Todistaminen ja parantuminen

[עֵד]

Minulle on pari kertaa tullut sellainen ajatus/kokemus, että (uskosta) todistaminen ja (kaikkinainen) parantuminen kulkevat käsi kädessä.

En alleviivaa todistamista suorituksena tai ehtona, mutta sen voimavaikutus vain puhuttelee.

Kuvaako jokin kohta Raamatussa osuvasti juurikin tätä? Apt. 4:33?

[kalamos]

Viittasit Raamatunkohtaan, jossa
apostolien kerrotaan todistaneen
Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Ja apostolit todistivat suurella voimalla
Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta,
ja suuri armo oli heillä kaikilla

Ilmeisesti tuo jae pitää sisällään paitsi sen,
että apostolit olivat ylösnousseen Jeesuksen omin silmin nähneet,
myös viestin siitä,
että tuohon apostolien todistukseen sisältyi
Jeesuksen ylösnousemusvoiman osoittaminen
Pyhän Hengen voimassa ja armolahjojen kautta.
Esimerkiksi sairaiden parantamisena.
Myöhemmin Luukas on tallentanut
vastaavaa koskien Paavalia - pakanain apostolia.

kaikki Aasian asukkaat,
sekä juutalaiset että kreikkalaiset,
saivat kuulla Herran sanan.
Ja Jumala teki ylen voimallisia tekoja Paavalin kätten kautta,
niin että vieläpä hikiliinoja ja esivaatteita hänen iholtansa
vietiin sairasten päälle,
ja taudit lähtivät heistä ja pahat henget pakenivat pois.

Jos vielä palaan ihan Apostolien tekojen alkuun,
niin siinä tulee ilmi molemmat asiat.
Apostolit olivat ihan konkreettisia todistajia sille,
että Jeesus oli noussut ylös kuolleista.
Mutta sitten toisaalta Jeesus antoi heille lupauksen Voimasta.
Vasta siihen puettuina he saattoivat todistaa kaikille
ylösnousseesta Jeesuksesta
julistaen evankeliumia maailman ääriin saakka.

Edellisessä kertomuksessani kirjoitin, oi Teofilus,
kaikesta, mitä Jeesus alkoi tehdä ja opettaa,
hamaan siihen päivään asti, jona hänet otettiin ylös,
sittenkuin hän Pyhän Hengen kautta
oli antanut käskynsä apostoleille, jotka hän oli valinnut,
ja joille hän myös kärsimisensä jälkeen
moninaisten epäämättömien todistusten kautta osoitti elävänsä,
ilmestyen heille neljänkymmenen päivän aikana
ja puhuen Jumalan valtakunnasta.
Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi:
"Älkää lähtekö Jerusalemista,
vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä,
jonka te olette minulta kuulleet.
Sillä Johannes kastoi vedellä,
mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä,
ei kauan näitten päivien jälkeen."

Jeesuksesta todistaminen ja parantuminen kuuluivat
yhteen jo Jeesuksen ollessa maan päällä.
Jeesus on Jumalan Valtakunnan Kuningas.
Ja Hän käski jo maan päällä ollessaan
julistaa Valtakunnan evankeliumia Israelille.
Ja tehtävänanto meni näin:

saarnatkaa ja sanokaa:
'Taivasten valtakunta on tullut lähelle'.
Parantakaa sairaita,
herättäkää kuolleita,
puhdistakaa pitalisia,
ajakaa ulos riivaajia.
Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.

Paavali ja Barnabas saarnasivat Ikoniassa ihan samaan tyyliin.
Sana tuli vahvistetuksi eli todistetuksi juuri tunnusteoilla ja ihmeillä
heidän kättensä kautta.

Niin he oleskelivat siellä kauan aikaa
ja puhuivat rohkeasti,
luottaen Herraan,
joka armonsa sanan todistukseksi
antoi tapahtua tunnustekoja ja ihmeitä heidän kättensä kautta.

Tällaisia hapuilevia ajatuksia Sanan äärellä.
Mutta Sinulla oli pari kokemusta siitä,
mistä tarkkaan ottaen halusit herättää keskustelua.
Voisitko jotenkin esimerkein havainnolistaa,
mitä Sinä tarkoitit tuolla todistamisen voimavaikutuksella.
Joka tapauksessa me olemme Jeesuksen todistajia.
Juuri meille nyt elossa oleville Jeesuksen omille kuuluu käsky:

vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin,
niin te saatte voiman,
ja te tulette olemaan minun todistajani
sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa
ja aina maan ääriin saakka

[עֵד]

Kiitos, tuossa tuli jo paljon asiaa.

Todistamisessa ihmiselle, joka ei usko, on jotakin itsensä alttiiksi antamista. En osaa nyt muuta kertoa.

[kalamos]

jeesuksesta todistamisella on todellakin voimavaikutus.
Ja siksi paholainen ei ollenkaan pidä Jeesuksen todistajista.
Ja niin Jeesuksesta todistaminen todellakin
asettaa Hänen todistajansa aina alttiiksi kaikenlaiselle vastustukselle.

Sentähden,
kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme,
pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa,
ja synti, joka niin helposti meidät kietoo,
ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen,
joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin,
häpeästä välittämättä,
ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.
Ajatelkaa häntä,
joka syntisiltä on saanut kärsiä sellaista vastustusta itseänsä kohtaan,
ettette väsyisi ja menettäisi toivoanne.

[עֵד]

Näin juuri.

Tuota parantumista voisi kuvata myös - shalom. Eli kyse on kaikkinaisesta, koko ihmisen hyvinvoinnista - sovusta itsensä, lähimmäisten ja ennenkaikkea Jumalan kanssa. Vaikka sairastaisikin.

On siis niin soveliasta toivottaa rauhaa. Vaikka se voisi kuulostaa toistolta tai tavalta, kenties kliseiseltä. Olisikohan se jollekulle todistukseksi?

Onkohan sopu ja sovittaminen sisällöllisesti jotakin samaa?

Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Sovittaminen sanana selitetään käännöksissä myös 'rahanvaihdoksi toiseen valuuttaan'.

[kalamos]

Valuutan vaihto
Kun luemme eteenpäin,
niin todellakin valuutta vaihtuu.
Me saamme Jumalan valuuttaa,
ja Hän ottaa meidän valuuttamme.

Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä,
ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme.
Me pyydämme Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Sen, joka ei synnistä tiennyt,
hän meidän tähtemme teki synniksi,
että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.

Tällaisesta vaihtokaupasta todellakin on tuossa kysymys.
Jeesus otti meidän syntimme,
ja me saimme ottaa vastaan Hänen vanhurskautensa.
Kummallista, että kaikki eivät halua tuota vaihtokauppaa tehdä.
Eihän tuon parempaa diiliä enää voi tehdä.
Mutta kaikki eivät halua ottaa vastaan tuota Jumalan armoa.
Luetaan seuraava jae:

Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä
vastaanottamaan Jumalan armon
niin, ettei se jää turhaksi.

Aivan lyömätön tarjous.
Mutta kaikki eivät sitä ota vastaan.
Eivät suostu tuohon vaihtokauppaan.
Ja silloin käy tietenkin niin,
että synneistämme seuraava rangaistus
jää meidän itsemme kannettavaksi.
Siis ero Jumalasta jää ikuiseksi,
vaikka Jumala oli tehnyt kaiken mahdollisen,
jotta yhteys voisi palautua.
Tämä merkitsee sitä,
että me olemme kapinassa Jumalaa vastaan,
ja silloin ei tietenkään ole sovintoa ihmisen ja Jumalan välillä.
Eikä meillä silloin ole Jumalan Rauhaa sisimmässämme.

hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta,
hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki,
hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.

Vuoden 92 kirkkoraamattumme on
eliminoinut aika tehokkaasti tuon käsitteen sovitus,
ja laittanut tilalle sovinnon niin substantiivina kuin verbinäkin.
Minun ymmärtääkseni se ei ole oikein.
Se latistaa asian.
Sovinto voidaan tehdä,
vaikka itse riira-asia jäisi sopimatta.
Mutta kun me todellakin suostumme sovitettaviksi,
niin silloin meille tulee konkreettiseksi se,
mitä Jumala on meidän hyväksemme tehnyt.
Kuinka valtavan hinnan Hän on meistä maksanut.
Ja silloin meillä voi olla todellinen Rauha
ja sen kaikessa merkityksessään
mukaanlukien tuo parantuminen synnin haavoista
ja kaikesta muustakin.

Muistelen edellistä viestiäsi nyt samalla.
Kyllä siinä aika lailla altistaa itsensä,
jos menee ja toivottaa tuota Rauhaa ihmiselle,
joka ei ehkä haluakaan sitä ottaa vastaan.

Kun tulette johonkin taloon,
niin sanokaa ensiksi:
'Rauha tälle talolle!'
Ja jos siellä on rauhan lapsi,
niin teidän rauhanne on lepäävä hänen päällänsä;
mutta jos ei ole, niin se palajaa teille.

Monesti minä aamulla ennenkuin tietokoneen avaan,
rukoilen tuota Rauhaa tälle foorumille.

En tietenkään itseni enkä tämän fooruminkaan tähden,
vaan niiden tähden,
jotka mahdollisesti joskus vaikka vahingossa kerran eksyvät tänne.

Voi kunpa he silloin, mille tahansa keskustelulle osuvatkaan,
voisivat tuntea ja kokea tuon tervehdyksen:

Rauhaa Shalom