Kirjoittaja עֵד » 11.09.2019 01:38
Kyky pysyä erillään (eri tavoin ajattelusta, tekemisestä tai sanomisesta) ei tarvitse fyysistä erottautumista, mutta joskus etäisyys ja välimatka auttaa.
Ainahan ihmisinä olemme alttiina - milloin arvostelulle, mielipiteille tai muulle henkilökohtaiselle. Minua niin rohkaisi tämä aloitus, kun joitakin päiviä sitten tulin puhutelluksi - Pietarista..
Miten mustavalkoisena Pietarin olemus usein kuvataankin, jopa saarnoissa! Aivan kuin hän olisi vain epäonnistuja, ihmisistä ihmisin vailla käytöstapoja.
Sain aivan kuin ’nähdä’, ettei mikään (ihmisen) tieto, äly, ymmärrys, kauneus, kohteliaisuus tms. ole juurikaan mitään jumalallisen rakkauden rinnalla. Siksi puhutaan anteeksiannosta, kun köykäiseen vaakakuppiin mahtuu kaikkinainen raihnaus ja vajavaisuus ja toiseen riittää vain pisara ylhäältä vuodatettua rakkautta. Niin vain rakkauden vaaka on tasapainossa!
Toki ihmisen tarvitsee kääntyä: katua, tehdä parannus ja sen soveliaita hedelmiä sekä harjaantua uskossa, mutta myös antautua Jumalan rakkauden edessä armahdettavaksi ja opetettavaksi.
Pietari sai olla aitiopaikalla kutsumisestaan alkaen, eikä mikään töpeksiminen voinut erottaa häntä Jumalan rakkaudesta.