Miten miellyttää enemmän Jumalaa, kuin itseäni?

[kalamos]

Aloittaja kirjoitti aiemmin näin:

Ps. Jumalaa miellyttämällä emme voi pelastua, se on yksin armosta, yksin Jeesuksen Kristuksen Golgatan täytetyn työn kautta, Hänen sovintoveressään ja nimessään. Uskon kautta Häneen.

Tämä on hyvin tärkeää muistaa.
Pelastus on yksin armosta. Se on lahja.
Tässä asiassa me voimme miellyttää Jumalaa
vain ottamalla tuon lahjan kiitoksella vastaan.

Jumala on hyvin murheellinen niiden tähden,
jotka eivät ota vastaan Jeesuksessa Kristuksessa tarjolla olevaa sovitusta.

[Natanael]

Kiitos ajatuksistasi nimim. ”Jumalan lintunen.” Yritän jakaa nyt omia tuntemuksiani. Oman kokemukseni mukaan on hyvin vaikeaa vastata kenellekään Raamatun lauseilla, sillä välittäjä on aina vain heikko, kurja syntinen, joka on kipeän tietoinen siitä, että nostaessaan esille Raamatun jakeita ja kohtia hänen tulee välittää sitä, mitä Jumala ajattelee ja mitä pyhä Jumala haluaa sanoa. Onko välittämäni asia Totuuden Sanaa ilman että oma tulkintani olisi sitä vahingollisesti sotkemassa? Erilaisia, keskenään ristiriitaisia, tulkintoja kuulee saarnatuoleista ja lukee kirjoista aivan loputtomuuksiin asti. Tutkiessani Sanaa, voin itse tulla siitä siunatuksi, mutta tulevatko muut? Kun kuulijoita tai lukijoita on useita, niin välittämäni viesti ei välttämättä kosketa kaikkia. Jos joku saa rohkaisua tai Jumalan Sana kirkastuu uudella tavalla, niin joku toinen voi jäädä kylmäksi. Useimmiten yleisellä foorumilla annetut viestit ovat luonteeltaan yleisiä, eivätkä suoraa palautetta tietylle ihmiselle, tietyssä tilanteessa.

Juuri heikkoutemme tähden meillä on halu ja huokaus, että voisimme kaiken keskellä kuitenkin elää Jumalalle. Emmehän halua enää elää synnin orjuudessa. Tässä ketjussa käsittelemme elämistä Jumalalle mieluista elämää, elää enemmän Hänelle kuin itsellemme. Tämä Emilin nostattama aihe nousee Raamatusta ja vain yksin Raamattu voi antaa tällaiseen aiheeseen tarvittavaa valoa. Jumalan Sanassa, irrallisissa jakeissakin vaikuttaa aina Pyhä Henki, sillä Sana on Jumalan puhetta meille. Jakaessani Sanaa, julistamalla sitä tai kirjoittaessani, koen aina myös heikkoutta sekä ajoittain jälkeenpäin itsesyytöstä. Kaikkeen siihen tarvitsen Jeesuksen veren suojaa. Jo Raamatun avaaminen on harras hetki, sillä siinä kohtaamme Pyhän Jumalan – Sanan äärellä Jumala tutkii enemmän meitä, kuin me Hänen Sanaansa.

Väsynyt ei jaksa kysyä, miten hän voisi elää Jumalalle ”otollista” elämää. Hänen kysymyksensä voi sillä hetkellä olla se, kuinka hän jaksaa elää tämän päivän tai tämän ahdistavan ja raskaan taakan alla edes tämän hetken. Kaikki eivät jaksa. Väsyneen Jumala tahtoo kohdata lohdutuksella, rakkaudellaan ja armollaan – Taivaan Isä haluaa vakuuttaa, että saamme olla uupuneina juuri sellaisia kuin olemme, tuntea niitä tunteita, mitä tunnemme, vuodattaa ne kyyneleet, jotka nousevat pintaan. Mikään kehotus ei auta väsynyttä, sillä jokainen kehotus on lain puolta: tee näin, rukoile näin, palvele näin. Väsyneen uskovan ainoa voimanlähde on evankeliumi ristillä kaiken täyttäneestä Herrastamme ja Vapahtajastamme. Hän on täyttänyt kaiken puolestani, minun ei tarvitse enää jaksaa, eikä yrittää – päivä päivältä lähestyn huokausteni keskellä hetkeä, jolloin vihdoin havahdun Jumalan kuiskaukseen sisimmässäni: ”Saat levätä armossani, Minä rakastan sinua ja olen sinun kanssasi aina.”

Kukaan meistä ei ole mallikelpoinen uskova, kaukana siitä. Edellisessä viestissäni aloitin Jumalan miellyttämisen teeman tuomalla ensimmäisenä esille sen yksinkertaisen uskon, että me käännymme Jumalan puoleen. Jumalaa mielistyy lapsiinsa, jotka turvaavat Häneen. Mitään vaatimuksia ei siihen Jumalan puolelta sisälly. Joskus törmää sellaisiin toteamuksiin, kuin ”kun vain luotat 100%:sesti Herraan”, ”kiitä Herraa kaiken keskellä, niin siunauksen ovet aukeavat” tai ”lue Raamattua enemmän, niin saat avun”. Ei niin! Kun olemme väsyneitä, toivottomuutemme keskellä, heikkouden tilassa, menetysten murtamia, epäonnistuneita, petettyjä ja yksin jääneitä – silloin meillä on lupa viipyä Jeesuksen läsnäolon siunaavassa rauhassa ja purkaa sydämemme taakat Hänelle. Hän näkee, kuulee, antaa meidän levätä, kunnes Hänen rohkaiseminaan voimme ottaa seuraavan askeleen kohti huomista päivää. Jeesuksen lähellä vaatimukset lakkaavat ja maailman myrskyjen äänet kaikkoavat.

”toki olet kaikkien mielestä se huono uskova, josta ei sitten Jumalan armostakaan mitään valmista koskaan tule”, kirjoitti Jumalan lintunen. Noin minäkin ajattelen itsestäni. Meidän rukouselämämme, palvelemisemme, rakkautemme, eheytymisemme ja Jumalan mieleisen elämän eläminen on aina niin kovin puolinaista – Jeesuksen uhrikuolema ristillä minun ja sinun puolestasi on kokonainen. Kaiken tämän tietoisuuden keskellä haluan oppia tuntemaan enemmän Jeesusta ja saada kokea Hänen armonsa vaikutusta – Jumalan Sana on edelleen minun jalkaini lamppu ja valo minun teilläni, kuten Psalmissa sanotaan. Meillä uskovilla on kahdenlaista ongelmaa. Uupunut uskova ottaa helposti vastaan lain ja ruoskii sillä itseään, kun hänelle kuuluu evankeliumin vapauttava ja lohduttava sanoma. Sitä vastoin maailmallisuuteen luisumassa oleva uskova ottaa esille vain evankeliumin, kun hänen pitäisi kuulla Jumalan ääntä myös lain Sanassa, jotta hän voisi tehdä parannuksen ja palata ristin juurelle. Jumalan Sanan totuuden kohtaamme sekä laissa, että evankeliumissa.

[kalamos]

Ei kovin miellyttävää Jeesukselle ole tuskin ollut ajatus kärsimyksestä...

Ei todellakaan. Hän tuli tuskaan jo ajatuksesta ja hikoili verta.
Ja saman maljan on moni Jeesuksen ruumiin jäsen joutunut juomaan.

Mutta Jeesus vastasi ja sanoi:
"Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä olen juova?"
He sanoivat hänelle:
"Voimme."
Hän sanoi heille:
"Minun maljani te tosin juotte,
mutta minun oikealla ja vasemmalla puolellani istuminen ei ole minun annettavissani,
vaan se annetaan niille, joille minun Isäni on sen valmistanut."

Mutta kuten jo aiemmin Emilin viestiin viitaten totesin,
pelastus on armolahja, joka perustuu Jeesuksen sovitustyöhön.
Pelastusta ei voi ansaita millään suorituksella.

Mutta me pelastetut saamme antaa itsemme
eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi.
Tämä tarkoittaa meidän toimellista Jumalanpalvelusta.
Tuon taas esiin saman kohdan Raamatusta,
johon Emilkin viittasi vastauksena omaan kysymykseensä,
miten miellyttää Jumalaa.

Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet,
antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi;
tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne.
Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista (mieluista) ja täydellistä.
Sillä sen armon kautta, mikä minulle on annettu, minä sanon teille jokaiselle,
ettei tule ajatella itsestänsä enempää, kuin ajatella sopii,
vaan ajatella kohtuullisesti, sen uskonmäärän mukaan, minkä Jumala on kullekin suonut.
Sillä niinkuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä,
mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä,
niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa,
mutta itsekukin olemme toistemme jäseniä

[vilja]

Minusta Kalamos vastasi jo tuohon:

Tämä tarkoittaa meidän toimellista Jumalanpalvelusta.

Ymmärrän tuon asian hyvin pitkälle samoin, josko nyt oikein tulkitsen,
mitä Kalamos tuolla tarkoittaa?

Siinä hetkessä, kun uudestisynnymme, annamme elämämme kaikkinensa Jumalan
käsiin, käyttöön ja ohjaukseen, joka minusta tarkoittaa samaa, kuin rukous:
"Tapahtukoon Herra Sinun tahtosi kaikessa elämässäni"!

Eli itsensä luovuttamista Jumalan alttarille, joka riisuu pois oman tahdon ja antaa
kaiken vallan elämässään Hänen käsiinsä.

Ja välillä tarvitaan hiukan tultakin, joka polttaa pois omaa tahtoa ja hallintavalta.

[vilja]

No eikö se ole asia, jonka tiettävästi kaikki kristityt haluaisivat tunnustaa? hmm... tuskin kovin moni sanoo, että haluan elää omaa elämääni ilman Jumalaa tai vastaavaa, jos kerran haluaa uskoa Jumalaan, joka on kristinuskon opetuksen kertoma.

Nimenomaan se juurikin noin ja siksi siitä ei tarvitsekaan kenenkään kokea,
että se olisi jotain sellaista korkeaa ihannetta, mihin itse en voi yltää.

Yhden Moorian tie (uhritie) on yhdenlainen ja toisen toisenlainen ja tärkeintä on
vain se, että säilytämme sillä tiellä kuitenkin kaikessa ja kokoajan uskon ja
luottamusken Jumalaan. silloinkin kun se koskee.

Eräs nuori. jonka rinnalla olen kulkenut viimeiset kuukaudet hänen taisteluissaan,
kertoi suoraan ja rehellisesti, että hän haluaa kulkea sillä tiellä, minkä Jumala on
hänelle viitoittanut, mutta hän pelkää sitä, että jos tie on vain ja ainoastaan tuskaa
ja taistelua, eikä hän jaksa ja kestä sitä enää pitkään.

Tuollaisen kysymyksen edessä on ihminen hyvin pieni ja avuton, mutta kun siinä
huokailin sydämessäni Jumalan puoleen, tulivat mieleeni vain sanat: "Hän on luvannut,
ettei anna kenellekään enempää, kuin kantaa jaksamme" ja totesin hänelle, että
tartutaan kiinni tuohon Jumalan antamaan lupaukseen ja jatketaan kaikesta huolimatta
matkaa eteenpäin luottaen siihen, että Hän tuntee meidän kesto- ja sietokykymme
ja pitää tuosta lupauksestaan kiinni.

[עֵד]

Kiitos ajatuksistasi nimim. ”Jumalan lintunen.” Yritän jakaa nyt omia tuntemuksiani. Oman kokemukseni mukaan on hyvin vaikeaa vastata kenellekään Raamatun lauseilla, sillä välittäjä on aina vain heikko, kurja syntinen, joka on kipeän tietoinen siitä, että nostaessaan esille Raamatun jakeita ja kohtia hänen tulee välittää sitä, mitä Jumala ajattelee ja mitä pyhä Jumala haluaa sanoa. Onko välittämäni asia Totuuden Sanaa ilman että oma tulkintani olisi sitä vahingollisesti sotkemassa? Erilaisia, keskenään ristiriitaisia, tulkintoja kuulee saarnatuoleista ja lukee kirjoista aivan loputtomuuksiin asti. Tutkiessani Sanaa, voin itse tulla siitä siunatuksi, mutta tulevatko muut? Kun kuulijoita tai lukijoita on useita, niin välittämäni viesti ei välttämättä kosketa kaikkia. Jos joku saa rohkaisua tai Jumalan Sana kirkastuu uudella tavalla, niin joku toinen voi jäädä kylmäksi. Useimmiten yleisellä foorumilla annetut viestit ovat luonteeltaan yleisiä, eivätkä suoraa palautetta tietylle ihmiselle, tietyssä tilanteessa.

Juuri heikkoutemme tähden meillä on halu ja huokaus, että voisimme kaiken keskellä kuitenkin elää Jumalalle. Emmehän halua enää elää synnin orjuudessa. Tässä ketjussa käsittelemme elämistä Jumalalle mieluista elämää, elää enemmän Hänelle kuin itsellemme. Tämä Emilin nostattama aihe nousee Raamatusta ja vain yksin Raamattu voi antaa tällaiseen aiheeseen tarvittavaa valoa. Jumalan Sanassa, irrallisissa jakeissakin vaikuttaa aina Pyhä Henki, sillä Sana on Jumalan puhetta meille. Jakaessani Sanaa, julistamalla sitä tai kirjoittaessani, koen aina myös heikkoutta sekä ajoittain jälkeenpäin itsesyytöstä. Kaikkeen siihen tarvitsen Jeesuksen veren suojaa. Jo Raamatun avaaminen on harras hetki, sillä siinä kohtaamme Pyhän Jumalan – Sanan äärellä Jumala tutkii enemmän meitä, kuin me Hänen Sanaansa.

Väsynyt ei jaksa kysyä, miten hän voisi elää Jumalalle ”otollista” elämää. Hänen kysymyksensä voi sillä hetkellä olla se, kuinka hän jaksaa elää tämän päivän tai tämän ahdistavan ja raskaan taakan alla edes tämän hetken. Kaikki eivät jaksa. Väsyneen Jumala tahtoo kohdata lohdutuksella, rakkaudellaan ja armollaan – Taivaan Isä haluaa vakuuttaa, että saamme olla uupuneina juuri sellaisia kuin olemme, tuntea niitä tunteita, mitä tunnemme, vuodattaa ne kyyneleet, jotka nousevat pintaan. Mikään kehotus ei auta väsynyttä, sillä jokainen kehotus on lain puolta: tee näin, rukoile näin, palvele näin. Väsyneen uskovan ainoa voimanlähde on evankeliumi ristillä kaiken täyttäneestä Herrastamme ja Vapahtajastamme. Hän on täyttänyt kaiken puolestani, minun ei tarvitse enää jaksaa, eikä yrittää – päivä päivältä lähestyn huokausteni keskellä hetkeä, jolloin vihdoin havahdun Jumalan kuiskaukseen sisimmässäni: ”Saat levätä armossani, Minä rakastan sinua ja olen sinun kanssasi aina.”

Kukaan meistä ei ole mallikelpoinen uskova, kaukana siitä. Edellisessä viestissäni aloitin Jumalan miellyttämisen teeman tuomalla ensimmäisenä esille sen yksinkertaisen uskon, että me käännymme Jumalan puoleen. Jumalaa mielistyy lapsiinsa, jotka turvaavat Häneen. Mitään vaatimuksia ei siihen Jumalan puolelta sisälly. Joskus törmää sellaisiin toteamuksiin, kuin ”kun vain luotat 100%:sesti Herraan”, ”kiitä Herraa kaiken keskellä, niin siunauksen ovet aukeavat” tai ”lue Raamattua enemmän, niin saat avun”. Ei niin! Kun olemme väsyneitä, toivottomuutemme keskellä, heikkouden tilassa, menetysten murtamia, epäonnistuneita, petettyjä ja yksin jääneitä – silloin meillä on lupa viipyä Jeesuksen läsnäolon siunaavassa rauhassa ja purkaa sydämemme taakat Hänelle. Hän näkee, kuulee, antaa meidän levätä, kunnes Hänen rohkaiseminaan voimme ottaa seuraavan askeleen kohti huomista päivää. Jeesuksen lähellä vaatimukset lakkaavat ja maailman myrskyjen äänet kaikkoavat.

”toki olet kaikkien mielestä se huono uskova, josta ei sitten Jumalan armostakaan mitään valmista koskaan tule”, kirjoitti Jumalan lintunen. Noin minäkin ajattelen itsestäni. Meidän rukouselämämme, palvelemisemme, rakkautemme, eheytymisemme ja Jumalan mieleisen elämän eläminen on aina niin kovin puolinaista – Jeesuksen uhrikuolema ristillä minun ja sinun puolestasi on kokonainen. Kaiken tämän tietoisuuden keskellä haluan oppia tuntemaan enemmän Jeesusta ja saada kokea Hänen armonsa vaikutusta – Jumalan Sana on edelleen minun jalkaini lamppu ja valo minun teilläni, kuten Psalmissa sanotaan. Meillä uskovilla on kahdenlaista ongelmaa. Uupunut uskova ottaa helposti vastaan lain ja ruoskii sillä itseään, kun hänelle kuuluu evankeliumin vapauttava ja lohduttava sanoma. Sitä vastoin maailmallisuuteen luisumassa oleva uskova ottaa esille vain evankeliumin, kun hänen pitäisi kuulla Jumalan ääntä myös lain Sanassa, jotta hän voisi tehdä parannuksen ja palata ristin juurelle. Jumalan Sanan totuuden kohtaamme sekä laissa, että evankeliumissa.

Luin vasta nyt tämän. Kannatti.

(Lihavoin lopun.)