Jumalan tahdosta ja armosta

[kalamos]

Vaatiiko Jumala ja odottaako mielenmuutosta? Kyllä.

Niin ... kyllä.
Isän Rakkaus vetää meitä Hänen puoleensa tai oikeammin Hänen Poikansa tykö.

Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen

Meistä ei kuitenkaan kääntymyksen tähden tule Jumalalle kelvollisia.
Me olemme Jumalalle kelvollisia vain Jeesuksen tähden.

Jumalan tahto on, että kaikki pelastuisivat
ja tulisivat tuntemaan Jeesuksen, joka on Totuus.

Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme,
joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Jeesuksen sovitustyön tähden tämä on mahdollista.
Mutta koska Jumala on Rakkaus,
Hän ei voi pakottaa meitä ottamaan vastaan Hänen Rakkauttaan eli Jeesusta Kristusta.
Siis meidän täytyy antaa sovittaa itsemme.

Me pyydämme Kristuksen puolesta:
antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.

Jos me annamme sovittaa itsemme, niin me olemme armosta pelastetut.
Emme siis ole pelastetut tekojen kautta.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,
ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

Siis kysymyksessä on lahja ei ansio.
Lahjaa ei kertakaikkiaan voi ansaita,
se on otettava vastaan vastikkeetta.
Jeesus on maksanut tuon pelastuksemme kalliin hinnan.

ette ole millään katoavaisella,
ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut
turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne,
vaan Kristuksen kalliilla verellä

[kalamos]

Siis Jumala vetää meitä puoleensa. Kun lakkaamme pistämästä hanttiin,
niin silloin me käännymme ja tulemme Hänen Rakkautensa eli Jeesuksen tykö.

[עֵד]

Olemmeko vapaita? olemme Kristuksen orjia.

Ihania orjia.

Hän itse on ihana ja Hänen taakkansa on sovelias, sanoo itsensä hyvissä töissä väsyttänyt, epäonnistunut ja maahan painettu. Kaikki ponnistelumme ei ole turhaa, mutta arvotonta silloin, jos niillä mittaamme armoa.

Armosta käsin (mitä ikinä se tarkoittaakaan) rukoilemme, että voisimme Hänessä olla, elää ja liikkua - ja riittää.

[kalamos]

mielenmuutos ei tapahdu ilman mitään työtä

Kääntyminen, mielenmuutos
ei tarkoita sitä, että me alamme parannella itseämme.

[kalamos]

Siis Jumalan hyvyys vetää puoleensa ... kun muutat mielesi ja irrotat ... niin mitä tapahtuu ...

Golgatalle saavuin synteineni

[kalamos]

Siis Jumala vetää meitä luokseen, mutta ei pakota.
Me voimme lakata pistämästä hanttiin.
Ja silloin me löydämme itsemme Golgatalta Ristin juurelta.

[vilja]

Niin, että mielenmuutos tapahtuukin ihan itsestään? ilman mitään ponnisteluja, koetteluja ja niin edelleen... mielenmuutos ja kääntyminen, onko se kertarysäys

Kääntyminen ja mielenmuutos.....

Kun uudestisynnymme, käännymme Jumalan puoleen, eli otamme Hänen kutsunsa vastaan, me uudestisynnymme ja meistä tulee uusia luomuksia hengeltämme siinä hetkessä ja "kertaheitolla".

Mutta siitä alkaa vasta hengellinen kasvumme, eikä se tarkoita sitä, että meidän elämämme muuttuisi kertaheitolla ongelmattomaksi tai meistä tulisi yhen äkin täydellisiä ihmisiä, vaan sitä, että me kaiken sen keskellä, mitä ihmisyys pitää sisällään, saamme voiman tehdä elämässämme ja arjessamme Jumalan mielen ja tahdon mukaisia valintoja.

Ja kun sen teemme, silloin kohdallamme toteutuu se, mitä Jumalan Sana lupaa, eli kuuliaisuuden kautta saatu siunaus.

Omalla kohdallani se ei ole tarkoittanut sitä, että arjen olosuhteet olisivat kerralla muuttuneet ongelmattomiksi ja elämästä olisi poistuneet kaikki huolet ja murheet.... ei ollenkaan, mutta sitä se on tarkoittanut ja aikaansaanut, että Jumala on antanut yli ymmärryksen käyvän iloin ja myöskin levon arjen huolten ja murheiden keskellä ja myöskin voiman ja viisauden siihen, että on kyennyt hyvin vajavaisena, heikkona ja kovin yksinkertaisenakin ihmisenä vaeltamaan Hänen tahtonsa mukaisesti ja usein kysymys on ollut siitä, että oma itsekäs luontoni olisi ollut halukas toimimaan juuri toisin, kuin mikä on ollut Jumalan mielen ja tahdon mukaista.

Eli kyllä tämä tie on myöskin kieltäymysten tie, varsinkin meidän inhimilliselle luonnollemme.

Mutta:

Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.

[kalamos]

ihmisen täytyy mennä ihteensä...? jatkuvasti elämänsä aikana?

Missä kohden noin sanotaan.

Tuhlaajapoika ainakin meni vain kerran itseensä sillä seurauksella,
että tämä, joka oli kuollut virkosi eloon,
puettiin Isän antamiin vaatteisiin, signeerattiin sormuksella Isän lapseksi,
ja sitten vietettiin ilojuhlaa.

Vanhempi veli sen sijaan ei koskaan mennyt itseensä.
Hän vain paiskoi töitä isälleen. Ja jäi lopulta ulos ilojuhlasta.

[kalamos]

opetuksesi mukaan saa sen käsityksen, että golgatan ristin sanoman vastaanottamisesta, koituu jotain, jossa ihminen ei sorru virheisiin, eikä rikkomuksiin, esimerkiksi lähimmäisiä kohtaan...

Anna linkki viestiini, joka antaa tuollaisen käsityksen, ja poistan sen välittömästi.
Minähän olen kirjoittanut aivan päinvastoin.

Vain se, joka jo on matkalla, voi kompuroida,
ei se, joka ei vielä ole matkalla ollenkaan.

Kun olemme Pelastuksen arkin sisäpuolella,
niin me kyllä kompuroimme. Voimme kaatua vaikka sontaläjään.
Mutta emme enää uiskentele maailman hukuttavissa tulvavesissä.
Me voimme langeta, nuo arkin ulkopuolella olevat eivät voi.

uskoa kuitenkin mainostetaan ja uudestisyntymää tapahtumana, jonka jälkeen, ihmisellä ei ole ongelmia itsensä kanssa ja suhteessa muihin ihmisiin

Minä en ole kyllä koskaan tuollaiseen mainokseen törmännyt.


Mutta mitä tulee tämän ketjun avausviestin ensimmäisessä lauseessa mainittuun
mielenmuutokseen eli kääntymiseen, niin se on kertaluonteinen tapahtuma.
Suunnanvaihto tapahtuu siis vain kerran.
Muutoinhan menemme toisen kääntymisen jälkeen
jälleen samaan suuntaan kuin alunperin.

Mutta kääntymyksen jälkeen on edessä jatkuva mielen uudistus,
mutta ei enää kääntyminen.

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.