Raamattu on Jumalan omasivu

Miten on ymmärrettävissä, että kaikkinäkevä ja kaikkitietävä Jumala katuu yhdessä Raamatun kohdassa, luoneensa ihmisen?

Mooses (Gen 6:5-6) kirjoitti:Mutta kun Herra näki,
että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä
ja että kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat,
niin Herra katui tehneensä ihmiset maan päälle,
ja hän tuli murheelliseksi sydämessänsä.

Tämän asian ymmärtämisessä varmaakin avain on
ymmärtää, mitä tuo verbi pitää sisällään.

http://biblehub.com/hebrew/5162.htm

"A primitive root;
properly, to sigh, i.e. Breathe strongly;
by implication, to be sorry, i.e. (in a favorable sense) to pity, console or (reflexively) rue;
or (unfavorably) to avenge (oneself) -- comfort (self), ease (one's self), repent(-er,-ing, self)."

Emil kirjoitti:Miten on ymmärrettävissä, että kaikkinäkevä ja kaikkitietävä Jumala katuu yhdessä Raamatun kohdassa, luoneensa ihmisen?

Ajattelen, että jossakin mittakaavassa myös (biologinen) isä tuntee samoja tunteita, kun oma lapsi (poika) kulkee tietä, joka vie tuhoon.

Ja siinä pelastussuunnitelmassa (iankaikkisella) rakkaudella ja esirukouksella on oma suvereeni merkityksensä.

Itsekkin olen miettinyt asiaa. Katuuko Hän vai ei?

Samuel (1 Sam 15:29) kirjoitti:Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu;
sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi.

Samuel (1 Sam 15:35) kirjoitti:Eikä Samuel enää nähnyt Saulia kuolinpäiväänsä asti, ja Samuel suri Saulia.
Mutta Herra katui, että oli tehnyt Saulin Israelin kuninkaaksi.

Itse ymmärrän tämän siten, että Jumalan "katuminen", ei ole verrattavissa ihmisen katumiseen, vaan se on jotain paljon syvempää, syvää murhetta, joka sattui itse Luojan sydämeen. Sydämessä on muuten ihmisellä sellainen, että se on kuin aivot, toiset aivot. Siinä on samoja hermosoluja kuin aivoissa ja se on suorasa hermoyhteydessä aivoihin. Sydämestä siis lähtevät pahat ajatukset, ei aivoista. Sydän voi murtua, niin kävi Jeesukselle, niin kävi Taivaan Isälle.

https://psyk.fi/wp-content/uploads/2017 ... isalto.pdf
Ks s.65 alkaen

3.4. Sydämen surut ja vatsan perhoset

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että useissa aasialaisissa kielissä samaa
ikivanhaa kirjainta tai symbolia käytetään sekä ’sydämestä’ että
’mielestä’. Parin viime vuosituhannen aikana eri kulttuurien lääkärit ja
tieteenharjoittajat ovatkin uskoneet, että aivoilla ja sydämellä on läheinen
yhteys ...

Siis ei Jumala tuossa kadu niinkuin me kadumme tekemisiämme.
Ei Jumalassa tapahtunut mitään mielenmuutosta.
Ei Jumala ollut möhlinyt vaan ihminen.

Alkutekstin ilmaisu tulee huokaisemista tarkoittavasta sanajuuresta.
Kun huomaat, että joku on möhlinyt oikein pahasti,
ja sinun on tuo möhläys korjattava, niin sinä vedät syvään henkeä.
Ja sitten teet sen, mikä on pakko tehdä tilanteen korjaamiseksi.

Jos Jumala olisi katunut sitä, että teki ihmisen,
niin hän olisi hävittänyt kaiken yhdessä atomivärähdyksessä.
Mutta hän ei katunut vaan kutsui yhä ihmistä kääntymykseen.
Jumala ei voi kääntyä. Ihmisen täytyy katua ja kääntyä.

Ihminen oli joutunut pois Jumalan yhteydestä.
Jumalan pitkämielisyys kesti vuosikymmeniä.
Mutta kun ei enää ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin
hävittää elolliset olennot maan päältä, jotta ihmiskunta pelastuisi,
niin sitten vasta Jumala toteutti sen, mikä oli nyt väistämätöntä.

Mutta toivoen ihmisten kääntymistä
Jumala odotti vielä tuon ensi-ilmoituksen jälkeen
muistaakseni noin 70 vuotta,
ja vasta sitten vedenpaisumus tuli.

Emil kirjoitti:Itse ymmärrän tämän siten, että Jumalan "katuminen", ei ole verrattavissa ihmisen katumiseen, vaan se on jotain paljon syvempää, syvää murhetta, joka sattui itse Luojan sydämeen. Sydämessä on muuten ihmisellä sellainen, että se on kuin aivot, toiset aivot. Siinä on samoja hermosoluja kuin aivoissa ja se on suorasa hermoyhteydessä aivoihin. Sydämestä siis lähtevät pahat ajatukset, ei aivoista. Sydän voi murtua, niin kävi Jeesukselle, niin kävi Taivaan Isälle.

https://psyk.fi/wp-content/uploads/2017 ... isalto.pdf
Ks s.65 alkaen

3.4. Sydämen surut ja vatsan perhoset

Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että useissa aasialaisissa kielissä samaa
ikivanhaa kirjainta tai symbolia käytetään sekä ’sydämestä’ että
’mielestä’. Parin viime vuosituhannen aikana eri kulttuurien lääkärit ja
tieteenharjoittajat ovatkin uskoneet, että aivoilla ja sydämellä on läheinen
yhteys ...

Sydän ja mieli käsitetään samaksi, kyllä.

Kaikissa sairauksissa niiden syntyyn ja kehittymiseen vaikuttaa murheet&huolet. Siksikin Sana kehottaa olemaan murehtimatta! Siksikin moni uskova paranee rukousten kautta, kun saa tulla vapaaksi tämän maailmanajan huolista - vai saako?

Tuli vain tuosta (ihmisen) katumisesta mieleen, että harvoinhan sitä hyvää katuu, mutta useinkin omia virheitään.

Joten onko kaukaa haettua, että voisi saada voimaa siitä, kuinka Kaikkivaltias itse ratkaisi asian vrt. pelastussuunnitelma?

καλαμος kirjoitti:Siis ei Jumala tuossa kadu niinkuin me kadumme tekemisiämme.
Ei Jumalassa tapahtunut mitään mielenmuutosta.
Ei Jumala ollut möhlinyt vaan ihminen.

Alkutekstin ilmaisu tulee huokaisemista tarkoittavasta sanajuuresta.
Kun huomaat, että joku on möhlinyt oikein pahasti,
ja sinun on tuo möhläys korjattava, niin sinä vedät syvään henkeä.
Ja sitten teet sen, mikä on pakko tehdä tilanteen korjaamiseksi.

Jälleen kerran tässä kohtaa on ihana huomata, miten Pyhä Henki voi
kirkastaa kirjoituksia sellaisellekin, jolla ei ole kielitaitoa turkia erilaisia
käännöksiä ja alkutekstejä, kiitos siitä Jumalalle!

Sillä itselleni on aina tullut Sanaa lukiessani kyseisestä kohdasta sellainen
ajatus, ettei tuo tarkoita suinkaan sellaista "katumista", että Jumala
katuisi omaa valintaansa, vaan että tuo merkitsisi enempikin sitä, että
Jumala kokee eräänlaista myötähäpeää ja katumuksen tunnetta ihmisen
rinnalla, ihmisen tekemästä valinnasta.

Tällaiset tilanteet luovat aina uskoa ja luottamusta siihen, että Jumala
kykenee todellakin pitämään huolta jokaisesta omastaan aina sen mukaan,
missä me kukin tarvitsemme huolenpitoaan.

Tätä hainkin Vilja ja sinä osasit sen kääntää ymmärrettävään muotoon.

Emil kirjoitti:Tätä hainkin Vilja ja sinä osasit sen kääntää ymmärrettävään muotoon.

Hyvä jos näin......

Tiedän itsestäni, miten hyvältä tuntuu, kun yrittää tuoda jotain julki
ja jostain syystä tuntuu, ettei nyt vain löydä oikeita sanoja ja sitten
toinen tulee ja kirjaa ylös juurikin sen, mitä on itse yrittänyt sanoa.

Ja uskon Emil, että näilläkin tapahtumilla on oma tarkoituksensa
meidän uskovien yhteiselon kasvattamisessa, sillä usein nämä tällaiset
tilanteet vahvistavat meidän keskinäistä uskoamme ja luottamustamme.