Yltäkylläisyys

[עֵד]

Sana puhuu 'yltäkylläisyydestä' ja 'niukkuudesta', mutta myös 'määräosasta'.

Kysyy taitoa ja asennetta suhtautua elämäntilanteisiin, joita kukaan ei kadehdi. Niistä selvinneet arvostavat kaikkea, mikä jää yli.

Onko joku perehtynyt siihen, mitä 'yltäkylläisyydellä' tarkoitetaan? Koskeeko se tulevaa vai/sekä nykyistä maailmanaikaa?

[kalamos]

Sana puhuu 'yltäkylläisyydestä' ja 'niukkuudesta', mutta myös 'määräosasta'.

Löysin yhden kohdan UT:n sivuilta, jossa tuo yltäkylläisyys mainitaan.

Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan.
Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

Tuossa onkin jo aika hyvä määritelmä yltäkylläisyydelle.
Varas varastaa sen tarpeellisenkin.
Jeesus antaa kaiken tarvitsemamme ja vieläpä yli sen.

Siis alkutektin ilmaisu perissos tarkoittaa yli tarpeen.
Mutta samalla on todella tärkeää huomata se, minkä toit esiin.

Kysyy taitoa ja asennetta suhtautua elämäntilanteisiin, joita kukaan ei kadehdi. Niistä selvinneet arvostavat kaikkea, mikä jää yli.

Kun Jeesus oli ruokkinut valtavan kansanjoukon pienen pojan eväillä,
niin opetuslapset varmaan ajattelivat, että mahtavaa.
Tätä on elämä Jumalan Valtakunnassa.
Mutta sitten Jeesus käski mennä keräämään muruset.
Loppujen lopuksi niissä oli siunauksen huipennus.
Siis siinä, mikä jäi yli.

Ihminen, joka ei koskaan ole kokenut niukkuutta,
ei ehkä voi koskaan iloita noista murusista.
Mutta, jos ei koskaan ole kokenut muuta kuin niukkuutta,
niin ehkä sekään ei ole ideaalinen tilanne.

Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna;
anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?"
ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.

Tuli nyt mieleeni opiskeluaika. Postipankista sai opintolainaa.
Taas kerran hain hiukan lisää käyttörahaa tililtäni.
Tunsin itseni niin köyhäksi tuossa äveriään isossa pankkisalissa.
Nöyränä otin vastaan minulle lasikuulkun alta työnnetyn setelitukun.
Sitten ulos pankista. Ja baarista kupillinen kahvia.
Mutta jokin alkoi häiritä mieltäni, joka alkoi askaroida matemaattisia kuvioita.
Jokin ei nyt täsmännyt. Olin saanut kaksi satalappusta liikaa.
Voih! Että pitikin ruveta tarkistamaan saamisiani.
Kyllä tuo pankki pärjää, mutta minulla on tosi tiukkaa.
No. Eihän siinä tietenkään mikään muu auttanut,
kuin mennä kyselemään, että tulikohan kassapalvelussa virhe. Olivat kiitollisia.
Mutta ehkä kuin aavistaen, että ehkä olin ollut kiusauksessa,
sanoivat, että kyllä se olisi siellä huomattu ja poliisit olisivat tulleet
noutamaan minulta ne kaksi satalappusta.
Olisi se ollut aika järkytys ... jos en nimittäin olisi itse huomannut,
että minulle oli annettu liikaa seteleitä.

Ilmeisesti onnellisin on ihminen,
joka on saanut elää sekä niukkuudessa että runsaudessa.

Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa;
kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut;
sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.

Minulle on jäänyt päälle lapsuudesta
jokin sellainen köyhälle kuuluva ryömintävaihde.
Kyllä minulla olisi jo varaa ostaa lämmittämiseen tarvittavat polttopuut,
mutta minä haluan vaan yrittää koota polttopuut metsästä,
vaikka en siihen enää kykenisikään.
Sama koskee perunia. Minun täytyy saada itse tunkea ne maahan,
ja jotenkin saada ne syksyllä väännettyä maasta ylös.
Eivät ne muuten maistu.

Onko joku perehtynyt siihen, mitä 'yltäkylläisyydellä' tarkoitetaan? Koskeeko se tulevaa vai/sekä nykyistä maailmanaikaa?

Tärkeintä on kuitenkin Armos runsaus.
Sitä minä tarvitsen. Armoa armon päälle.

Ja kerran, kun olen perillä - yksin armosta,
niin ... voin ... sitten ... käydä ihailemassa ...
niitä aarteita, joita toiset ovat itselleen koonneet.

Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle,
missä koi ja ruoste raiskaa
ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat.
Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen,
missä ei koi eikä ruoste raiskaa
ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta.

[Natanael]

Witness mainitsee Sanan puhuvan yltäkylläisyydestä ja kysyy, koskeeko se tulevaa vai/sekä nykyistä maailmanaikaa. Mahdollisesti hän viittaa Jeesuksen puheessa (Joh.10:10) olevaan ”yltäkylläisyys”-sanaan. Jotta näkisimme, mistä tekstiyhteydestä sana on otettu, niin meidän on seurattava tilannetta 9:nnen luvun alusta lähtien nähdäksemme, kuinka tilanne Jeesuksen ja fariseusten välillä kärjistyy ja mistä sananvaihdossa lopulta on kysymys. Minimissään meidän on luettava seuraavat jakeet Raamatustamme.

”Minä olen ovi;
jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu,
ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan.
Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.
Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole,
kun hän näkee suden tulevan, niin hän jättää lampaat ja pakenee;
ja susi ryöstää ja hajottaa ne. Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.
Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut,
niin kuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän; ja minä annan henkeni lammasten edestä.”

Tilanne käynnistyy (Joh.9:1-) Jeesuksen antaessa sapattina näkökyvyn syntymästään asti sokeana olleelle miehelle. Sekä parantunut mies, että hänen vanhempansa joutuvat fariseusten ankarien syytösten kohteeksi. Fariseukset eivät hyväksy Jumalan hyvää työtä, eikä varsinkaan sapattina, vaan he pyrkivät ”tappamaan ja tuhoamaan” Jumalan työn. Fariseukset olivat nostaneet itsensä uskonnollisiksi johtajiksi, joihin kansa suhtautui pelonsisäisellä arvostuksella. Jumala ei ollut koskaan fariseuksia valtakuntansa työhön kutsunut; he olivat juuri niitä ”palkkalaisia, jotka eivät ole paimenia ja joiden omia lampaat eivät ole”.

Fariseusten lakihenkisyys, kansalaisten pelkoon perustuva vallankäyttö, uskottelu ihmisen mahdollisuudesta päästä iankaikkiseen elämään lakia noudattamalla saa iskun vasten kasvoja. Jeesus sanoo, että Hän on ovi ja vain Hänen kauttaan sisälle menevä pelastuu iankaikkiseen elämään. Jeesus ei sano, että sisälle pääsevä pelastuu elämään ja yltäkylläisyyteen, vaan ainoastaan elämään. ”Elämä” -sanaa seuraa sitten Jeesuksen kautta sisään meneville tulevaa uutta elämää kuvaava adverbi, millä mitalla sitä meille oikein annetaan – oikea käännös olisi ”elämä yltäkylläisesti” (alkukielinen kreikankielinen Raamattu, adverbi ”perisson”).

Kaikkina aikoina, myös tänään, on ollut kristillisiä seurakuntia, joissa pienen ryhmän vallankäyttö pitää jäseniä pihdeissään. Heidän näkyjään, sanojaan ja tekojaan ei saa arvostella – Jeesuksen Kristuksen sovitustyön sijasta he korottavat omaa itseään pöyhkeillä puheillaan. Vaikka heidän puheessaan mainitaan Jeesus, niin ristin sanoman peittää heidän kokemuksensa, menestymisensä ja ”hengellisyytensä”. Fariseukset kerskuivat ulkoisella menestyksellään ja yltäkylläisyydellään vetäen siitä sen väärän johtopäätöksen, että he olisivat Jumalan lapsina menemässä Taivaan autuuteen.

Köyhyys ei sinänsä ole mikään arvo – jos Jumala on suonut jollekin maallista hyvää, niin katsokoon, että hän käyttää sitä Herraamme miellyttävällä tavalla. Jeesus kuului niihin, jotka eivät ulkoisesti menestyneet maan päällä elämisen aikana. Mitä Herraltamme ja Vapahtajaltamme jäi jälkeen, kun Hän lähti maan päältä takaisin kotiinsa Taivaan kirkkauteen? – vain saumaton ihokas ja kuluneet sandaalit. Vain hengellisen sokeutensa tunnustava etsiytyy Jeesuksen lähelle, sille ovelle, joka antaa näkökyvyn nähdä Jeesus Herranamme ja Vapahtajanamme. Uskolla ja menestyksestä kerskuville Jeesuksella on varoittava Sana.

Jeesus sanoi heille:
"Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä; mutta nyt te sanotte:
'Me näemme';
sen tähden teidän syntinne pysyy."

Lukemattomia kertoja Jeesus puhuu Johanneksen evankeliumissa iankaikkisen elämän lahjasta ja siitä Hän puhuu myös tässä olevassa Joh.10:10 –kohdassa. Jos tämän viestin lukee joku, joka kärsii aineellisesta hädästä, joka joka kärsii kroonisesta sairaudesta tai jos sinut on hylätty ja väärin kohdeltu, niin et ole ainoa tuollaisia kokeva Jumalan lapsi. Jos vain turvaamme luottavaisesti Jeesukseen ja Hänen armoonsa, niin saamme iankaikkisen elämän ja saamme sitä kerta kaikkiaan yltäkylläisesti!

mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan,
se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan,
tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.

[Magda-sisko]

Sana puhuu 'yltäkylläisyydestä' ja 'niukkuudesta', mutta myös 'määräosasta'.

Kysyy taitoa ja asennetta suhtautua elämäntilanteisiin, joita kukaan ei kadehdi. Niistä selvinneet arvostavat kaikkea, mikä jää yli.

Onko joku perehtynyt siihen, mitä 'yltäkylläisyydellä' tarkoitetaan? Koskeeko se tulevaa vai/sekä nykyistä maailmanaikaa?

Minusta tuo kuuluu samaan sarjaan kuin menestys, terveys tai autuus, eli se toteutuu viimeistään, kun meidät nostetaan Jeesuksen luo tuulissa ja pilvissä, ja olemme saaneet uuden kirkkauden kehon.

Maallisessa mielessä yltäkylläisyys vaihtelee uskovienkin keskuudessa. Joku uskova on upporikas ja toinen sairas, köyhä ja yksinäinen. Siksi Jeesuksen sana yltäkylläisyys ei minusta tarkoita sitä, mitä maailma ajattelee yltäkylläisyyden olevan.

Suurenmoista yltäkylläisyyttä kaikille on Jeesus meissä, kirkkauden toivo. Se ihana odotus, kun torvet soivat ja päästään ylös taivaisiin. Eikö jo tietoisuus siitä ole yltäkylläisyyttä?

[kalamos]

Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu.
Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään;
virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.
Hän virvoittaa minun sieluni.
Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden.
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa,
en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani;
sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen.
Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen.
Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani;
ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.

[Natanael]

Kalamoksen esiinottama psalmi 23 lienee eniten siteerattu psalmi, joka on monia meistä elämän eri tilanteissa lohduttanut: Jeesus paimenena vie minut vihreille niityille ja antaa minun juoda virvoittavista vesistä. Hän virvoittaa sisintäni ja ohjaa minua eteenpäin. Tämän psalmin sanoihin on sävelletty satoja hengellisiä lauluja ja luultavasti jokainen meistä on kuullut ainakin jonkin version niistä.

Näitä lauseita olemme toistaneet niin paljon, että meiltä saattaa jäädä huomioimatta tämän psalmin syvällinen sanoma ja suurin lohdutus vaeltaessamme elämän vaihtelevissa tilanteissa myötä- ja vastamäissä. Kolme jaetta me pääsemme eteenpäin, kunnes yksi sana ”vaikka” leikkaa pois ajatuksen pysyvästi tuntuvasta yltäkylläisyydestä tässä ajassa. Daavid kuvaa tilannetta ”kuoleman varjon laaksoksi”. Kuinka suurta ja uskoamme elvyttävää on saada kuulla, että silloinkin Hyvä Paimen on meidän kanssamme – Hän ei meitä hylkää, eikä jätä, vaikka meidän saattaa olla äärettömän vaikea sitä joskus sisäistää.

Tässä käytetty hebreankielinen sana צַלְמָ֡וֶת käännetään useimmiten kuoleman varjoksi, mutta joskus myös syväksi pimeydeksi. Silloin emme näe, emmekä ymmärrä, miksi olemme joutuneet tällaiseen suureen ahdistukseen. Yltäkylläisyydestä emme puhu sellaisessa elämänvaiheessa, joka on meidät äkisti laskeutuvan pimeyden lailla yllättänyt ja johon emme omasta halustamme ole tahtoneet tulla. Meistä tuntuu pahalta, oli kipumme sitten fyysistä tai henkistä. Helposti joudumme silloin itsesyytöksiin, onko minussa jotain vikaa, kun minulle on käynyt näin. Hebreanhkielinen sana צַלְמָ֡וֶת sisältää myös merkityksen muiden aiheuttamasta sorrosta, hyökkäyksestä tai loukkauksista. Daavidille kaikki sellainen oli hyvinkin tuttua.

Sama Jumala, joka näytti meille vihreät niityt ja virvoittavat vedet, on sama Jumala, joka näyttää meille myös kuoleman varjon laakson. Joskus on aika olla hiljaa, levätä vain ja odottaa Hyvän Paimenen johdatusta ja huokaista Herramme puoleen: ”Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu…” Suurempaa lohdutusta ja rohkaisua ei voi olla.
Psalmin 23 esiintuomasta kahdesta puolesta, aurinkoisesta ja pimeästä, laulaa koskettavasti Lynda Randle laulussa God on the mountain.

”Elämä on helppoa, kun olet ylhäällä vuorella
Ja sinulla on mielenrauha, jota et koskaan ollut tuntenut.
Mutta asiat muuttuvat, kun olet alhaalla laaksossa
Älä menetä uskoa, koska et ole koskaan yksin.

Jumala vuorella on Jumala myös laaksossa
Kun asiat mutkistuvat, Hän voi ne oikaista.
Ja hyvien aikojen Jumala on sama Jumala huonoina aikoina
Jumala päivällä on myös Jumala yössä.”

https://www.youtube.com/watch?v=RCTl4tUYIAg

[kalamos]

Tuo Psalmi nousi henkeeni niin voimallisesti eilen,
etten voinut muuta kuin kirjoittaa sen tänne.
En edes uskaltanut kommentoida sitä.
Siinä näkyy tuo yltäkylläisyyden perusta.

Herra on minun paimeni,
ei minulta mitään puuutu

Tuo psalmi Hyvästä Paimenesta on todellakin mielestäni vastaus siihen,
mitä tämän ketjun otsikko pitää sisällään.
Yltäkylläisyys on etuoikeus saada olla Hyvän Paimenen lammas.

hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen ...
Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys

[עֵד]

Kovin rohkaisevia ja lohdullisia ajatuksia siitä 'yltäkylläisyydestä', mikä on Jumalasta.

Usein vertailu tuo lisävalaisua. Jos ei ole maistanut taivaallista hyvää, aistimme ovat näkyväisen varassa ja saatamme pitää yltäkylläisyytenä jo sitä, missä ei ole nälkää, janoa tai elatuksen murhetta. Vähään tyytyväiseltä ihmiseltä putoaa silmät päästä, jos saisi enemmän kuin määräosan. Siksi voikin kysyä taitoa elää runsaudessa.

Siltikään materian runsaus ei sopine yltäkylläisyyden määritteeksi. Miten sitten henkemme erottaa, milloin on niukkaa ja milloin on ylitsevuotavaa? Onko niin, että sielumme/mielemme nääntyy kuivuudessa, kun taas henkemme lujittuu? Ja voisiko olla niin, että sielumme tottuu hyvään kaivaten sitä lisää, kun taas henkemme riemuitsee ja kiittäen vastaanottaa taivaallista hyvää, kun sitä osaksemme vuodatetaan?

Tässä kohden lienee selvää, että vain uudestisyntynyt henkemme erottaa, mikä ei ole sielullista. Mittaamme kuitenkin herkästi asioita aistiemme, tunteidemme ja arvojemme ohjaamina, mutta vaikka nämä olisivat kuinka tasapainossa, mikä ei ole ollenkaan huono asia, voi kuitenkin henkemme olla orpo ja levoton. Siksi:

”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys."

[Natanael]

Katson vielä tarpeelliseksi jakaa selventäviä ajatuksia tästä aiheesta, sillä pelastuksesta puhuvat Raamatun kohdat ovat äärimmäisen tärkeitä. Toivon muutamien rinnastusten selventävän asiaa. Kirjoitin jo aikaisemmin, että meidän on tärkeää lukea tapahtuma kokonaisuudessaan. Yhdeksännestä luvusta selviää, että Jeesus parantaa sokeana syntyneen ja antaa hänelle näkökyvyn. Tärkeämpää on kuitenkin se, että parantunut tulee uskoon ja pelastuu. Rinnakkain ovat nyt hengellisenkin näkökyvyn saanut uskova ja kadotukseen matkalla olevat hengellisesti sokeat fariseukset.

Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos;
ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle:
"Uskotko sinä Jumalan Poikaan?"
Hän vastasi ja sanoi:
"Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?"
Jeesus sanoi hänelle:
"Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi puhuu".
Niin hän sanoi:
"Herra, minä uskon";
ja hän kumartaen rukoili häntä.

Raivostuneet fariseukset saavat kuulla Jeesukselta totuuden heidän järkyttävästä tilanteesta.

Jeesus sanoi heille:
"Jos te olisitte sokeat, ei teillä olisi syntiä;
mutta nyt te sanotte: 'Me näemme';
sen tähden teidän syntinne pysyy".

Pelastuneen ja kadotetun rinnastaminen keskenään jatkuu 10:nnessä luvussa. Koska kuulijat eivät ymmärtäneet, mitä Jeesus tarkoitti vertauksella ovesta ja hyvästä paimenesta, niin hän selitti vertauksen. Hän tekee selväksi, että kysymys on iankaikkisesta pelastumisesta, joka on mahdollista vain Hänen kauttansa.

Totisesti, totisesti minä sanon teille:
joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta,
se on varas ja ryöväri.
Mutta joka menee ovesta sisälle,
se on lammasten paimen.
Hänelle ovenvartija avaa, ja lampaat kuulevat hänen ääntänsä;
ja hän kutsuu omat lampaansa nimeltä ja vie heidät ulos.
Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä,
ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä.
Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä,
koska eivät tunne vierasten ääntä.

Jotta asia tulisi varmasti kaikille selväksi, niin Jeesus sanoo vielä suoraan, että Hän on se "ovi", jonka kautta meidän tulee kulkea periäksemme iankaikkisen elämän.

Niin Jeesus vielä sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille:
minä olen lammasten ovi.
Kaikki, jotka ovat tulleet ennen minua, ovat varkaita ja ryöväreitä;
mutta lampaat eivät ole heitä kuulleet.
Minä olen ovi;
jos joku minun kauttani menee sisälle,
niin hän pelastuu,
ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.

Fariseukset ovat palkkapaimenia, joiden oppi vain tappaa ja tuhoaa. Jeesus sen sijaan on tullut, että pääsisimme osalliseksi iankaikkisesta elämästä. Laitan seuraavaan siteeraukseen uudelleen aikaisemmin antamani alkukieltä vastaavan oikean käännöskohdan otsikon sanasta. Näin näemme paremmin, että ”elämä ja yltäkylläisyys” ovat kaksi sanaa kuvaamaan Jeesukseen uskoville seuraajille lupaamaa iankaikkista elämää. Rinnakkain ovat tässä fariseusten kadotuksen tielle vievät neuvot ja iankaikkiseen pelastukseen vievät Jeesuksen armon sanat.

Rinnastus huipentuu Jeesuksen ilmoittaessa, että Jeesus itse on hyvä paimen ja että hän antaa henkensä lammasten edestä. Jeesus eli koko elämänsä syvästi tietoisena siitä, että Hän tulee vapahtamaan syntinsä tunnustavat ja parannuksen tekevät synnin orjuudesta armon iloon ja autuuteen sovittamalla synnit kuolemalla meidän puolestamme Golgatan keskimmäisellä ristillä. Koko pitkähkön tekstijakson punaisena lankana on pelastus ja Jeesus, jonka kautta me saamme uskossa vaeltaa iankaikkiseen autuuteen. Tätä autuutta Jeesus kuvaa sanoilla "elämä yltäkylläisesti".

Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan.
Minä olen tullut, että heillä olisi elämä yltäkylläisesti.
Minä olen se hyvä paimen.
Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä.
Mutta palkkalainen, joka ei ole paimen ja jonka omia lampaat eivät ole,
kun hän näkee suden tulevan,
niin hän jättää lampaat ja pakenee;
ja susi ryöstää ja hajottaa ne.
Hän pakenee, sillä hän on palkattu eikä välitä lampaista.
Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut

Ilokseni olen havainnut, että julistuksessa näitä Raamatun kohtia käytetään hyvin usein evankelioimiseen ja sen korostamiseen, että vain Jeesuksen veren kautta voimme päästä Taivaaseen – vertauksessa "Jeesus-oven kautta." Surullista on ollut toisaalta huomata se, että viime aikoina joissakin äärikarismaattisissa ja menestysteologiaa korostavissa liikkeissä yhdellä, asiayhteydestä irrotetulla, sanalla ”yltäkylläisyys” on perusteltu uskoville kuuluvan kaikenlainen taloudellinen, terveydellinen ja henkinen yltäkylläisyys. Erityisesti Yhdysvalloissa lukuisat TV-evankelistat kerskuvat sumeilematta ökykartanoistaan ja miljoonaomaisuuksistaan ja opettavat seuraajiaan ottamaan uskossa vastaan varallisuuden ja kaiken maallisen hyvän. Ristin evankeliumi on jäänyt syrjään. Mitä kaikki maallinen omaisuus on sen rinnalla, että Jeesus on se ovi, jonka kautta saamme Hänen armossaan kulkea Taivaan autuuteen?

[kalamos]

Natanael on johdattanut meitä kertomuksen alkupisteeseen.
Sokea sai näkönsä.

Ilmeisesti ihan tuo fyysisessä olemuksessa tapahtunut muutos
jo kuului sarjaan pelastus.
Johannes käyttää tallenuksessaan verbiä

sodzo = 'tehdä eheäksi' pelastaa, parantaa

Minä olen ovi;
jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu,
ja hän on käyvä sisälle ja käyvä ulos ja löytävä laitumen.
Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan.
Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

Siis kyllä tuo pelastus varmaan koskee myös tätä aikaa.
Samoinkuin tuo laiduntaminenkin koskenee erityisesti jo tätä nyt elettävää elämää.

Samoin lienee Psalmin 23 kohdalla.
Siinäkin puhutaan nyt elettävästä elämästä.
Herra on minun Paimeneni, ei minulta mitään puutu.

Minulta ei puutu mitään,
koska minun Paimeneni omistaa kaiken.

Siis en minä mitään omista.
En yhtään mitään. Tosin ...

Rakkaani on minun,
ja minä Hänen - Hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.