Raamattu on Jumalan omasivu

Viime vuonna säädetiin lakia valan muuttamisesta vakuutukseksi eli enää ei vannottaisi käsi Raamatulla, vaan tilalle tulisi ns. tuomarin vakuutus. Aikanaan tulin kovin kosketetuksi asiasta kristityssä maassa.

Luin tänään asiasta uutisointia, kuinka joku oli vielä vannonut valan, mutta siitä ei oltu kanneltu. Tämä ei varsinaisesti ollut aihe tähän aloitukseen, mutta se kumpusi ajatukseen, että Jumala on yhä täydellinen.

Eilen torilla oli hengellinen tilaisuus. Olin ostamassa ensimmäisiä mansikoita, jotka kyllä näyttivät jo mansikoilta, mutteivät vielä niiltä maistuneet, ja oli vaikeutena valita, missä rasiassa oli eniten kypsiä. Oranssiset eivät maistuisi. Istuin hetkeksi kuuntelemaan. Kuulemani perinteikäs julistus ei maistunut sekään! Oliko suolaa itselleni liikaa vai onko uskonelämäni oranssia?

Illalla lopetellessani 4. Mooseksen kirjaa tulin kosketetuksi: "Älkää siis saastuttako sitä maata, jossa te asutte ja jossa minäkin asun teidän keskellänne, sillä minä, Herra, asun israelilaisten keskellä." (35:34)

Hän, täydellinen, asuu keskellämme.

Daavid (Ps 19:8) kirjoitti:Herran laki on täydellinen.

Matteus (5:48) kirjoitti:Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."

Johannes (16:24) kirjoitti:Tähän asti te ette ole anoneet mitään minun nimessäni;
anokaa, niin te saatte, että teidän ilonne olisi täydellinen.

Jaakob (1:17) kirjoitti:Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä,
jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.

Johannes (1 Joh 4:18) kirjoitti:Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta;
ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

Minä ihmettelen aina uudestaan sitä,
mitä tuo viimeinen lainaamasi kohta Jumalan Sanasta tarkoittaa.

Johannes (1 Joh 4:18) kirjoitti:Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta;
ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

Voiko tuon ymmärtää niin,
että jos minä rakastan, niin minä en pelkää.
Tekstihän jatkuu:

Johannes (1 Joh 4:19) kirjoitti:Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.

Olisikohan 'täydellinen' ja 'täytetty' (valmistettu) samaa tarkoittava?

Minä koen tuon tarkoittavan juurikin sitä, että jos minulla on pelkoja,
silloin en ole täydellinen rakkaudessa, sillä pelkohan on uskovan kohdalla
eräänlainen epäuskon merkki.

Mutta myönnän senkin, että vaikka tämän tiedostan, ei tuon tilanteen
korjaaminen onnistu ainakaan minulta omin voimin ja silloin on viisainta
tunnustaa rehellisesti: Yksin Herra voi tuon tilanteen korjata niin, ettei
korjausliike ole vain sen uskottelemista, ettei sulla nyt ole mitään
peljättävää, ethän sä vielä voi tietää, mitä tuleman pitää yms.. vaan ihan
todellista rauhaa ja lepoa kaikkien elämän osa-alueiden kohdalla.

Itse pelkään jossain määrin vanhuutta ja sen mukanaan tuomia
heikkouksia yms. ja olenkin pyytänyt Isältä, että saisin lähteä ns.
seisovilta jaloiltani, eikä tarvitsisi olla muiden vaivoina.

Ehkä tuo pelko / trauma on jäänyt niistä ajoista, kun olin hyvin huonossa
kunnossa ja välillä jopa lähes liikuntakyvytön.
Koin tuon tilanteen aika raskaana, kun mieli ja sydän olisi tahtonut
enempi, kuin mihin fysiikka kykeni.

witness kirjoitti:Olisikohan 'täydellinen' ja 'täytetty' (valmistettu) samaa tarkoittava?

Ihan vilunväristyksen menivät,
kun tuota sanaa tarkastellessani muistin Jeesuksen huudon ristillä:

Tetelestai = Täytetty

vilja kirjoitti:Minä koen tuon tarkoittavan juurikin sitä, että jos minulla on pelkoja,
silloin en ole täydellinen rakkaudessa, sillä pelkohan on uskovan kohdalla
eräänlainen epäuskon merkki.

Niin. Jeesus sanoi:

Markus (5:36) kirjoitti:Älä pelkää, usko ainoastaan

Minä luulen, että Jairus, Vilja ja minä hyvinkin ymmärrämme toisiamme.
Minäkin olen pelännyt. Olen ollut suorastaan kauhuissani.
Mutta sitten olen myöskin jotenkin saanut myös tuon luottamuksen,
johon Jeesus meitä kehottaa.

Eli sanomasi Kalamos rohkaisee meitä muitakin uskomaan ja luottamaan
siihen, että on mahdollista päästä täydelliseen rakkauteen, jolloin kykenee
jättämään ja luottautumaan ihan kaikkinensa Jumalan käsiin.

Jumalahan on luotettava ja kaikkivoipa, joten järjellisesti toki uskova tietää,
ettei minun pelkoni auta mitään, eikä edes oma huolehtimiseni, mutta tässä
näemme toisaalta senkin puolen meistä ihmisistä, miten huonosti me itse
kykenemme itseämme "kehittämään", emmekä ollenkaan näillä hengellisillä
alueilla.

Ja ehkä minä ainakin tarvitsenkin aina silloin tällöin tästä muistuttamista, sillä
muuten sitä saattaisi alkaa olettamaan, että kyllä se tästä, kunhan mää itte
vaan kovasti askaroitsen.

Jumala on ihana riisuja, mutta myöskin pukija, sillä "Hän riisuu ja pukee........
Hän tyhjentä ja tyhjäks ja alentaa köyhäks, että tyhjä ja köyhä taas
tuntea saa, miten armonsa rikastutta...."

Korinton seurakunta oli kaikkea muuta kuin täydellinen.
Paavali on kirjoittanut kaksi pitkää kirjettä heille.
Ja sanoo loppuriveillä:

Paavali (2 Kor 13:11) kirjoitti:Lopuksi, veljet, iloitkaa,
tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehoituksia,
olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa,
niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.

Eli ... voimme tulla täydelliseksi Rakkaudessa,
jos Rakkauden Jumala on meidän kanssamme.

Paavali (2 Kor 13:13) kirjoitti:Herran Jeesuksen Kristuksen armo
ja Jumalan rakkaus
ja Pyhän Hengen osallisuus
olkoon kaikkien teidän kanssanne.

Voi olla, etten nyt ihan pysyttele aiheessa, mutta edellisten kirvoittamana katse kääntyy - armoon. Se on vähän sama asia, kuin että 'kaikki tiet vie Roomaan'.

Kun joskus sain sydämelleni vakuutuksen 'parannuksen armosta', se avasi jonkin akkunan tarkastella Jumalan Hengen muutostyötä. Enää en mekaanisesti ole vaatimassa itseltäni tai keneltäkään toiselta parannuksentekoa irrallisena Jumalan (muutos)voimasta.

Niinikään täydellisyydestä puhuessa voisi ajatella, että kuljemme meidän edestämme tehdyissä valmistetuissa teoissa, mutta ennen sitä, kuten armon vaikutustenkin ilmetessä, täytyy tapahtua muutos eli tulla muutosta tarvitsevaksi.

Jossain määrin kaikki jumalallinen on salattua, ja se on valmistettu löydettäväksi, mutta ei omalla ymmärryksellä. Tahto voi toki tulla sytytetyksi, mutta Sanan mukaan asia ei etene omalla voimallamme.

En sano, että tarvitaan muuta kuin Sana, mutta kirjaimen tarvitsee tulla lihaksi ja asua keskellämme. Taivaasta kuullaan aina, kun rukoillaan hengessä ja totuudessa, sillä Hän ei asu käsin tehdyissä temppeleissä, vaan uudestisyntyneessä (hengessä).

Kun puhutaan täydellisestä rakkaudesta, ajattelisin, että kyse on rakkauden luonteesta: se on yhtäläinen kaikkia/kaikkea kohtaan eli se ei etsi omaansa. Siinä puuttuu luokitus ja ehdollisuus.

Mielenkiinnosta kurkistin kommentaareja, joissa pysähdyin erään selityksen äärelle (vapaasti assosioiden): täydellisyys on kuin moottori eli toimivien osiensa summa; jos jokin osa ei ole kohdallaan, se vaatii korjauksen/huollon loppuunsaattamista. Itselleni tuli mieleen entinen toyotani, joka kävi epätasaisesti, ns. kolmella pytyllä.

Kristuksen ruumiin 'huoltotöistä' vastaa itse Päämekaanikko, kun vain suostumme huollettaviksi.

Mitä tarkoittaa 'parannuksen armo'?
Liittyykö se ehkä tähän kohtaan:

Paavali (Tiit 2:11-12) kirjoitti:Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot,
eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa

Voi liittyä, en ole paljoa kuullut saarnattavan aiheesta. Termi itsessään on kuin armahdus elinkautisesta.

(Muokkasin edellistä viestiäni, osin kirjoitusvirheiden vuoksi ja lisäten yhden kappaleen.)