Luukas (18:35.43) kirjoitti:Ja hänen lähestyessään Jerikoa eräs sokea istui tien vieressä kerjäten.
Ja kuullessaan, että siitä kulki kansaa ohi, hän kyseli, mitä se oli.
He ilmoittivat hänelle Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse.
Niin hän huusi sanoen: "Jeesus, Daavidin poika, armahda minua!"
Ja edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan;
mutta hän huusi vielä enemmän: "Daavidin poika, armahda minua!"
Silloin Jeesus seisahtui ja käski taluttaa hänet tykönsä.
Ja hänen tultuaan lähelle Jeesus kysyi häneltä: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?"
Hän sanoi: "Herra, että saisin näköni jälleen".
Niin Jeesus sanoi hänelle: "Saa näkösi; sinun uskosi on sinut pelastanut".
Ja heti hän sai näkönsä ja seurasi häntä ylistäen Jumalaa. Ja sen nähdessään kaikki kansa kiitti Jumalaa
Sydäntäni oikein riipaisevat nuo sanat: ”Edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan”. Edelläkulkijat! On niitä -oli silloin ja on tänään- jotka kulkevat Jeesuksen edellä. He eivät ole noudattaneet Herran kehoitusta ”seuraa Minua” eivätkä kiirehtiessään Herran edelle ole malttaneet ”odottaa Herraa ja Hänen neuvojaan”. Tällaiset edeltäkulkijat voivat saada aikaan paljon vahinkoa virheellisillä sanoillaan ja väärillä neuvoillaan.
Tässä raamatunpaikassa nämä edeltäkulkijat kertoivat sokealle ”Jeesuksen, Nasaretilaisen, menevän ohitse”. Silloin sokea alkoi ääneen huutaa armoa Jeesukselta. Mitä edeltäkulkijat tekivät? ”Edelläkulkijat nuhtelivat häntä saadakseen hänet vaikenemaan”. Jeesuksen seuraajat eivät olisi estelleet sairasta huutamasta apua Jeesukselta, mutta edeltäkulkijat yrittivät saada sairaan vaikenemaan.
Kertomuksen tästä kohdassa paljastui minulle edellä kulkijoista jotain, mitä ennen en ollut ajatellut. Sokean kysymykseen edeltäkulkijat olivat vastanneet Jeesus nasaretilaisen kulkevan ohitse. He eivät kutsuneet Jeesusta Daavidin pojaksi, joka oli yksi odotetun Israelin Messiaan nimityksistä. Jos he olisivat pitäneet Jeesusta Daavidin Poikana eli Messiaanaan, he eivät varmasti olisi kulkeneet Kuninkaansa edellä vaan jäljessä. Mutta nyt he kulkivat Hänen edellään, koska Hän oli heille vain Jeesus Nasaretista, ja kun sokea kerjäläinen uskoi siihen mihin edeltäkulkijat eivät uskoneet, että nimittäin Jeesus oli ”se luvattu Daavidin Poika ja Messias” rupesi hän huutamaan, ei nasarettilaista, vaan ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua”. Edelläkulkijat yrittivät saada sokeaa vaikenemaan, mutta hän huusi vielä enemmän: ”Daavidin Poika, armahda minua!”
Silloin Jeesus pysähtyy ja käskee tuomaan sokean miehen eteensä. Tekstistä käy ilmi, että mies oli joskus aikaisemmin ollut näkevä ja nyt hän anoo Jeesukselta, että saisi jälleen näkönsä. Jeesuksen vastaus sokealle on enemmän, kuin mitä sokea anoi. Sokea saa tuossa hetkessä näkönsä jälleen, mutta saa vielä paljon enemmänkin, sillä Jeesus sanoo hänelle: ”Sinun uskosi on sinut pelastanut”. Se ei ollut sokean uskoa vain siihen, että nasaretin Jeesus voi tehdä ihmeitä ja parantaa, vaan uskoa, että tämä Jeesus on se Kirjoituksissa luvattu Daavidin Poika, Israelin Messias-kuningas, joka palauttaa kansan Jumalan yhteyteen. Pietari tunnusti tämän saman asian sanoin: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika”.
Kun sokea oli saanut näkönsä lähti hän Jeesuksen matkaan. Hänestä ei tullut edelläkulkijaa vaan Raamattu kertoo, että sokea "seurasi Häntä ylistäen Jumalaa",
Seuraammeko me Jeesusta vai olemmeko edelläkulkijoiden joukossa? Jumala kyllä tietää vastauksen ja armahtakoon meitä, että itsekin tietäisimme. Nöyrä ja sydämestä nouseva rukouksemme olkoon:
Daavid (Ps 139:23-24) kirjoitti:"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni.
Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle"
Jumala kyllä tietää mitä elämässä on tarpeellista korjata ja Hän korjaa sen, kun sydämemme on avoin Hänen suuntaansa.
