Raamattu on Jumalan omasivu

Lyhyesti: jakautuuko elämäsi kahtia - hengellinen ja yhteiskunnallinen? Vai koetko, että olet 24/7 jakamaton: jalat maassa ja sydän taivaassa?

Näissä ajatuksissa avasin tv7:n, jossa einiinhyvälläsuomella varoitettiin uskovan elämään hiipivästä eräänlaisesta 'dualismista', jossa on seurakunnallinen osa ja sitten erikseen yhteiskunnallinen osa. Raamattu ei tue ajatusta, vaan uskoontulon jälkeen me elämme kokonaisina - Herralle.

Näinä aikoina työelämä on entistäkin tiiviimpää ja monimuotoisempaa ja usein työpäivän jälkeen odottaa toinen rupeama kotona ja kolmas mahdollisissa muissa vastuissa. Sitä sanotaan oravanpyöräksi ja siitä pois hyppäämistä downshiftaamiseksi.

Mutta minulla alkoi tänään - loma.

Hyvää ja siunattua lomaa Witness:ille.

Kiitän, toiveena olis kirjoittaa hiukan..

Hyppäsin sitten junaan, joten alitajunta saa uutta evästä. Unta on ollut paljon, mutta joka uni puhuu työstä..

Hassu ajatus tuli tässä junanpenkissä mieleeni: voiko ihminen julistaa evankeliumia itselleen? Vastaan, kyllä, ja itseasiassa ensin tulisikin evankelioida itseään ennenkuin julistaa vapauden ja vastuun sanoja toiselle. Viides evankeliumi tuleekin voimaan siellä, missä vapahdetut sielut elävät todeksi uskonsa Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.

Katselin Netflixistä Risen-elokuvan, jossa osin fiktion vapauksin kuvattiin vuosituhannen alussa vaikuttanutta roomalaista sotapäällikköä, joka ihmetteli Jeesuksen ylösnousemusta. Vaikka pohjana olikin Joh.21:n luvun tapahtumat, ne oli hiukan väritetty, mutta Sanan ajatukselle vangittu. Pointtina ei siis ollut Sanan selitys/opetus, vaan yksilöuskovan sydämen etsintä.

Kahtiajaolla peräänkuulutan myös levon alkuperää: Jumala lepäsi (luomis)työstään, mutta Sana lupaa, että Jeesus 'alati' rukoilee edestämme. Usko ei siis ole jaettavissa suoritukseen ja lepoon, vaan se on 24/7 voimassa. Termi 'levosta käsin' sopii uskoon ja sen kautta voinee myös ajatella työtään tehtävänä, johon on lupa rukoilla ymmärrystä ja johdatusta.

Sytyttäköön itse elävä Jeesus Kristus uskomme ja rakkautemme palavaksi!