"Pintaminä"

[kalamos]

Löysin blogi-osiosta mielenkiintoisen käsitteen:

Kun tulin uskoon 80-luvun alussa, ajattelin minua olevan kaksi, ydinminä ja pintaminä.

Tuli mieleeni oma kastetilaisuuteni.
Piti antaa henkilökohtainen todistus.
Puhuin jostain vastaavasta käyttäen ilmaisua "oma minä".
Ja kerroin, että nyt se upotetaan tuonne.
Sitten kai yritin selittää, mikä sieltä nousee ylös.

Magda-siskon blogikirjoitus haastoi minut miettimään,
mitä ilmaisua Raamattu käyttää.

sisällisen ihmiseni puolesta
minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
mutta jäsenissäni minä näen toisen lain,
joka sotii minun mieleni lakia vastaan
ja pitää minut vangittuna synnin laissa,
joka minun jäsenissäni on.
Minä viheliäinen ihminen,
kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?

Pintaminä on siis sisällisen ihmisen vastakohta eli ulkonainen ihminen.
Meniköhän oikein?
Ainakin Paavali käyttää jakoa
ulkonainen ihminen / sisällinen ihminen.

Sentähden me emme lannistu;
vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin,
niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.

Myöhemmin kerroin eräälle veljelle,
joka ei päässyt kastetilaisuuteeni,
miten minä olin siinä todistaessani sanonut:

Luulen, että meissä kaikissa asuu jokin sellainen 'oma minä'

Hiukan hämmensi, miksi kuulijat naurahtivat tuossa kohden.
No tämä veli selvitti, että syynä oli varmaankin tuo

luuleminen

Useimmat kuulijoista olivat taistelleet tuon oman minän kanssa
paljon pidempään kuin minä.
He eivät enää luulleet. He tiesivät.
Jokaisessa se on.

[עֵד]

Olisiko tuo 'oma minä' se, jota tämä maailma kaikin tavoin yrittää tuoda framille: ehostamalla, pukemalla, stailaamalla, kuntoilemalla näännyksiin etc. Itsetunnosta tehdään lähes jumalolento.

Olisiko ristiinnaulitsemisen salaisuus siinä, että 'himoineen ja haluineen' tuo vanha minä ymmärrettäisiin uuden minän vastakohtana ja poispantavana, silloin kun se uskovana houkuttaa. 'Minä' on ajallinen persoona, niin kauan kuin olemme tässä ruumiissa.

Erilainen ja uusi käsite tuo 'pintaminä', ihan kuin minulla olisi se tai että antautuisin sen vietäväksi sisimpäni, ydinminän, useinkin ollessa eri mieltä. Aivan kuin pääsisi helpommalla, kun valitseekin sovinnaisemman tavan ajatella. Nuorempana olin vastarannan kiiski, nyt tämmöinen tasaeväisempi.

[עֵד]

Kun Raamatussa käytetään termiä 'yli ymmärryksen', se on Jumalan Hengen vaikuttamaa, ei omalla käsityskyvyllä, logiikalla tai siis ymmärryksellä junailtua. Ja siksi se on ainutlaatuista eikä silloin enää ole paluuta/halua entiseen, ali ymmärryksen tai ymmärryksen tasolla olevaan.

Kun puhutaan 'pintaminästä', ilmaus on osuva määrittäessään halua uskoa ja kun puhutaan 'sisällisestä ihmisestä', siinä on jo kykyä uskoa, kun se on tullut kosketetuksi ylhäältä.

Sielu askaroi useinkin uskoon liittyvien asioiden kanssa, mutta vain henkemme kykenee ylistämään Hänen ihmetekojaan! Siksikin Raamattu ei avaudu, ellei Pyhä Henki toimi tulkkina, innostajana ja johdattajana.

Sinun yli-iloasi ja ylirauhaasi ihmettelevät he, jotka kehossaan ovat pintaminän vankeina siihen tyytyen ja siitä ammentaen.

[kalamos]

Johdatit meidät nyt Filippiläiskirjeeseen.
Siitä löytyy tuo yli ymmärryksen käyvä rauha ja ilo.

Iloitkaa aina Herrassa!
Vieläkin minä sanon: iloitkaa!
Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon.
Herra on lähellä.

Älkää mistään murehtiko,
vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella
kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi,
on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

Jos vielä lukee eteenpäin seuraavan virkkeen,
niin siinä tulee ilon ja rauhan liittolaiseksi vielä oikeamielinen/hurskas (dikaios).
Ja niin tuo yli ymmärryksen käyvä paketti on oikeastaan
Jumalan Valtakunta, joka on jo sisäisesti meissä:

Jumalan valtakunta ... vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä