset.
13:39 Vihamies, joka ne kylvi, on perkele; elonaika on maailman loppu, ja leikkuumiehet ovat enkelit.
13:40 Niinkuin lusteet kootaan ja tulessa poltetaan, niin on tapahtuva maailman lopussa.

Jos ajatellaan kasveja, niin ne lisääntyvät vasta täyskasvuisiksi tultuaan esim. siemenkasvit siemenistään.

Minun mielestäni tässä vertauksessa sanotaan, että hyvän ja pahan tulee olla yhdessä loppuun asti. Eikä vielä silloinkaan ihmisellä ole oikeutta jaotella toisia ihmisiä hyviin ja pahoihin, vaan enkelit suorittavat lopussa jaottelun.

Olen tästä kirjoitellut tälle foorumille aikaisemminkin, siis siitä, miten tärkeää uskovien olisi olla yhtä.
Miten meidät muuten voisi sieltä lusteen seasta tunnistaa. Molemmat kasvavat niin uskovat uskossaan kuin luste omassa pahuudessaan. Sen voisi sanoa siten kuin Emil aloituksessa, jotta pyhät pyhittyvät ja pahat pahemmaksi tulevat. Mutta miten pyhitymme edelleen, jos emme ole yhtä kaikkien Kristuksessa olevien kanssa - eihän valtakunnan tule riitaantua itsensä kanssa.

Jos pyhityksemme on Kristuksen Jeesuksen lahjavanhursksutus, niin miten me voimme enää siihen mitään lisätä, että vieläkin pyhempiä olisimme? Mitä tarkoittaa pyhä pyhenee?

Sanat "pyhä pyhenee" lainasin aloituksestasi.

Pyhän pyhenemisellä tarkoitan uskovan kasvamisesta uskossaan uskon täyteen mittaan, täyteen aikuisuuteen uskovana.

Emil kirjoitti:Jos pyhityksemme on Kristuksen Jeesuksen lahjavanhursksutus, niin miten me voimme enää siihen mitään lisätä, että vieläkin pyhempiä olisimme? Mitä tarkoittaa pyhä pyhenee?

Emme voi lisätä mitään kumpaankaan.
Emme vanhurskauteemme emmekä pyhyyteemme.
Kumpikin perustuu siihen, mitä Jeesus on.

Raamatun viimeisessä luvussa
Johannes on tallentanut enkelin sanoman,
joka Toivo Koilon suomennoksessa menee näin:

SUURI ILOSANOMA Toivo Koilo

Johannes (Ilm 22:11) kirjoitti:ja joka on vanhurskas olkoon yhä vanhurskas

Siis kysymyksessä on jatkuva prosessi, jossa
me tunnustamme syntimme ja meidät julistetaan vanhurskaiksi.

Toivo Koilon kaksoissuomennos perustuu
Textus Receptukseen.
Eli eräissä käsikirjoituksissa tuossa jakeessa on passiivimuoto.
Ja kun tuo verbi "vanhurskauttaa"
on nimenomaan oikeudenkäyntiin liittyvä merkitys,
niin se voitaisiin
Ison Raamatun Tietosanakirjan mukaan kääntää

ja se, joka on vanhurskautettu,
tulkoon edelleenkin vanhurskautetuksi
(vanhurskaaksi julistetuksi).

IRT jatkaa:

Tällöin on kyse vanhurskauttamisesta
ei vain päättyneenä tapahtumana,
vaan pysyvänä tilana, jatkuvana vanhurskauttamisena

Kirjeessään Johannes ilmaisee saman asian näin:

Johannes (1 Joh 1:7) kirjoitti:Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
niinkuin hän on valkeudessa,
niin meillä on yhteys keskenämme,
ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Siis puhdistaa jatkuvasti eli julistaa jatkuvasti syyttömäksi
Jeesuksen veren tähden.

Eli näissä lähdeteksteissä ei ole ollenkaan
verbiä tehdä.
Ei siis sanota "tehköön vanhurskautta".
Ei, vaan Jumala vanhurskauttaa edelleen jatkuvasti.

Pyhitys on hiukan eri asia,
mutta aivan vastaavasti me olemme pyhät
eli Jumalalle erotetut,
kun olemme Kristuksessa, joka on Pyhä.

Loppua kohden tuo erottautuminen tulee
väistämättä selvemmäksi eli kontrasti voimistuu.

Johannes (Ilm 22:10-11) kirjoitti:Ja hän sanoi minulle:
"Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja;
sillä aika on lähellä.
Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä,
ja joka on saastainen, saastukoon edelleen,
ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta,
ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen."

Kiitos tästä. Selvitti asiaa. Lisäisin vielä, että kysymys on myös PYHITYKSESTÄ, eli Pyhitys elämästä, kilvoittelusta Herran tahdossa olemiseen ja tahdon tekemiseen kaikessa arjessamme. Paha vain paatuu ja muuttuu entistä julkeammaksi synnissään ja kapinassaan Jumalaa ja Raamattua kohtaan. Uskovat kilvoittelevat entistä lähemmäs Jumalan tahtoa ja sen tekemistä arjessa ja lähemmän Jumalaa ja lähimmäisten rakastamista.

Me emme tule sen vanhurskaammiksi
kuin mitä me olemme Jeesuksen sovitustyön tähden.
Emmekä me tule sen pyhemmiksi
kuin mitä me olemme Jeesukseen upotettuina.

Hebrealainen (Hebr 10:10) kirjoitti:me olemme pyhitetyt
Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan

Ja ilman tätä kertakaikkista pyhitystä
ei kukaan ole näkevä Herraa,
kuten hebrealaisille kirjoittava hebrealainen
hiukan myöhemmin myös sanoo (Hebr 12:14).

Siis koska olemme Kristuksessa vanhurskautetut ja pyhitetyt,
niin me kasvamme.
Tämän kasvamisen Annorakin toi edellä esiin.
Siis me emme tule enemmän vanhurskaiksi tai pyhiksi
vaan vanhurskaina ja pyhinä me kasvamme.

Pietari (2 Piet 3:18) kirjoitti:ja kasvakaa
meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen
armossa ja tuntemisessa.
Hänen olkoon kunnia
sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.

Eli Jeesus on Pyhä.
Ja me olemme Hänessä.
Ja niin me pyhät voimme tulla pyhiksi
myös vaelluksessamme.

Pietari (1 Piet 1:15-16) kirjoitti:sen Pyhän mukaan,
joka on teidät kutsunut,
tulkaa tekin kaikessa vaelluksessanne pyhiksi.
Sillä kirjoitettu on:
"Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä".