Ilmestyskirjan luvut kaksi ja kolme puhuvat seurakuntakaudesta.
Siitä löytyy ensimmäisen eli Efeson seurakunnan kohdalla
Jumalan ilmoitus eli ehto sille,
että herätys voisi levitä Efeson seurakunnan eli lampunjalan kautta.

Johannes (Ilm 2:4-5) kirjoitti:
Mutta se minulla on sinua vastaan,
että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi.
Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus,
ja tee niitä ensimmäisiä tekoja;
mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi
ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan,
ellet tee parannusta.
Efesolla oli kaksi vaihtoehtoa.
Se voisi olla paikallaan lampunjalkana ja olla maailman valkeus.
Mutta se voisi myös sammua niin,
että sen kautta Todellinen Valkeus ei enää levittäisi Valoaan.
Jos ensirakkaus on päässyt sammumaan, meidän on sytyttävä uudelleen.
Tarvitaan uusi kosketus Hengen liekkiin,
Häneen, joka käyskentelee lampunjalkain keskellä.
Hän saa tuon sammumaisillaan olevan liekin uudelleen hulmahtamaan.
Ja silloin me voimme taas olla valaisemassa ...
ehkä vain yhtä pimeää huonetta, ehkä vain lähipiiriämme,
tai ehkä kokonaista kaupunkia, jos meidät on asetettu vuorelle.
Mutta jos öljy ei virtaa astiaamme, meidän lamppumme sammuvat.
Mutta Hän käyskentelee lampunjalkain keskellä,
jotta voisimme laittaa lamppumme kuntoon.
Jos emme laita, Jeesus tulee ja työntää lampunjalkamme pois paikaltaan.
Seurakunta toisensa jälkeen on tämän kokenut.
Mutta meidän ei tarvitse tätä kokea. Ei yksilönä eikä seurakuntana.
Eli tämän perusteella ymmärrän niin,
että herätys on täällä Suomessakin on kiinni Suomen uskovista ihmisistä.
Jos teemme parannuksen ja teemme niitä ensimmäisiä tekoja,
niin kaikki menee hyvin.
Jos emme niin ei tule herätystä vaan synkkä pimeys.