Yhteys

[kalamos]

en ymmärrä tälläkään hetkellä hölökäsen pöläystä teirän profetioista ja en oikein tiedä, koenko niitä tärkeiksi ymmärtääkään...

Profetiat ovat yksi Jumalan keino pitää yhteyttä seurakuntaansa.

[kalamos]

Kyllä profetiat kuuluvat ihan päivittäisiin uskovien kokoontumisiin
koskien ihan tämän päivän asioita.

Jos kielillä puhutaan,
niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme,
ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön;
mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle.
Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot;
mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen.
Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen,
että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta.

[kalamos]

mitä hyötyä koet saaneesi elämääsi profetioiden kautta?

No, esimerkiksi minä olen saanut joitakin kertoja
välittömästi vastauksen Jumalalta äänettömään rukoukseeni siten,
että Jumala on antanut profetian sanoman jonkin uskovan kautta,
jonka tämä sitten on kuuluvalla äänellä julistanut tuossa kokoontumisessa,
kun ei tietenkään itse ole tiennyt, kenelle tuo sanoma oli tarkoitettu.

[kalamos]

Esimerkkitapauksia voin mahdollisesti joskus kertoa Blogiosiossa tai osiossa Todistus.
Jatketaan tässä ketjussa keskustelua yhteydestä.

[עֵד]

Ai konkreettisella tasolla? Ei mitään.... siis jos puhutaan, että mikä se on suhteessa muihin uskoviin tai onko mitään odotusarvoja... niin, en näe varsinaisesti mitään syytä muodostaa yhteyksiä uskovaisiin arjessa tai kyse ei ole ihmisestä, onko uskovainen, vaan siihen hengelliseen yhteyden muotoon, en koe tarvetta.

Rehellisesti sanottuna koen samoin.

Aika ajoin olen kokenut tulleeni vuosien/vuosikymmenten varrella kiusatuksi (tai ainakin ärsytetyksi), kun on painostettu kuulumaan ja liittymään...

Voittopuolisesti olen ajatellut, että minussa on pieni vika, kun en sopeudu, mahdu tai maastoudu mihinkään. Sellainen on omiaan vahvistamaan ulkopuolisuuden tunnetta, josta nuorempana kärsinkin.

En enää.

[עֵד]

Kuin myös, Jli.

Palaan vielä edelliseen viestiini, jolla en tarkoita sanoa, ettemmekö ihmisinä tarvitsisi yhteyttä. Päinvastoin, se on luotu meihin ja ollut olemassa alusta asti. Ehkäpä siinä on kyse samasta asiasta kuin uskoontulossa: sitä ei voi väkisin synnyttää.

Patistelut, muistuttamiset, kokouslappusten jako yms. voi toki toimia jonkun sielun kohdalla positiivisesti ja toivotulla tavalla, mutta kuka tavoittaa hänet, joka on mennyt useamman oven ja sermin taakse?

Klassinen kysymys (jolla niinikään tarkoitettaneen hyvää, kun ei ole aikoihin nähty) voi toimia monesti myös karkotteena: 'mitenkäs ne taivasasiat ovat?', kun riittäisi kysyä 'kuinka voit?'.

Ketään sormella osoittamatta muutumme huolehtivista lähimmäisistä holhoaviksi, kun kysymme iloiselta ihmiseltä 'onko ilosi oikeaa' tai kehotamme työstä lepäävää ihmistä mukaan tiiviiseen vapaaehtoistoimintaan vakuutellen, että siinä virkistyy.

Huomaa varmaan, että aloituksen aihe on ihon alla ollut pitkään. Jumalan lasten yhteys on pyhää arjessa ja siksikin sitä vastaan hyökätään. Tällä kohtaa tarvitaan mielen uudistusta muuttuaksemme enemmän Jumalan kuvaksi etsiessämme Hänen tahtoaan ja asioidessamme keskenämme.

[kalamos]

Lähtökohta yhteydelle Kristuksessa on se,
että meillä saman ruumiin jäsenillä on yhteys Päähän.

Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi,
toiset paimeniksi ja opettajiksi,
tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa,
täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
ettemme enää olisi alaikäisiä,
jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä
ja eksytyksen kavalissa juonissa;
vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa,
kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla,
kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

[עֵד]

Kirjoitit, että Jumalan lasten yhteys on pyhää ja sitä vastaan hyökätään...
niin, kun kirjoitan suoraan mitä ajattelen... koetko minun esimerkiksi tällä palstalla kirjoitusteni kautta hyökkäävän jotain yhteyden muotoa vastaan, jonka koet tärkeäksi... vaikka itse en näe siinä mitään sellaista, henkilökohtaiseen elämääni lisäarvoa tuottavaa?

En viitannut sinuun.

Johtoajatuksena oli, että veljien (ja sisarten) syyttäjä käy ympäri kuin kiljuva jalopeura... Myös tulehduttaakseen ihmis- ja parisuhteita sekä aiheuttaakseen säröä ja eripuraa.

[kalamos]

Usko tulee kuulemalla Sana.
Uskovien yhteys on Hengen yhteys.

[kalamos]

Sanan kuuleminen on aina Pyhän Hengen työtä.
Kun Pyhä Henki avaa ihmisen korvat kuulla Sana, niin silloin on ratkaisun paikka.
Joko otamme Sanan vastaan tai sitten emme ota.

Jos otamme Sanan eli Jeesuksen vastaan,
niin me synnymme uudesti ylhäältä Hengestä.

Paavali kohtasi Jeesuksen,
mutta jostain syystä tarvittiin vielä ihminen tuohon prosessiin.

Niin Ananias meni ja astui huoneeseen,
pani molemmat kätensä hänen päälleen ja sanoi:
"Veljeni Saul, Herra lähetti minut
- Jeesus, joka ilmestyi sinulle tiellä, jota tulit -
että saisit näkösi jälleen ja tulisit täytetyksi Pyhällä Hengellä."

Pyhä Henki on se, joka yhdistää uskovat toisiinsa.
Joskus Pyhän Hengen läsnäolo on hengellisessä tilaisuudessa
niin voimakas, että ihmiset eivät halua millään lähteä pois tuosta tilasta.
Kukaan ei puhu enää mitään, kukaan ei enää rukoile, kukaan ei enää laula.
Mutta Pyhä Henki on läsnä ja ihmiset eivät haluaisi lähteä tuosta tilasta.

Yli-Vainion kokousten jälkeen tapahtui joskus niin,
että seuraavana päivänä paikalle tulleet siivoojat kaatuivat maahan tuossa tilassa.

Mutta sitten itse kullakin uskovalla on paitsi Pyhä Henki - myös liha.
Ja liha sotii Henkeä vastaan - onneksi Henki lihaa vastaan.
Ja tuo liha saa helposti aikaiseksi riitaa ihmisten välille.
Ja silloin Jumalan rauha ja Jumalan rakkaus on tipotiessään.

Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa,
teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii,
kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä
kärsien toinen toistanne rakkaudessa
ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä

Tällaisessa tilanteessa kaikkien murheellisin on Pyhä Henki.
Paavali ohjeistaakin luvun loppupuolella hyvin käytännöllisesti,
miten toimia.

Älkääkä saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä,
joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka.
Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus,
kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.
Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan
ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne,
niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.