Prosessoitu usko

[עֵד]

Näkökulmaksi ajattelisin ihmiskäsien kautta kulkenutta tuotetta, joka pakataan hajuttomaksi ja lähes mauttomaksi. Ensituntumalta se on sielun ravintoa, sillä se on tämän ajan tuote. Ihmiskäsissä usko saa herkästi viimeinen käyttöpäivä -leiman, kun puheet ja musiikki päivitetään uudelle sukupolvelle. Pilaantuessaan se muuttuu uskonnollisuudeksi.

Jumalan puolelta uskon syntymiseksi on kaikki Sanassa valmiina vastaanotettavaksi, ja se on täydellistä Hengen ravintoa hengellemme. Tähän elävään ravintoon ei kuulu välikädet, tai jos, niin silloin jakamalla jaetaan Sanan 'väärentämätöntä maitoa', niin että mahdollisimman moni tulisi siitä osalliseksi.

Ajatuksia?

[Magda-sisko]

Hyvä termi tuo prosessoitu usko, sitä voi käyttää johonkin. Ajattelin jo tuossa aiemmin, että tiedämmekö itsekään tarkasti, missä mennään uskossamme. Paljonko sitä on käsitelty 2000 vuoden aikana, miten päin vinoon ja kallelleen astumme erilaisten buumien aikoina?

Mainonta ja propaganda vaikuttaa tehokkaasti mieliin, eikö sitten vielä ovelammin paholainen, joka kaikin tavoin yrittää vesittää uskomme? Kun alamme lisäksi itse selitellä ja sovellella sanaa, ollaan jo sillä tiellä, joka viettää, mutta niin loivasti, että jos/kun aikojen päästä heräämme, oikeaa kaitaa tietä ei enää näy.

Itsestäni voin kertoa, että kävin hengellisissä kokouksissa mummoni kanssa hänen kuolemaansa asti, jolloin olin 10-vuotias. Muistan elävästi, miten henki oli ihan eri kuin tänä päivänä. Miksi se muuttui, ja - oikeastaan - mihin suuntaan? Jumalahan on sama aina ja iankaikkisesti. Kuka pääsee prosessoimaan myös minun uskoani, jota joudun silloin tällöin arvioimaan uudelleen?

[עֵד]

Kuinka minä yritinkään muuttaa persoonaani uskovaisemmaksi, ja hetken jo luulin siinä onnistuneeni. Vaatteita ym. ulkoista myöten. Silloin parikymppisenä.

Nyt, lähes 40 vuotta myöhemmin, tunnistan ajoittain edelleen samaa: onkohan tämä sopivaa... Osa epäröinnistä voi olla sisimpänsä aiheellista tutkistelua, mutta mielestäni riittää, kun on rehellinen Jumalan kasvojen edessä. Hän tuntee minut tyttärekseen.

Erityisesti muistan erään käännekohdan, kun sain uudistua 2000-luvun alussa. Se oli sellainen läpivalaisu, että halusin irrottaa koristeniititkin farkuistani ja sulkea radioni soittamasta muuta kuin hengellistä. Sainko kokea jotakin pyhää vihaa parannukseksi omalle sielulleni? Pohjavireenä oli kuitenkin ylimaallista ja kirkastunutta iloa, niin että minulta kysyttiin, mitä hyvää sinulle, ihminen, on tapahtunut.

[עֵד]

Näillä silmillä katsottuna en voi nähdä kuin sumuverhon takaa sen, mitä henkeni halajaa. Sitä odotellessa voin keskittyä olennaiseen tässä ajassa: ettei kukaan jäisi osattomaksi iankaikkisuudesta. Mutta miten sen teen?

Sekin on prosessi. En voi sälyttää kenellekään tapaa tai keinoa, kuinka uskoa voimallisesti. En voisi siinä onnistuakaan, sillä ylhäältä synnytetty usko virtaa ja etsii omat uomansa. Jotenkin näin kävi omalla kohdallani Israel-asioissa!

Olin ääneen kertonut, että Israel-asiat kuuluvat niille vihkiytyneille, alkukieliä osaaville, Pyhässä Maassa asuville tahi siellä reissuaville, joilla on aikaa, varaa ja terveyttä sellaiseen. Tekosyitä.

Hän, Jumala, itse vuodatti rakkauden oppimattomaan sydämeeni tuota kansaa kohtaan ja valisti minua sen vaiheista omalla tavallaan. Sain luettavakseni Pekka Sartolan kirjoja Israelin vaiheista, ja jo siinä kohtaa tapahtui pieni ihme: en ole lukija so. en malta lukea. Mutta ahmin nuo teokset ja aivan kuin elin tuon maan historian mukana. Siitä on jo aikaa, mutta vasta sen jälkeen tohdin käydä ns. Israel-illoissa. Ja sittemmin järjestyi niin, että pääsin käymään - Israelissa, kolmesti.

Tänä aamuna, edelleen, Israel-ikävä on kova. Tästä ei kuitenkaan ollut tarkoitus kirjoittaa, vaan ennemminkin siitä, kuinka isot asiat tapahtuvat paloina ja sitä kautta todellistuvat. Näinhän ihminen toimii surussa tms. kriisissä: ottaa pienen palasen kerrallaan mukaansa ja hakee lisää, kun entinen on lopussa.

Tieto on usein salattua siksikin, ettemme taakoittaisi itseämme tai toisiamme. Kun rakkaus saa ympäröidä uskoa, emme jaa mielipiteitä, käskyjä tai vaatimuksia, ja sydämen usko saa rauhassa lujittua. Jokin osa-alue näyttäisi itsekullakin nousevan esiin, niin että muutkin sen erottavat, muttei sekään oikeuta ottamaan uskon lakia omaan käyttöön.

Yhtä kaikki myös vastaanotto evankeliumille noudattaa usein tiettyä kaavaa: 'Ei minulla nyt niin huonosti mene, että tarvitsisin uskoon tulla.' Mistä tuo negaatio on päässyt kehittymään?

Niin, kuinka kauan olenkaan elänyt niin, että myös uskonasiat kuuluvat viisaammille, osaavammille ja kykenevimmille. Tämä oli yleinen ajatus, kun lainoppineet kautta aikain ovat opettaneet, kuinka on soveliasta uskoa. Mutta kun Jeesus tuli, uskalsivat ihmiset ajatella, että jotakin niistä kuuluu myös minulle.

[kalamos]

Tämä avaus on vastaus pyyntööni:

Tästä mielleyhtymänä tuli mieleeni - prosessoitu usko! En taida tehdä aiheesta aloitusta, vaikka joitakin impulsseja se herättää...

No todellakin herättää impulsseja.
Minä suorastaan tukahdun,
jos en saa tietää, mitä pitää sisällään
prosessoitu usko.

Kiitos, kun teit tämän avauksen.
Minulle aukeni heti ensilukemalla, mistä on kysymys.
Mutta jostain syystä en osaa kommentoida.

Minä olen vierittänyt tämän ketjun viestejäsi,
ja en osaa kuin vain ihmetellä,
kuinka selkeästi toiset osaavat esittää asiat.

Minä ymmärrän,
mutta en osaa muuta kuin nyökyttää päätäni ylös ja alas.

Tuli mieleeni kuitenkin tuosta, kun ihmiset sanovat,
että ei heillä nyt niin huonosti mene, että uskoon tarvitsisi tulla,
että silloin ihminen ei ole ymmärtänyt vielä tosiasioita.

Ja se, että ei ole ymmärtänyt, taas johtunee julistuksesta.
Tai paremminkin siitä, että ei ole julistettu niinkuin pitäisi.

Kun he tämän kuulivat,
saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille:
"Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"

[עֵד]

Tuli mieleeni kuitenkin tuosta, kun ihmiset sanovat,
että ei heillä nyt niin huonosti mene, että uskoon tarvitsisi tulla,
että silloin ihminen ei ole ymmärtänyt vielä tosiasioita.

Niin.

Siinä on sellainen betoniseinä, jonka lävistää vain jumalallinen voima: julistettu, Jumalan Hengen henkeyttämä Sana (kuten mainitsit).

Muussa valossa ihminen näkee ja kuulee omassa uskossaan räpeltäjän täynnänsä vaatimuksia.

Mutta niin vain tämä ajallinen, näkyvä todellisuus voi sokaista ja kuurouttaa myös uskovan, rukoilevankin. Siinä kohden on lupa luottaa, että apu tulee eikä tarvitse elää kiusattuna kuin määräajan.

[vilja]

Hyvä kuvaus prosessoidusta uskosta tuo; Hajuton ja mauton.

Mutta mieleeni tulee myöskin jonkinlainen "helppo heikki" tuote.

Eli eräänlainen mössö, missä kaikki on niin valmiiksi pureskeltua,
houkuttelevaan pakettiin pakattua ja "jotain", mistä ei edes
vastaanottaja enää kykene erottamaan tuotteen alkuperää tai sitä,
mitä nyt on tullut vastaanotetua ja hankkittua, eli jonkinlainen
samanlaisuus "kuningas ilman vaatteita" sadun kanssa.

Eli ostaa tai vastaanottaa tuotteen, kun kaikki muutkin niin tekevät,
tietämättä ja ymmärtämättä, mitä loppujen lopuksi on edes ostanut ja
vastaanottanut ja loppujen lopuksi sitten paljastuukin, että tyhjää
täynnä.

Ja sitten, kun joku puhuu esim. uskontuloa edeltävästä synnintunnosta
tahi parannuksen teosta, tuollainen vastaanottaja ihmettelee, ettei hän
ainkaan ole kokenut minkäänlaista synnintuntoa tai parannuksenteon
tarvetta..... hän vain ajatteli, että onhan se hyvä asia olla uskossa ja
niin sitten päätti alkaa uskoa ja on ihan ällikällä lyöty, että mitä se
sellainen usko on, missä pitäisi moista kokea.

Saatan olla ihan väärillä jäljillä ketjun aiheen suhteen, mutta tällaisia
ajatuksia itselläni nousi sanoista: "prosessoitu usko".

[עֵד]

Myönnettäköön, että käsite 'prosessoitu usko' on hiukan ontuva, mutta olisiko prosessoidun uskon vastakohta salattu usko? Sitä ei voi ohjelmoida, vaan paremminkin se ohjelmoi, muuttaa ja vaikuttaa jumalista elämää vastakohtana uskonnonomaiselle olotilalle, jossa ulkoisesti kaikki palikat on tunnistettavasti kohdallaan.

Salatussa on aina mukana etsimistä ja löytämistä.

[vilja]

Vai voisiko tuo salattu olla jopa synonyymi prosessoidulle?

Eikös prosessointi ole käsittelyä, valmistamista, muokkaamista yms.?

Kun esimerkiksi liha prosessoidaan (valmistetaan / muokataan) makkaraksi,
niin silloin sinne kyetään piilottamaan / salamaan kaikki sellaisetkin lihan osat,
jotka ei menisi lihana läpi omassa muodossaan esim. ilman makkaraksi
prosessointia?

Mutta tässä näemme senkin, ettei ole mikään ihme, vaikka keskustelut
menevät aina joskus ristiinkin, koska maitopurkkikin näyttää pöydässä
toisella puolella pöytää olevalle ihan eri kuvan, kuin toisella puolella
pöytää olevalle.

[kalamos]

Ja sitten, kun joku puhuu esim. uskontuloa edeltävästä synnintunnosta
tahi parannuksen teosta

Isäni oli ollut luultavasti jonkun telttakokouksen jälkeen teltan pihalla,
ja sitten joku ehkä hiukan humalassa oleva mies oli tullut juttelemaan isän kanssa.

Jokin ei mennytkään niin kuin tuo mies oletti.
Ja kohta hän kysyi hämmästyneenä:

Etkö sinä yritäkään lohduttaa minua?

Keskustelu jatkui, ja isä oli sanonut, että täytyy tehdä parannus.
Tuon miehen vaimo puhkesi kyyneliin.