Miten kilpailla toinen toistemme kunnioittamisessa?

[Magda-sisko]

Miten se Raamatun mukaan tapahtuu tai tulisi tapahtua?

Miksi siihen tulisi pyrkiä uskovien?

Miten sinä tänään olet toteuttanut sitä arjessasi?

1. kysymys: etten tuomitse ketään enkä varsinkaan lausu kadotustuomiota, ne asiat kuuluvat Jumalalle. Että katson ihmistä ymmärtäen, etten tiedä hänen käyttäytymisensä syitä. Rukoilen, että Herran tahto toteutuu hänen ja minun asenteeni kohdalla.

2. siksi, että Jumalakaan ei halveksi ketään edes syntisenä. Niin ei pidä sitten uskovienkaan. Myös itsensä halveksiminen on paha Jumalan silmissä, sillä hän ei luo mitään halveksittavaa.

3. en vielä tänään mutta elämässäni olen harjoittanut luonnettani taipumaan tähän sanaan:

ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä,
vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne

Olen oppinut löytämään kaikista ihmisistä - jopa ei-uskovista - paljonkin, jossa he ovat parempia kuin minä. Luulisi, että siitä masentuu, mutta minä olen siitä riemuissani.

[Kepponen]

Kukaan meistä ei pysty niin suuresti arvostamaan toista ihmistä kuin Jeesus.

Totta. Vaikka Jeesus onkin esikuvamme ja meidän on tarkoitus elää samoin kuin Hän, niin emme voi silti täysin verrata itseämme Jeesukseen joka lähtökohdaltaan on synnitön Jumalan Poika. Tavallisen ihmisen kohdalla täydellinen vaellus ja kilvoittelu on nähtävä suhteessa siihen, että olemme luonnostamme synnin alaisia, ja meidän täytyy ihan eri tavalla "opetella" elämään Jumalan tahdossa Pyhän Hengen voimasta.

[עֵד]

Miten se Raamatun mukaan tapahtuu tai tulisi tapahtua?

Miksi siihen tulisi pyrkiä uskovien?

Miten sinä tänään olet toteuttanut sitä arjessasi?

Veljellinen/sisarellinen so. uskovien välinen yhteys/rakkaus on usein paras todistus Jeesuksen läsnäolosta arjessa, ja siitä on mielestäni kyse, kun pidämme toista parempana kuin itseämme ilman tavoitetta hyötyä tilanteesta itse tai muuttumatta matelevaksi.

En osaa sanoa, olemmeko uskovina niin tottuneita tällaiseen kunniaan toistemme taholta, mutta uskoisin sen puhuttelevan ei-uskovaa, tavalla tai toisella.

Hiljakkoin huomasin, että kuullakseni jotakuta minun tarvitsee pysähtyä kuuntelemaan. Kuuleminen muuttui! Olin kerkeästi nyökännyt, valinnut ensimmäiset soveltuvat sanat ja jossain mielessä yrittänyt päästä eroon, että saisin oman vuoroni. Kiusaannuin aiemmin, kun jouduin vain kuuntelijaksi, mutta huomasin, että pysähtyminen vaikutti päinvastaista: kykenin olemaan läsnä ja olemaan avuksi, vaikka vain pienesti.

Tähänkin pätee, että voi rukoilla johdatusta kuten muihinkin itselle ylivoimaisiin asioihin.

Haluaisin rohkaista uskomaan, että uskovan elämä on mielenkiintoista, kun ei aina voi tietää, kuinka Jumala tahtoo käyttää sinua/minua juuri tänään.