Tilanteessa, jossa alkukielinen adverbi -sana on selvä ja ymmärrettävä ja täydellisesti sopiva asiayhteyteen, meidän ei tule tukeutua suomennoksessa olevaan väärän sanan, substantiivin, käyttöön. Emme voi ummistaa silmiämme siltä, että suomenkielinen Raamattumme sisältää kymmeniä käännösvirheitä; saatuamme selville alkukielisen sanan merkityksen, meidän tulee käyttää sitä ja iloita siitä, että Jumalan Sanan merkitys kyseissä kohdassa avautuu meille.
Suomi-sanakirja antaa adverbimme kantasanana olevalle substantiiville ”yltäkylläisyys” sellaisia merkityksiä kuin ”runsaus, paljous, ylenpalttisuus, runsaudensarvi”. Tällaisessa merkityksessä itsekin tämän perusmuotoisen sanan käsitän.
Raamattu kuvaa monin eri tavoin tällaista tulevaa taivaallista osaamme Isämme luona kirkkaudessa. Monien mielestä lohdullisin on Ilmestyskirjan ihana ilmoitus kaiken vaivan ja ahdistuksen lopullisesta päättymisestä. Samalla tässä kohdassa rinnastuu maalliseen elämäämme kuuluvat vaikeudet tilanteeseen, jossa kaikki entinen taistelu on tauonnut. Täällä meillä on niin usein kyyneleitä, perillä vain iloa, onnea ja yltäkylläisyyttä. Itse elämä todistaa meille, että yltäkylläisyys-sana sen varsinaisessa merkityksessä, onnen ilon ja rauhan runsaudensarvena, odottaa meitä vasta tämän maallisen elämämme jälkeen Taivaassa.
Johannes (Ilm.21:4) kirjoitti:ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä,
eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva,
sillä kaikki entinen on mennyt.
Kirjoitin myös, että viimeisinä vuosikymmeninä hyvin monet kristilliset yhteisöt ovat alkaneet tarjota taivasta maan päälle puhuen maallisesta yltäkylläisyydestä ja kaikenpuolisesta onnesta. Tämä on vienyt mukanaan monia vakaumuksellisiakin kristittyjä, sillä maallinen onni ja täydellinen hyvinvointi miellyttää kaikkien, myös uskosta osattomien korvia – kukapa ei sitä haluaisi. Jumala ei sellaista meille kuitenkaan lupaa.
Erityisesti uskonnolliset seurakunnassa kävijät haluavat kuulla rakkaudellista, sokerista puhetta oikean lain ja armon saarnan sijasta. Jeesus ei kuitenkaan vuorisaarnassa sanonut, että ”te olette maan sokeri”, vaan ”te olette maan suola”.
Johannes (Joh.4:5) kirjoitti:He ovat maailmasta;
sen tähden he puhuvat, niin kuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
Meidän on nähtävä se, milloin Jumala puhuu Sanassaan Taivaasta ja siellä odottavasta autuudesta ja milloin Hän puhuu meille pelastumisesta ja sen jälkeisestä elämämme jaksosta täällä maan päällä. Paavali puhuu monin tavoin ahdistuksista, peloista, masennuksesta, vainoista, vaikeuksista, sairauksista ja koettelemuksista, joita täällä kohtaamme. Taivaan yltäkylläisyydessä niitä ei enää ole. Kaikkien aikojen parhaassa saarnassa, vuorisaarnassa, Jeesus kuvaa uskoon tulevan maallista tietä kaidaksi tieksi, ja kertoo kuinka yllättävät vaikeudet, maailmallisuuden viettelemykset ja hengelliset taistelut voivat meitä täällä kohdata. Omalta osaltani olen käsitellyt varsinaista aihetta nyt riittävän perusteellisesti. Tämän vuoksi päätän oman osuuteni tässä ketjussa Jeesuksen sanoihin kaidasta tiestä tässä ajassa sekä Johanneksen näkemään ilmestykseen Taivaan kadusta saavuttuamme täydelliseen yltäkylläisyyteen. Näillä kulkuväylillä on eroa!
Matteus (7:13-14) kirjoitti:Menkää ahtaasta portista sisälle.
Sillä se portti on avara ja tie lavea, joka vie kadotukseen, ja monta on, jotka siitä sisälle menevät;
mutta se portti on ahdas ja tie kaita,
joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.
Johannes (Ilm. 21:21) kirjoitti:Ja ne kaksitoista porttia olivat kaksitoista helmeä;
kukin portti oli yhdestä helmestä;
ja kaupungin katu oli puhdasta kultaa, ikään kuin läpikuultavaa lasia.
