Elämän tarkoitus

[עֵד]

Sanotaan, että se 'jatkotarkoitus' on - evankelioida (elää Kristuksen todistajana).

Käytännössä se on osin hiljaista ja rauhallista elämää ja olla ajautumatta tämän ajan syövereihin. Ympärillämme elää ihmisiä, joita ei kiinnosta uskonasiat ja onpa heitäkin, jotka iankaikkisuuden toivosta luopuneina vaeltavat ristin vihollisina. Oma lukunsa ovat he, jotka seisovat taivaanportin vartijoina menemättä itse sisälle estäen halukkaiden astumasta portista perille.

Siksi jokaista tarvitaan.

[kalamos]

Ihmiselämän perustarkoitus löytyy tästä.

Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta
asumaan kaikkea maanpiiriä
ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,
että he etsisivät Jumalaa,
jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää
- hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä;
sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme,
niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet:
'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'.

Ja Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat.

tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat

Jumalalla on hyvä suunnitelma jokaista ihmistä varten.
Mutta jos ihminen synnin tähden joutuu eroon Jumalan tahdosta,
eikä anna sovittaa itseään Jumalan kanssa,
niin silloin ihminen ei elä sitä elämää, johon Jumala on hänet tarkoittanut.
Ja silloin elämänlanka voi myös katketa ennen aikojaan.

Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan.
Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.

Tuo hyvä elämä Jumalan yhteydessä tosin tarkoittaa
valitettavasti ahdistuksia täällä maan päällä.
Itse asiassa asia menee niinpäin,
että onnellisimpia ovat ne, jotka ovat luopuneet kaikesta,
jota ilmaisua opetuslapset käyttivat.

Katso,
me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua;
mitä me siitä saamme?

Jeesus ilmaisi asian muun muassa näin.

Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen,
mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.

Alkuperäinen elämän tarkoitus löytyy Genesiksen ensimmäisestä luvusta.

Ja Jumala sanoi:
"Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme;
ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut
ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa,
Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille:
"Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa
ja tehkää se itsellenne alamaiseksi;
ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".

Tämä luomakunnan hallitseminen on oleva elämän tarkoitus
myös ikuisessa elämässä.

ja he hallitsevat aina ja iankaikkisesti

[עֵד]

Joskus tuntuu, että uskovan ihmiselämä pysähtyy sen jälkeen, kun hän on saanut tulla uskoon.

Siteeraan erästä jo poismennyttä foorumituttua: 'ensin ihmisen tarvitsee tulla uskoon ja sitten tulla - ihmiseksi'. Osuvasti sanottu ja käy elämisen tarkoitukseksi.

Avaan hiukan tätä sellaisesta näkökulmasta, kun ihmisiä tulee ja menee eri kirkkojen pyöröovista: toinen on jäänyt huomiotta, toista on syyllistetty ja onpa joku pettynyt.

Myönnän, että omalla kohdallani olen joutunut vetämään rajaa, ettei toinen tulisi aivan iholle. Reagoin herkästi piilosyyllistämiseen, vaikka toinen olisikin liikkeellä aidosti ja missionsa mukaisesti. Ei silti ole sopivaa asettua Sanan taa piiloon kohdatessamme ihmisiä väittäen, että 'Sana syyllistää, en minä'.

Evankelioiminen on ilosanoman julistamista, ja jos joku ei sitä ota vastaan sillä hetkellä, mielestäni ei tarvitse mennä sen pidemmälle.

[kalamos]

Joskus tuntuu, että uskovan ihmiselämä pysähtyy sen jälkeen, kun hän on saanut tulla uskoon.

Olin hyvin nuori, kun menin hyvin raskaisiin töihin
- minä, jota nimitettiin lapsuuden kotipihalla paperiukoksi.

Eräs vanha mies samalla työmaalla sitten totesi minulle:
"Minä huomaan, että sinä olet heikko.
Minä nostin sinun iässäsi sata kiloa tuosta vaan."

Samalla työmaalla oli toinen vanha mies,
joka oli jo jäämässä eläkkeelle ja oli ostanut eläkeasunnonkin.

Yritin jotain todistaa uskon asioista hänellekin.
En muista mitä puhuin,
mutta hän yllätti minut erikoisella kysymyksellä.
Varmaan olin jotain kertonut vanhemmistani,
kun ei minulla tuota uskonelämän kokemusta vielä niin ollut.

Vanha mies kysyi lähes keskenkasvuiselta paperiukolta:
"Miten sinun äitisi ja isäsi suhtautuvat sellaiseen asiaan,
kun se on niin, että ei ihminen elä ainoastaan leivästä?"

En oikein ymmärtänyt kysymystä, ja niin vanha mies jatkoi selittäen:
"Eräs sukulaisnainen tuli uskoon,
ja nyt hän ei päästä miestään enää ollenkaan vierelleen".

Ja sitten hän paukautti työkalulla johonkin
ja sen pamauksen kaiuttamana hän toi esiin tuon
uskoon tulleen naisen miehen tunteita siteeraten
puhuen kuin mies miehelle: "Se on kamala olla".

Tällainen tapaus tuli mieleen tuosta Witnessin lausahduksesta.

[עֵד]

Eräälle nuorelle uskovalle (vähän aikaa uskossaolleelle) antoi vanhempi uskova (pidempään uskossaollut) neuvon: nuku hyvin, syö monipuolisesti ja liiku riittävästi.

On otollista kiittää lähimmäisistä (joita ei tarvitse olla monta), kesäisen luonnon kauneudesta, olemassaolevasta terveydestä ja lähestulkoon pysähtyä ihmisenäolon ihmeellisyydestä.

Sellaisten asioiden hamuaminen, mikä syrjäyttää lähimmäiset olemattomiksi tai vain muutoskohteiksi, voi asettaa jopa oman uskon vaakalaudalle.

Jumalaa etsivä ja kysyvä ihminen on kiitollinen kartasta, joka on selkeä ja jossa näkyy perille menevä tie. Jouduin hiljakkoin matkani aikana käyttämään kartta-/liikennesovellusta löytääkseni kulloiseenkin päämäärääni, ja navigoidessani jouduin luottamaan, että välipysäkkien jälkeen tulisin oikeasti perille. Yksi ongelmista oli se, etten aina osannut oikein määritellä lähtöpaikkaani. Matka A:sta B:hen on helpompaa kuin esim. B:stä G:hen.

Väkisinkin muistuu vuosikymmenen takaa mieleeni yhtäkkinen haluni 'tuntea Israel'. Seuraava ajatus oli, että 'kun se on niin vaikeatajuinen asia, en minä enää (!) ala sitä opetella'. Hyvin pian johdatuin tutkimaan asiaa ja ymmärrykseni otti lyhyessä ajassa vastaan koeteltua tietoa. Ja piste asialle oli se, että minä, joka en koskaan ollut käynyt ulkomailla, sain tehdä ensimmäisen ulkomaanmatkani - Israeliin.

Aina kun muistelen ensimmäistä Israelin matkaani, koen, kuinka toiset matkalaiset olivat pyhempiä ja tyynempiä minun ollessani yhdellä sanalla 'ihminen'.

[Natanael]

Olen kuullut Witnessin jakaman sanonnan tällaisessa muodossa: ”Kaikkien ihmisten pitäisi tulla uskoviksi ja kaikkien uskovien ihmisiksi”. Jos nousemme omaan "Baabelin torniimme", saatamme menettää inhimillisyytemme, kosketuksen omiin tunteisiimme ja empatian lähimmäisiimme. Jaan tässä neljä kokemustani, joissa joku uskova on mielestäni tavalla tai toisella kadottanut ihmisenä olemistaan.

Kauan sitten tapasin uskonveljen, joka sanoi, että hän ei ole enää ihminen, sillä Kristus on Hengellään täyttänyt hänet. Jopa Sana antoi vahvistusta hänen käsitykselleen, sillä kirjoittihan Paavali:
Niin en elä enää minä, vaan Kristus elää minussa
Koska minä inhimillisenä persoonana olen kuollut, niin olen nyt kuin Kristus. Kun yritin jutella hänen kanssaan meidän inhimillisestä puolesta, niin hän suuttui.

1. Olin äskettäin tullut uskoon ja muutin uudelle paikkakunnalle, enkä tuntenut vielä ketään. Kohtasin uskonsisaren, jonka olin tavannut hengellisessä kokouksessa – hän kysyi minulta tuttavallisesti: ”Kuinka olet viihtynyt täällä?” Kerroin mm., että tunnen itseni hieman yksinäiseksi, kun en tunne vielä ketään ja kaikki tuttavanikin ovat jääneet kauaksi. Tähän hän sanoi: ”Mitäs niistä tunteista, kunhan vain olemme matkalla Taivaan kotiin!” Niinpä, mitäs tunteista – on lähimmäinen sitten yksinäinen, väsynyt tai ahdistunut. Ei kaiketi niitä tarvitse kenenkään kanssa jakaa ja kuormiaan keventää?

2. Olin tutustunut jo varsin hyvin erääseen ystävääni, kun hänessä tapahtui selvästi aistittava muutos. Kohtasin hänet työpaikalla ja kysäisin, ”mitäs sulle kuuluu?” Hän vastasi tähän tapaan, että ”Herra on ollut hyvä, kiitos Herralle Halleluja!” En sanonut tätä ääneen, vaikka mieleeni nousi ajatus, että kyllä minä tiedän, että Herra on hyvä, enkä minä sitä kysynyt; et vastannut lainkaan kysymykseeni, mitä sinulle kuuluu. Myöhemmin selvisi, että tällä entisellä ammattisaarnaajalla ei mennyt ollenkaan hyvin. Hän oli henkisesti väsynyt ja kärsi jonkinasteisesta masennuksesta. Ajan myötä tilanne paheni radikaalisti ja hän joutui turvautumaan ammattiapuun ja psyykelääkkeisiin. Oli surullista tajuta, että entisen lämpimän ystävyyssuhteen tilalle oli tullut muuri, jonka yli toisen aitoa ihmisyyttä en voinut enää tavoittaa. Jos piiloudumme ”hengelliseen piiloon”, niin ajaudumme samalla sen tuen ulkopuolelle, jota rakastava lähimmäisemme saattaisi antaa.

3. Eräs seurakuntatyötä tekevä nainen ihmetteli minulle kovasti sitä, kun mies kaipasi tunteiden osoittamista, eikä käsittänyt, että ”en minä rakasta sinua, vaan Kristus rakastaa minun kauttani”. Jos emme tunne rakkautta lähimäistämme kohtaan, emmekä halua rakkauden tunteita osoittaa, niin ainahan voimme mennä jonkin kristillisen mietelauseen taakse? Uskovien pitäisi rohjeta puhumaan omista tunteistaan aivan omissa nimissään ja tehdä se rehellisesti. Yhdessä voidaan aina päästä eteenpäin, kun olemme avoimia ja tosia toisillemme.

”Jokaisen uskovan pitäisi tulla ihmiseksi” – mutta miksi usein tapahtuu se, että me menetämme sen inhimillisen puolen, jossa ihmiset toisensa sydämen tasolla kohtaavat? Ainakaan Paavali ei ihmisyyttään menettänyt, vaikka hän oli täynnä Pyhää Henkeä, sillä hän kertoo kirjeissään hyvin avoimesta monenlaisista tunteistaan ja taisteluistaan. Ajatuksiini nousee seuraavanlaisia mahdollisuuksia:

1. Uskova voi pitää johtotähtenään ajatusta ”älä katso ihmiseen vaan Jeesukseen” ja niin hän sivuuttaa toisen ihmisen persoonan ja hänen jokapäiväisen elämänsä. Keskittyminen Jeesukseen on hyvä asia, mutta on tajuttava oikea paikka ja aika, jolloin lähimmäinen ja hänen tilanteensa tulee asettaa ajatustemme keskiöön. On lähimmäisen rakastamista kohdata ihminen ihmisenä. Olemme saattaneet ymmärtää väärin Jumalan Sanan:

Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan;
jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne.
Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus;
se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.

2. Uskova kokee, että erityisesti ns. negatiivisista tunteista puhuessaan hän antaa huonon todistuksen Jeesuksesta ja uskostaan Häneen. Kuulemme usein toistettavan, että olemme voittajan puolella ja voitamme tämän maailman ahdistukset ja vaivat. Negatiiviset tunteet säilötään sisimpään, sillä niiden ilmaisija osoittaisi heikkoa, voittamatonta, uskoa.

3. Tiedämme, että usko ei ole ensisijaisesti tunteiden asia. Saatamme tämän vuoksi langeta jopa ulkokultaisuuteen ja keskustella vuolaastikin hengellisistä asioista, koska silloin liikumme turvallisella maaperällä ja kuullostamme kovin hengellisiltä. Jo pelkkä tervehdys ”Rauhaa” voi jossain tilanteessa kuulostaa niin hengelliseltä, että tiedämme, mistä on hyvä vaihtaa ajatuksia. Jos olet vaikeassa elämäntilanteessa, etkä epätietoisuudessa ja ahdistuksessa koe tunteissasi rauhaa, olet jo kättelyssä heikossa asemassa. Vääränlainen arkisten asioiden hengellistäminen tekee mahdottomaksi käsitellä elämäämme liittyviä pohdintojamme ja paneutua arkielämämme kiemuroihin. Jos jollakin on tuntemuksia, joita pitäisi purkaa, menköön hän jonkin sielunhoitajan luokse.

4. Kohtaamme yksinkertaisesti usein sellaisia uskovia, jotka hyvin pian osoittautuvat niin lakihenkisiksi, että se tuntuu ahdistavalta. Olemme saattaneet itsekin ajautua lakihenkisiin yhteisöihin ja kun vapaus Kristuksessa puuttuu, koko elämämme tunteineen päivineen on kaventunut. Jeesus on meidät jo löytänyt, mutta olemme hukassa itsemme kanssa ja haluaisimme saada kosketuksen ja selkiyttä tunne-elämäämme – lakihenkisyyden sijasta kaipaamme syvästi kokemusta, että Jeesus hyväksyy minut juuri tällaisena kuin nyt olen. Haluaisin tulla nyt myös ihmiseksi ja haluaisin kohdata sydämen tasolla niitä uskovia, jotka ovat jo tulleet – ehkä he ottavat minut lähimmäisenä vastaan ja hyväksyvät minut.

[Emil]

Elämän tarkoitus = Jeesus Messias



Jeesuksessa on kaikki. Jeesuksen kautta ja Jeesuksessa luotiin kaikki. Ei ole mitään elämää ilman Jeesusta Kristusta. Jeesus on ELÄMÄ - IANKAIKKINEN ELÄMÄ.

[kalamos]

Kauan sitten tapasin uskonveljen, joka sanoi, että hän ei ole enää ihminen

Jeesuskin on nyt sekä Ihminen että Jumala,
Ihmisen Poika ja Jumalan Poika.

Sillä yksi on Jumala,
yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä,
ihminen Kristus Jeesus

Itse asiassa juuri tuossa kohdassa, jota tuo uskonveli lainasi,
puhutaan lihassa elämisestä.

ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa;
ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa

Ihminen on henki, joka asuu ruumiissa - liharuumiissa.
Ja tällä ihmisellä on sielu.
Tosin joskus Raamattu tarkoittaa sielulla myös ihmistä kokonaisuuten.
Mutta liha itsessään ei ole millään tavalla paha.
Jumala loi sen hyväksi. Ja käytettäväksi hyvään.

Mutta ruumis ei ole haureutta varten,
vaan Herraa varten, ja Herra ruumista varten

Mutta sitten voi tulla vääristymiä ja kieroutumia.
Se ihana Jumalan tarkoitus ja ihana tehtävä,
jonka Jumala ihmiselle antoi lisääntyä ja täyttää maa,
voi vääristyä ihan joksikin karmeaksi ja oksettavaksi jopa murhaavaksi.

Elämän tarkoitus on silloin absoluuttisesti kadonnut.
Olemme silloin matkalla jonnekin ihan muualle kuin siihen iankaikkiseen iloon,
joka ihmislapsille on tarkoitettu.

Jos me uskovat emme ole ihmisiä,
niin aika vaikea meidän on lähestyä eksyksissä olevia ... ihmisiä.

Mutta jo vähäinenkin hyvä teko, pienikin rakkauden osoitus, yksikin valonsäde
voi saada ihmeitä aikaan.

Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä,
että he näkisivät teidän hyvät tekonne
ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.

Ketjun otsikko Elämän tarkoitus
avautui keskusteluksi lauseella

Sanotaan, että se 'jatkotarkoitus' on - evankelioida (elää Kristuksen todistajana).

Minkähänlainen Kristuksen kirje ...
siis ylistävätköhän Isää ...
kun näkevät kalam...
äh ... antaa olla ...

[Emil]

Elämän tarkoitus = RAKKAUS

[Ulpu]

Ihminen syntyy kuollakseen, se onkin tragikoomista mutta totta. Jumala näki hyväksi luoda ihmisen, kuului hänen suunnitelmiin tehdä jotakin ikuista kun laittoi kuolemattoman sielun ihmiseen, jokainen saa yleensä tehdä elämällään mitä haluaa, sekin on valittavissa missä viettää elämän jälkeen ikuisuuden, nimittäin jos saa kuulla Jumalan rakkaudesta Kristukseessa ihmiskunnan hyväksi.