Synneistä suurin?

[kalamos]

Kiitos Jukka selvennyksestä.
Juuri tuota asiaa minäkin yritin tuoda esiin,
mutta en kykene siihen selkeyteen kuin Sinä.

Siis Paavali oli ensimmäinen jossakin.
Mutta missä. Synninteossako. Ei todellakaan.
Hänhän oli lain vanhurskauteen nähden nuhteeton.
Hän oli fariseuksena saavuttanut sen huipputason,
josta fariseukset käyttivät ilmaisua "täydellinen".

Ja tässä täydellisyydessä ja lain noudattamisessa
hän näki jumalanpilkkana sen, että joku Jeesus olisi Jumala.
Tällaiset oli Mooseksen lain mukaan kivitettävä.
Ja niin Paavali hyväksyi Stefanuksen kivittämisen.
Paavali siis kiivaili koko lihansa voimalla Jumalan puolesta.

Paavali ei ollut varas tai huorintekijä tms.
vaan lain vanhurskauteen nähden nuhteeton,
ja noudatti myös kaikkia suojalakeja saavuttaen täydellisyyden.

Käännös, jonka mukaan Paavali olisi syntisistä suurin,
ei siis voi olla kohdallaan.
Ja kuten Jukan esimerkeistä käy ilmi, kysymys on ensimmäisestä.
Paavali on ensimmäinen jossakin asiassa.

Paavali on meille proto-esimerkkinä siitä, kuinka Jumala armahtaa syntistä (1.Tim. 1:16)

Jukka osui tuossa maaliin - aivan napakymppiin.

Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen,
että Kristus Jeesus on tullut maailmaan
syntisiä pelastamaan, joista minä olen ensimmäinen.
Mutta sentähden minä sain laupeuden,
että Jeesus Kristus minussa ennen muita
osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille,
jotka tulevat uskomaan häneen,
itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.

Paavali oli kyllä synnintekijänäkin protos ... sanotaan prototyyppi.
Sama kuvio, mikä näkyy Luciferin lankeemuksessa,
Aadamin lankeemuksessa, Kainin lankeemuksessa jne.
näkyy Paavalin elämässä.

Toiset oikein rypevät synnissä,
ja yrittävät siis oikein saada nautintoa synnistä,
niin epätoivoinen yritys kuin se onkin.
Kielletyn puun hedelmä ei tuo autuutta ja elämää, aivan päinvastoin.

Mutta Paavali ei ollut näitä, jotka rypivät synnissä.
Hänen intonsa oli palvella Jumalaa täydellisesti.
Ja niin hän ei voinut kestää sellaista,
minkä ymmärsi Jumalan pilkaksi,
eli hän ei voinut kestää ihmisiä,
jotka sanoivat jonkun Jeesuksen olevan Jumala.
Ja niin hän vainosi seurakuntaa.

Sitten hän kohtasi Jeesuksen,
ja yhtä suurella innolla hän alkoi palvella Jeesusta,
kun tuli tuntemaan Hänet.
Ja nyt hän sai myös niittää sen, mitä oli aiemmin kylvänyt.
Hän joutui kärsimään Jeesus-nimen tähden,
enemmän kuin kukaan muu.

Hän oli aina number one. Protos.

Hän oli sitä juutalaisessa uskonnossa
ja omassa vanhurskaudessaan, siinä mikä laista tulee,
ja hän oli sitä Jeesuksen tuntemisesa
ja Jumalan vanhurskaudessa, siinä mikä tulee yksin uskosta.

Mutta syntisistä suurin ... ei ... sitä Paavali ei ollut.
On väärin sanoa, että
Paavali oli suurin syntisistä ja kalamos toiseksi suurin.
Ei, ei ja vielä kerran ei.
Paavali ei ollut sen suurempi syntinen kuin Sinä tai minä.

Mutta ketjun otsikon kysymykseen
"Mikä on synneistä suurin"
on kovin vähän tullut ehdotuksia.
Minä osaltani yritin siihen jotakin vastata aiemmassa viestissäni.

[talutettava]

Valitettavasti en pysty näkemään tätä asiaa aivan samoin, kuten näissä kommenteissa on
esille tullut. Tosin en pystynyt Jukan kommentista löytämään Jukan kokonaisnäkemystä aiheeseen.

Itse käsitän Paavalin tuovan tässä kohdassa esille Jumalan armon suuruutta, Jumalan kunniaksi.
Hirvittävä synti Jumalaa vastaan, mutta Paavali sai laupeuden, armon, Jeesuksessa Kristuksessa,
koska oli toiminut tietämättönä, ilman uskoa.

minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän. Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;

Aiemmasta toiminnasta on kuvausta Apostolien teoissa.

Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan,
ja niin minä teinkin Jerusalemissa.
Paljon pyhiä minä suljin vankiloihin, saatuani ylipapeilta siihen valtuuden,
ja kun heitä tapettiin, annoin minä ääneni sen puolesta.
Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta,
ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan,
että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka.

Kun Paavali sanoo olevansa syntisistä suurin, tuo hän samalla esille tuon syntisyyden, mistä
hänet on armahdettu, koska hän teki sitä ilman uskoa.
Paavali siis omasta mielestään on syyllistynyt suurimpaan mahdolliseen syntiin "entisessä
vaelluksessaan juutalaisuudessa". Entisessä vaelluksessaan Paavali oli hengellisesti sokea.

Syntisitä suurin tuo esille Jumalan armon suuruuden. Ei ole niin suurta syntiä, mitä Jeesus ei
olisi sovittanut.

Paavali tosin sanoo saaneensa laupeuden ja armon osakseen, koska oli toiminut, kuten oli
toiminut, vielä epäuskoisena. Uskovan osalta tilanne on siis toisin.

[vilja]

Minäkin ymmärrän kysymyksessä olevan esikuvan, sillä Paavali tosiaankin tuo sen esille jo seuraavassa jakeessa, eli 1 Tim. 1:16, joka täällä on jo tuotukin esille.

Mutta onko kysymys tuon lausuman "syntisistä suurin" kohdalla sitten millään muotoa syntien suuruus, laajuus, painavuus tms. niin näkisin, ettei ainakaan sillä tavalla, että sitä voitaisiin pitää jonkinlaisena mittatikkuna sille, mikä synti on suurin tai pienin, mutta toki totta on sekin, että lain alaisuus on totaalinen vastakohta armon alaisuudelle, sillä se tekee täydellisesti turhaksi ja mitätöi Jeesuksen ristinkuoleman ja Hänen antamansa uhrin ja tekee Jumalasta valehtelijan, sillä Hänhän on antanut Poikansa juuri sen vuoksi, ettei kukaan kyennyt tulemaan lakia noudattamalla vanhurskaaksi.

Toisaalta... käytännön elämä on näyttänyt myöskin sen, miten vaikea lain alaisen ihmisen on nähdä syntisyyttään, sillä hänhän pyrkii kaikessa noudattamaan Jumalan lakia, eli erittäin salakavala eksyttäjä uskovien kohdalla ja sen kaavun alle on hyvin vaikea päästä näkemään.

[kalamos]

Kun Paavali sanoo olevansa syntisistä suurin

Niin.
Sanoiko Paavali olevansa syntisistä suurin.

Kirjaimellisen käännöksen alkutekstistä jo annoinkin.
Eli Novumin interlineaarin mukaan:

hon protos eimi ego
joista ensimmäinen olen minä

Vanha suomennos sanoo:

ioista mine olen se Ensimeinen

Venäjänkielinen käännös sanoo myös ensimmäinen:

из которых я первый

Siis Paavali on (1 Tim 1:15-16)
ensimmäinen ... ennen muita ... esikuvaksi niille ... jotka tulevat uskomaan

Tuohon kovin huonosti sopii
suurin ... ennen muita ... esikuvaksi niille ... jotka tulevat uskomaan

Minä itse käytän Raamattua itseään sanakirjana.
Kun haluan löytää jollekin alkutekstin ilmaisulle eksaktin perusmerkityksen,
niin minä katson kaikki ne kohdat Raamatusta, joissa kyseinen ilmaisu esiintyy.
Ja sitten haen sellaisen suomenkielisen vastineen,
joka sopii käännösvastineeksi jokaiseen kohtaan,
jossa alkuteksti sitä käyttää.

Näin tarkastellen tuo käännösratkaisu "suurin" on tulkintaa tuossa kohdassa.
Se ei ole kirjaimellinen käännös.
Suurin ei sovellu niihin kohtiin, jotka esimerkiksi Jukka toi esiin.

Suomennosta "suurin" vastaavaa käännösratkaisua
ei taida juurikaan löytyä muista kielistä.

Esimerkiksi englanninkielisissä käännöksissä on tuo chief,
jonka Witness jo toi esiin.
Ruotsinkielellä främste. Jne.

Nyt kun tuo verbi on preesensissä, niinkuin Witness toi esiin,
niin silloinhan Paavali olisi vielä tuota kirjettä kirjoittaessaankin ollut syntisistä suurin.
Sitä on ainakin minun mahdoton käsittää.

Mutta kirjaimellisesti kääntäen tuo kohta on ymmärrettävissä.
Lainaan jälleen Novumin interlineaaria

Luotettava Sana ja kaiken vastaanoton arvoinen,
että Kristus Jeesus tuli maailmaan syntisiä pelastamaan,
joista ensimmäinen olen minä.
mutta vuoksi sen armahdettiin, jotta minussa ensimmäisessä
osoittaisi Jeesus Kristus koko pitkämielisyyden
esikuvaksi tuleville uskomaan häneen.

Mutta nyt tätä ketjua lukevan pitäisi löytää ajatuksia siitä,
mikä olisi vastaus otsikon kysymykseen.
Minä näkisin sen olevan ylpeys.

Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta,
etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa
vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi

Jumala on ylpeitä vastaan,
mutta nöyrille hän antaa armon

[talutettava]

Joissakin muunkin kielisissä Raamatuissa näyttäisi olevan käytetty sanaa "suurin".
Esim. pohjoismaiset käännökset pois lukien mainitsemasi Svenska Bibeln 1917.

Suomenkielisissä se on yleinen käännös, Kirkkoraamattujen lisäksi, Aapeli Saarisalo ja
Raamattu kansalle nyt ainakin.

Olisiko kysymys siitä, mitä "syntisistä ensimmäinen, syntisistä ykkönen, syntisisistä johtaja" jne..
on ymmärrettävästi Suomen kieleen käännettynä parhaiten synonyymillä "suurin".

Paavalihan on omien sanojensa mukaan esikuva Jumalan pitkämielisyydestä muille ihmisille.
Eli esikuva armahtavasta Jumalasta, Jumalan armon suuruudesta, yli ymmärryksen ulottuvasta
armosta.

Paavalihan sanoo tuossa tekstikohdassa saaneensa laupeuden ja armon pilkkaamisesta, vainoamista ja väkivallan teoista koska oli tehnyt syntiä tietämättömyydessä ilman uskoa.

Siis ilman uskoa ollessaan, eli "entisessä vaelluksessaan juutalaisuudessa".

Tähän syntiin Paavali viittaa puhuessaan Jumalan pitkämielisyydestä itseään kohtaan.
Tämä on kirjoitettu osoitukseksi Jumalan armahtavaisuudesta, Paavali on esikuvana kaikille
kipuileville, jos Jumala on armahtanut "minut Paavalin, syntisitä suurimman", niin voi hän
armahtaa muitakin syntisiä.

Mutta jos olen käsittänyt tämän asian väärin, niin silloin avauksessa esittämäni kysymys on
perusteeton, kysyinhän:

" Millä perusteella Paavali omasi suurimman syntisyyden itselleen? "

Tätähän kysyin ja kysymykseni perustui juuri tuohon Paavalin mainitsemaan syntiin, jonka
hän oli tehnyt ilman uskoa. Jos tämä ei ole se esikuva suurimmasta syntisestä, mistä Jumala hänet armahti, niin kysymykseni on aiheeton ja väärin kysytty.

[kalamos]

Olisiko kysymys siitä, mitä "syntisistä ensimmäinen, syntisistä ykkönen, syntisisistä johtaja" jne..
on ymmärrettävästi Suomen kieleen käännettynä parhaiten synonyymillä "suurin".

Noin tuon asian ovat aivoitelleet ne,
jotka ovat kääntäneet tuossa jakeessa sanan protos käännösvastineella suurin.
Mutta se on siis joka tapauksessa tulkintaa eikä systemaattista kääntämistä.

Mutta kun samaa sanaa käytetään heti seuraavassa jakeessa,
joka on edelleen täysin samaa asiakokonaisuutta
oikeastaan samaa pitkää Paavalilaista virkettä,
niin miksi Paavali olisi tarkoittanut samalla sanalla kahta eri asiaa.
Tuohon loppuosaanhan tuo suurin ei enää millään sovi.
Vielä kerran alkutekstistä sana sanalta kääntäen:

Luotettava Sana ja kaiken vastaanoton arvoinen,
että Kristus Jeesus tuli maailmaan syntisiä pelastamaan,
joista ensimmäinen olen minä.
mutta vuoksi sen armahdettiin, jotta minussa ensimmäisessä
osoittaisi Jeesus Kristus koko pitkämielisyyden
esikuvaksi tuleville uskomaan häneen.

Siis Paavali oli tuossa vuodatuksessa kahteen kertaan mainittu ensimmäinen.
Mutta missä Paavali oli ensimmäinen eli protos.
Ensimmäinen lause puhuu syntisten pelastamisesta.
Ja koko katkelma päättyy siihen,
että tämän ensimmäisen lisäksi muitakin tulee uskomaan Jeesukseen.

Ja nyt puhutaan varmaan erityisesti pakanoista,
joiden apostoliksi Paavali asetettiin.

Minä en pysty millään mieltämään sitä,
että Paavali olisi ollut suurempi syntinen kuin minä.
Vaikka kuinka kauniin kuvan itsestäni antaisin,
ja kyllä minä sellaisen voisinkin maalata,
niin minä en siltikään voi kuin kävellä sen riman ali,
jonka yli Paavali oli jo lihassa eli omavanhurskaudessaan hypännyt.

Mutta pelastettu minä olen ihan yhtä lailla kuin Paavalikin,
ja vieläpä erityisesti sen evankeliumin mukaan,
minkä Jeesus antoi Paavalin julistettavaksi pakanoille,
Paavalin, jonka ensimmäisenä pelasti.

[vilja]

Minä en pysty millään mieltämään sitä,
että Paavali olisi ollut suurempi syntinen kuin minä.
Vaikka kuinka kauniin kuvan itsestäni antaisin,
ja kyllä minä sellaisen voisinkin maalata,
niin minä en siltikään voi kuin kävellä sen riman ali,
jonka yli Paavali oli jo lihassa eli omavanhurskaudessaan hypännyt.

Mutta pelastettu minä olen ihan yhtä lailla kuin Paavalikin,
ja vieläpä erityisesti sen evankeliumin mukaan,
minkä Jeesus antoi Paavalin julistettavaksi pakanoille,
Paavalin, jonka ensimmäisenä pelasti.

Aivan ja mielessäni on ollut sekin, että kuvaako kyseinen Paavalin
toteamus jollain tavalla myöskin sitä, että mitä pidemmälle kasvamme
uskonelämässä, sitä paremmin ja suuremmin näemme Jumalan armon
ja laupeuden määrän, kuin myöskin syntiemme määrän ja useinkin tulee
mieleen, että onko ketään toista näin suurta syntistä, kuin itse olen.

Ja tällä en nyt tarkoita sitä, että olisin armahdettuna ihmisenä enää ns.
synnin orja, mutta näen aina vain selvemmin oman mahdottomuuteni
ja armon tarpeeni.

Sillä onhan sekin totta, kun luemme Paavalin tekstejä kronologisessa
järjestyksessä, niin saamme huomata aivan saman hänen lausunnoissaan,
eli minä vähenen ja Kristus sekä Hänen armonsa ja laupeutensa kasvaa.

[kalamos]

Tavaan vieläkin Paavalin kirjettä Timoteukselle.
Paavali aloittaa sen toteamalla,
että hän on Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen asettama apostoli.

Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli,
Jumalan, meidän vapahtajamme, ja Kristuksen Jeesuksen, meidän toivomme,
asettama

Siis Paavali oli asetettu apostoliksi.
Miksi.

Minä kiitän häntä, joka minulle on voimaa antanut,
Kristusta Jeesusta, meidän Herraamme, siitä,
että hän katsoi minut uskolliseksi ja asetti palvelukseensa

Siis Jeesus katsoi Paavalin uskolliseksi ja asetti palvelukseensa.
Tarkkaan ottaen minkälaisen miehen Jeesus katsoi uskolliseksi.
Paavali jatkaa:

minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän.

Ja nyt seuraa Talutettavan lainaama hyvin tärkeä kohta,
jonka viestin voimme tuon kirjeen alkuosan avulla sitten avata.

Mutta minä sain laupeuden,
koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa

Siis ei se ihme ollut siinä, että Paavali sai syntinsä anteeksi.
Ihme oli siinä, että Jeesus katsoi hänet uskolliseksi.

Siis ei se ole ihme, että Paavali ei saanut sen mukaan kuin ansaitsisi,
vaan sai syntinsä anteeksi.
Siis se, että hänet armahdettiin ei ollut tavatonta.
Se kuuluu ihan perusevankeliumiin.

Ihme oli siinä, että Paavali sai sellaista, mitä hän ei ansaitsisi.
Siis laupeuden.
Jeesus katsoi hänet uskolliseksi ja asetti palvelukseensa
ja teki hänestä apostolin.
Jeesus teki hänestä juuri sen opetuslapsen,
jonka kautta Jeesus antoi meille pakanoille pelastuksen evankeliumin.
Ja nyt tästä suosiosta eli armosta Paavali sanoo:

ja meidän Herramme armo oli ylen runsas,
vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Siis Jeesus vaikutti Paavalin kautta uskoa ja rakkautta.
Paavali sanookin toisaalla tuosta samasta suosiosta eli armosta,
kuinka runsas se onkaan ollut.

eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha,
vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt,
en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.

Ja sitten Paavali Timoteuskirjeessä jatkaa huutaen ilmoille
pelastuksen evankeliumin ydinsanoman
jonka oli saanut vietäväksi pakanoille ollen itse esikoinen.

Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen,
että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan

Paavali siis ei saanut syntejään anteeksi sen tähden,
että hän oli tehnyt nuo kauheat synnit epäuskossa ja tietämättömyydessä.

Mutta hän sai laupeuden eli sen suosion/armon,
että hänestä tuli pakanoiden apostoli,
vaikka hän oli epäuskossaan ja tietämättömyydessään
raadellut Kristuksen ruumista eli seurakuntaa.

[kalamos]

Mikä tai mitkä siis olivat Sauluksen syntien nimet?

Oliko mahdollisesti kysymys Pyhän Hengen pilkasta? Vai luetaanko epäusko synneistä
suurimmaksi?

minut, entisen pilkkaajan ja vainoojan ja väkivallantekijän.
Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä, epäuskossa;
ja meidän Herramme armo oli ylen runsas,
vaikuttaen uskoa ja rakkautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Entinen pilkkaaja, vainooja ja väkivallantekijä oli katsottu uskolliseksi
ja asetettu palvelukseen pakanain apostoliksi.

Minä ymmärrän niin,
että jokainen meistä on jossain vaiheessa
pilkannut Pyhää Henkeä, herjannut Armon Henkeä.

Siihen hetkeen asti,
että Paavali tuli ympärileikatuksi myös sydämeltä ja korvilta
hänkin vastusti Pyhää Henkeä.

Sitten tapahtui kääntymys.
Otimme armon vastaan.

Ratkaiseva synti on se,
kun emme ylpeydessämme suostu ottamaan vastaan Jumalan armoa.

Se merkitsee sitä, että me emme ole suostuneet laittamaan luottamustamme Häneen.
Siis epäusko on epäluottamus.

Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä;
mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä,
vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä.

Tuossa suomennoksessa näyttää siltä kuin
alkuosassa olisi ihan eri sana (uskoa) kuin jälkimmäisessä osassa (olla kuuliainen).
Mutta tosiasiassa alkutekstissä on tuossa kohden kaksi hyvin lähellä toisiaan olevaa sanaa,
jotka kummatkin tarkoittavat samaa asiaa.

Jos emme ole kuuliaisia eli tottele Poikaa,
niin tuo tuossa kohden käytetty alkutekstin ilmaisu
tarkoittaa nimenomaan epäuskoa.

Eli epäusko on todellakin sellainen perussynti,
josta seuraa se, mitä Jeesus tuossa kohden sanoo.

Eli ylpeys estää meitä kääntymästä, ottamasta armoa vastaan.
Pilkkaamme Armon Henkeä.
Tämä merkitsee sitä, että me jatkamme elämäämme
ilman uskonsuhdetta Jeesukseen.

Eli kyllä minä vastaisin kysymykseesi,
että Paavalin synnit olivat juuri nuo mainitsemasi.
Ne ovat synneistä suurimmat ja ratkaisevimmat.

Ylpeys, josta seuraa pilkkaaminen ja epäusko.
Tästä kaikesta me käännymme pois, kun tulemme Jeesuksen tykö.

Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta,
etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen?
Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa
vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi

Kovuus ja sydämen katumattomuus ovat tuossa Paavalin katkelmassa
ne kohtalokkaan ratkaisevat synnit.

Jumala on ylpeitä vastaan,
mutta nöyrille hän antaa armon

[kalamos]

Tässä ketjussa on nyt tullut joitain ehdotuksia siitä,
mikä on synneistä suurin.

Nimetään tuo synniestä suurin sitten miten tahansa,
niin siihen minä olen syyllistynyt siihen hetkeen asti,
että nöyrryin ja suostuin ottamaan vastaan Jeesuksessa
tarjolla olevan Pelastuksen ja otin siis sovituksen vastaan.

Mitä nyt sitten Paavaliin tulee,
niin samoin on hänen kohdallaan.

Mutta en ymmärrä asiaa niin,
että Paavali olisi ollut suurempi syntinen kuin minä.

No, nyt sitten tietenkin herää kysymys,
ajatteleeko joku toinen omalta kohdaltaan niin,
että Paavali oli suurempi syntinen?