Miten edetä uskossa?

[Emil]

Mitä neuvoja annatte ihmiselle, joka on enkä vasta uskoontullut tai sitten haluaa uudistaa uskonvaellustaan? Miten edetä uskontiellä? Mitä siihen vaaditaan tai tarvitaan? Miten se käytännössä tapahtuu? Voiko olla liiankin edennyt uskossa? Millaista on Jumalan mielenmukainen uskovan eteneminen uskossa, Sanan mukaan?

Itse uskon, että uskossa eteneminen on asia, joka ei ole automaatio ja vaatii meiltäkin jotain. Ei siis riitä, että olemme vain kerran antaneet elämämme Herralle. Se on jatkuva prosessi, kuin kilparata jossa juostaan yhdessä Jeesuksen kanssa. Kun omat voimat loppuu, siitä vasta kasvu uskossa alkaakin, jos annamme sen tapahtua.

[kalamos]

Keskustelun otsikko on minulle jotenkin vaikea sisäistää.
Raamatussa ei taida olla ollenkaan mainintaa kehittymisestä.
Sen sijaan Raamattu puhuu kyllä esimerkiksi kasvamisesta.

Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet,
niinkuin oikein onkin,
koska teidän uskonne runsaasti kasvaa
ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä

Voisitko harkita otsikon muuttamista kysymykseksi: Miten kasvaa uskossa?

[kalamos]

Muutit otsikon etenemiseksi uskossa.
No tuon asian minäkin löydän Raamatusta.

Paavali on oman palvelutehtävänsä loppusuoralla
ja opastaa Timoteusta monenlaisin kehotuksin ja sanoo sitten:

Harrasta näitä, elä näissä,
että edistymisesi olisi kaikkien nähtävissä.

Eli me voimme edistyä siinä tehtävässä,
jonka Jumala on itse kullekin antanut.

Aikaisemmin Paavali oli kirjoittanut Filippiläisille kirjeen,
joka osoittaa, että Filippin uskovien edistyminen edellytti
Paavalin viipymistä heidän luonaan.

Ja kun olen tästä varma,
niin minä tiedän jääväni eloon ja viipyväni kaikkien teidän luonanne
teidän edistymiseksenne ja iloksenne uskossa

Ehkä Sinä haluat johdattaa keskustelua eteenpäin,
että löydämme oikean suuntiman.

[Emil]

Edetä uskossa!? Onko se meidän teko vaiko Jumalan teko meissä? Mitä se on käytännössä? Miten se näkyy sinussa ja minussa?

[עֵד]

Varmaankaan ei kyse ole ihmisen omasta innosta, joka yleensä lopahtaa, vaan se virittyneisyys, joka johtaa Sanan tutkimiseen ja sen jakamiseen, on oikeasti uskon paloa. Toki Sanaa tulee lukea - aina.

Voiko itselleen asettaa vaatimuksia ja kuka niihin vastaa? Moniko rukoilee hengellistä viisautta vaiko asunto-, elämänkumppani-, terveys-, pankki- ym. asioita? Toki on hyvä, jos niitä myös rukoilee.

Se on aina suurta armoa, kun Jumala Henkensä meihin kerran laitettuaan kutsuu puoleensa, ja useinkin Sanansa kautta. Miksi sitä ei sopisi janota ja olla aloitteellisena osapuolena: Herra, pidä minut uskossa ja uudista matkaliittoni! Automaattiuskosta puuttuu yhteys.

Halu edetä uskossa leimataan joskus ilmestystiedon etsimiseksi ja silloin toppuutellaan Sanalla. En kehota ketään keskitie-kristillisyyteen, vaan janoamaan elävää Jumalaa. Tänään.

[kalamos]

Mitä neuvoja annatte ihmiselle, joka on enkä vasta uskoontullut tai sitten haluaa uudistaa uskonvaellustaan? Miten edetä uskontiellä?

Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin,
ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.

Ja he pysyivät

apostolien opetuksessa
ja keskinäisessä yhteydessä
ja leivän murtamisessa
ja rukouksissa

[Natanael]

Raamattu tekee kyllä selväksi sen, että meidän tulee kasvaa kristittyinä. Kuinkas muutenkaan, sillä uudestisyntynyt ihminen tuntee Jumalan Sanaa vasta hyvin vähän, jos oikein sitäkään ja hän ei ole tietoinen uskon vaellukseen liittyvästä kaidasta tiestä, tulevasta kilvoittelusta, omista armolahjoistaan, seurakuntaelämään liittyvistä tärkeistä asioista (ehtoollinen, Sanan kuuleminen ja yhdessä tutkiminen, jakaminen jne.) eikä hän voi heti nähdä armon evankeliumin suunnatonta arvoa. Vain harvoin tuore uskova edes ajattelee kohdalleen tulevaa maailman vihaa, synnin vakavuutta tai mitä tarkoittaa käytännön elämässä Jeesuksen seuraaminen. Kuten tavallisen lapsen on kasvettava monien vaiheiden kautta kohti aikuisuutta, niin tapahtuu myös uudestisyntyneen Jumalan lapsen kohdalla. Voimmeko noudattaa totuutta Efesolaiskirjeen mukaisesti, jos tunnemme vain vähän Sanan totuutta?

tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa,
täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
ettemme enää olisi alaikäisiä,
jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa
ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa,
kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus.

Hyvin helposti käy niin, että uskova alkaa nojautua Jumalan lakiin, niihin moniin kehotuksiin, joihin hän Jumalan Sanaa tutkiessaan törmää. Useammin kuin kerran olen kuullut väitteen, ettei Jumala anna Sanassaan yhtään sellaista kehotusta, johon Hän ei myöskään antaisi meille Pyhän Hengen voimaa täyttää sitä. Niin ajattelivat Jeesuksen ajan fariseuksetkin. Lieneekö uskova siinä vaiheessa hengellisesti kuin sellainen murrosikäinen, joka uhmakkaasti ja itsevarmasti tahtoo uskoa omaan pärjäävyyteensä? Moni jumiutuu tähän kasvuvaiheeseen ja alkaa tulkita lukemaansa tältä pohjalta. Hän on sokea huomaamaan, että tässä perustuksessa on valuvika.

Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.

Voin Hänessä kaiken – juuri uskoon tullut lukee kohdan vakuutuksena kaikkien vaikeuksien voittamisena. Jos voin Hänessä kaiken, silloin voin myös mennä läpi kaikkien vaikeidenkin vaiheiden. En saavuta kaikkea, en aina menesty ja onnistu, mutta minä voin Hänessä ja Hänen johdattamaan sairastua, menettää toimeentulon turvan, joutua ihmisten pettämäksi, saada ylenkatseita jopa toisilta uskovilta, kokea yksinäisyyttä ja ahdistuksen aikoja jne. Mutta kaikki minä voin Hänessä – tällaisenani kohtaan kaikki elämänvaiheeni Kristuksen kanssa. Voin vähitellen alkaa ymmärtää, mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, että Herra on heikoissa väkevä. Onko niin, että eniten kasvamme vaikeuksien keskellä?
Laki ei voi saada aikaan sitä muutosta, mitä toivoisin. Kaikkeen, vähäiseenkin, muutokseen tarvitsen toisenlaisen voiman ja se voima tulee armon evankeliumista, joka ainoastaan voi antaa meille kasvun. Armo vaikuttaa aina ensisijaisesti puhtaan Jumalan Sanan kautta. Juurtuessamme Jumalan Sanaan annamme Jeesukselle Kristukselle kasvustamme kaiken kunnian.

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä,
että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot,
eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa.

ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.
Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.

Älkää antako monenlaisten ja vieraiden oppien itseänne vietellä;
sillä on hyvä, että sydän saa vahvistusta armosta eikä ruuista,
joista ne, jotka niitä menoja ovat noudattaneet, eivät ole mitään hyötyneet.

Emil esittää kysymyksen, jossa onkin purtavaa. ”Edetä uskossa!? Onko se meidän teko vaiko Jumalan teko meissä? ”

ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa,
hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.

Kristus elää minussa ja kuitenkin elän yhä tässä ajassa myös vajaana, omassa lihassani. En voi syyttää Pyhää Henkeä siitä, että kristillinen vaellukseni ja kasvuni ei aina niin kummoiselta näytä. Toisaalta en voi kerskua oman kilvoitteluni erinomaisuudestakaan, vaikka voin toki huomata monissa asioissa hengellisen kasvuni tuomaa muutosta. Armo on kirkastunut uudella tavalla, käytökseni ja puheeni eivät ole enää sellaisia kuin maailmassa eläessäni. Paavalin sanoissa ”minä elän, en enää minä” on kutkuttava ristiriita. Kuka elää minun kristillistä, hengellistä elämääni ja tuottaa minussa kasvua? Vähintään meidän on suostuttava seuraamaan Kalamoksen Apostolien Tekojen toisesta luvusta lainaamaa elämisen ohjetta – siihen ei Jumala meitä pakota, vaan meidän on sisäistettävä se ja oltava sille kuuliaisia.

[kalamos]

En ole koskaan kuullut mitään tuollaista opetusta
kuin nyt sain lukea viestistäsi Natanael,
koskien tätä lainaamaasi kohtaa Raamatusta:

Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.

Ja sitten minä tietenkin tein niin kuin Berealaisetkin tekivät,
ja katsoin kirjoituksista, onko asia niin kuin opetit.

Ja todellakin, tekstiyhteys tuo esiin ihan jotain muuta,
kuin mitä yleensä olen kuullut julistettavan tuon jakeen yhteydessä.

kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut;
sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää,
elämään sekä runsaudessa että puutteessa.
Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.
Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni.

Varmasti tuo kohta on Raamattua lukiessa auennut aivan oikein ennenkin.
Mutta kun kuulee jotain lausetta lainattavan toistuvasti muussa yhteydessä kuin siinä,
jossa se on esiin tuotu, niin kiintolevy voi mennä jotenkin tukkoon tuossa kohdassa.

Esimerkiksi kirjeessä, jonka joku hebrealainen on kirjoittanut hebrealaisille
on lause, jota usein lainataan ihan muussa yhteydessä kuin se on Raamatussa:

Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.

Konteksti on tosiasiassa suorastaan dramaattinen.

Muistakaa johtajianne, jotka ovat puhuneet teille Jumalan sanaa;
katsokaa, kuinka heidän vaelluksensa on päättynyt, ja seuratkaa heidän uskoansa.
Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.