Luciferin alkusynti!
Luciferin ensimmäinen synti? Mikä se oli? Raamatun mukaan Lucifer harjoitti suurta kaupankäyntiä ja sitten suuressa kaupankäynnissään se tuli täyteen väkivaltaa ja se ylpistyi omasta kauneudestaan ja ihanuudestaan ja lopulta Lucifer halusi olla ilmeisesti kuin JEESUS, eli Lucifer idolisoi Jeesuksen ja halusi samaa idolisointia itselleenkin, ja Lucifer ilmeisesti halusi olla palvottu kuin Jeesus, eli saada Jeesukselle kuuluvan ylistyksen ja palvonnan itselleen?
Vääryys, eli väkivalta oli siis ehkä ensimmäinen synti ja se liittyy itsekkyyden syntiin ja itsekkyys liittyy kateuteen eli haluun saada itselle jotain mitä toisella on tai mitä toiselle kuuluu? Jotain mikä ei kuulu itselle, tai ei itsellä ole, mutta toisella se on, eli se kulminoituu kateuteen ja ja kateus liittyy ylpistymiseen ja ylpistyminen on sitä, että ei tyydy asemaansa, vaan esim. luulee tai haluaa uskoa ja luulla itsestään enemmän, kuin mitä on, tai mitä Jumala on luonut tai säätänyt.
Oliko Luciferin ensimmäinen vääryydeen synti siis itsekkyys ja sitten seurasi väkivalta ja sitten kateus ja sitten ylpistyminen (omaan ihanuuteensa, täydellisyyteensä).
Vai oliko ylpeys ensimmäinen synti, vaiko väkivalta (myös henkinen, eli toimitaan itsekkäästi vastoin toisen tahtoa), vaiko vääryys yleisesti (vääryys kaupankäynnissä pyhäkössä), eli Jumalan tahdon rikkominen?
Mitä mieltä olette?
Kävi Lucifer pyhäkössä kauppaa, jotta olisi ulkoisesti entistäkin täydellisempi ja kauniimpi? Halusiko Lucifer olla henkisestikkin parempi? Kävikö Lucifer kauppaa jalokivillä, vaiko ominaisuuksilla vai ajattelutavalla? Lucifer halusi ainavain paremmaksi, eli oliko syntinä ahneus? Lucifer ei tyytynyt siihen mitä sillä jo oli. Lucifer halusi kaiketi olla aina vain parempi ja kauniimpi ja ihanampi kehittyneempi, eikä tyytynyt asemaansa. Ihailiko Lucifer omaa kuvaansa, joka heijastui kenties jalokivien pinnasta tai kultakaduista tms?
Vääryys, eli väkivalta oli siis ehkä ensimmäinen synti ja se liittyy itsekkyyden syntiin ja itsekkyys liittyy kateuteen eli haluun saada itselle jotain mitä toisella on tai mitä toiselle kuuluu? Jotain mikä ei kuulu itselle, tai ei itsellä ole, mutta toisella se on, eli se kulminoituu kateuteen ja ja kateus liittyy ylpistymiseen ja ylpistyminen on sitä, että ei tyydy asemaansa, vaan esim. luulee tai haluaa uskoa ja luulla itsestään enemmän, kuin mitä on, tai mitä Jumala on luonut tai säätänyt.
Oliko Luciferin ensimmäinen vääryydeen synti siis itsekkyys ja sitten seurasi väkivalta ja sitten kateus ja sitten ylpistyminen (omaan ihanuuteensa, täydellisyyteensä).
Vai oliko ylpeys ensimmäinen synti, vaiko väkivalta (myös henkinen, eli toimitaan itsekkäästi vastoin toisen tahtoa), vaiko vääryys yleisesti (vääryys kaupankäynnissä pyhäkössä), eli Jumalan tahdon rikkominen?
Mitä mieltä olette?
Kävi Lucifer pyhäkössä kauppaa, jotta olisi ulkoisesti entistäkin täydellisempi ja kauniimpi? Halusiko Lucifer olla henkisestikkin parempi? Kävikö Lucifer kauppaa jalokivillä, vaiko ominaisuuksilla vai ajattelutavalla? Lucifer halusi ainavain paremmaksi, eli oliko syntinä ahneus? Lucifer ei tyytynyt siihen mitä sillä jo oli. Lucifer halusi kaiketi olla aina vain parempi ja kauniimpi ja ihanampi kehittyneempi, eikä tyytynyt asemaansa. Ihailiko Lucifer omaa kuvaansa, joka heijastui kenties jalokivien pinnasta tai kultakaduista tms?
Hesekiel (Hesek.28:13-19) kirjoitti:Eedenissä, Jumalan puutarhassa, sinä olit. Peitteenäsi olivat kaikkinaiset kalliit kivet;
karneolia, topaasia ja jaspista,
krysoliittia, onyksia ja berylliä, safiiria, rubiinia ja smaragdia
sekä kultaa olivat upotus- ja syvennystyöt sinussa,
valmistetut sinä päivänä, jona sinut luotiin.
Sinä olit kerubi, laajalti suojaavainen, ja minä asetin sinut pyhälle vuorelle;
sinä olit jumal'olento ja käyskentelit säihkyväin kivien keskellä.
Nuhteeton sinä olit vaellukseltasi siitä päivästä, jona sinut luotiin,
siihen saakka, kunnes sinussa löydettiin vääryys.
Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa,
ja sinä teit syntiä.
Niin minä karkoitin sinut häväistynä Jumalan vuorelta ja hävitin sinut,
suojaava kerubi, pois säihkyväin kivien keskeltä.
Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi,
ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi.
Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmänherkukseen.
Paljoilla synneilläsi, tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi.
Niin minä annoin sinun keskeltäsi puhjeta tulen; se kulutti sinut.
Ja minä panin sinut tuhaksi maahan kaikkien silmäin edessä, jotka sinut näkivät.
Kaikki tuttavasi kansojen seassa ovat tyrmistyneet sinun tähtesi.
Kauhuksi olet sinä tullut, eikä sinua enää ole, hamaan ikiaikoihin asti."
Suuressa kaupankäynnissäsi tuli sydämesi täyteen väkivaltaa,
ja sinä teit syntiä.
sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi,
ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi.
tekemällä vääryyttä kaupoissasi, sinä olet häväissyt pyhäkkösi.