Ystävä, sinä olet arvokas!

[talutettava]

Ystävä, sinäkin olet arvokas, erittäin arvokas, olipa tämänhetkinen tilanteesi
mikä hyvänsä.

Herran hinnaksi arvioitiin 30 hopearahaa, sinun arvoasi ei voida
rahassa mitata, olet erittäin arvokas.

Tästä arvostasi Paavali kirjoittaa

Sillä meidän vielä ollessamme heikot
kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä.
Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä;
hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla.
Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus,
kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.
Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään,
pelastumme hänen kauttansa vihasta.
Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia,
tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta,
paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut;
emmekä ainoastaan sovitetut,
vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet

Ystävä, sinusta on maksettu täysi hinta, se on hinta, jota korkeampaa hintaa ei ole.

Ystävä, sinä olet arvokas!
*

[kalamos]

Orjan hintaa tarjottiin Juudakselle. Hän hyväksyi tarjouksen.
Näin halpana Juudas piti Jeesusta, Iankaikkista Elämää.

Lupaus 30. hopearahan saamisesta sai
Juudaksen etsimään tuosta hetkestä alkaen tilaisuutta kavaltaa Jeesus.

Sitten tuli ehtoo ja ehtoollinen,
jolloin Jeesus sanoi:

Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän edestänne.

Kuinka traagista, että juuri tuossa vaiheessa,
jossa Juudas oli juuri koskettanut ja maistanut toista tarjousta,
Jumalan Karitsaa, joka ottaa pois maailman synnin,
paholainen meni Juudakseen, joka oli aiemmin
jo myynyt itsensä paholaiselle - kolmestakymmenestä hopearahasta.

Jeesus näki Juudaksen niin arvokkaana,
että tarjosi tälle vielä viimeisellä hetkellä osallisuutta
Hänessä olevaan Elämään. Mutta Juudas valitsi kuoleman.

[talutettava]

Jeesus näki Juudaksen niin arvokkaana,
että tarjosi tälle vielä viimeisellä hetkellä osallisuutta
Hänessä olevaan Elämään. Mutta Juudas valitsi kuoleman.

Niin, kaikki ihmiset hän näkee arvokkaina, onhan Hän pannut
iankaikkisuuden heidän sydämeensä.

Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua.

Ystävä, sinut on lunastettu, hinnalla mihin ei koko maailman rikkaudet riitä.

Sinun Lunastajasi sanoo

Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi sielullensa vahingon? Taikka mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?

[עֵד]

Arvokas aloitus!

Kuinka taidollisesti Raamattu kuvaa lankeemusta ihmisen kautta! Nuorempana moitin mm. Moosesta, Pietaria ja (Iskariotin) Juudasta heidän edesottamuksistaan, mutta sittemmin (omalla kohdallani) jouduin toteamaan, miten viheliäinen ihmisluonto on.

Kun ei löydä sijaa peruutukselle, katselee kaukaa 'taivaan valoja', ei haikeana, vaan poispoikenneena syyttäen omaa kyvyttömyyttään ja kelpaamattomuuttaan. Haluaa pois olemasta, näkemästä ja tietämästä. Kun katumus ei kipinöi, ei tapahdu mielenmuutosta. Se on hirvittävä tila, josta Raamattu ei vaikene.

Tarvitaan aloittajan kaltaisia muistuttajia, jotka ovat kuin sanansaattajia pimeydessä! Ettemme eksyisi, luottaisi väärään rauhaan tai ihmisviisauteen, vaipuisi murheiden ja huolien alle tai tämän maailman paineiden kuormittamina pysähtyisi matkallamme.

Eilen kauppareissulla törmäsin uskovaan, joka ensi sanoiksi sanoi: 'Raamatun Sana on tosi, loppu on lähellä.' Olisin halunnut jäädä siihen paikkaan kuuntelemaan, mutta perjantairuuhkassa valuimme eteenpäin kohti kassoja.

[talutettava]

Kun ei löydä sijaa peruutukselle, katselee kaukaa 'taivaan valoja', ei haikeana, vaan poispoikenneena syyttäen omaa kyvyttömyyttään ja kelpaamattomuuttaan. Haluaa pois olemasta, näkemästä ja tietämästä. Kun katumus ei kipinöi, ei tapahdu mielenmuutosta. Se on hirvittävä tila, josta Raamattu ei vaikene.

Jokaisen ihmisen arvokkus Jumalalle tulee kirjoituksesi kautta esille. Me tarvitsemme Pelastajaa, joka on tullut, ei vanhurskaita vaan synnin sairastuttamia pelastamaan.

Ystävä, sinä olet arvokas!

Jumalan luota ihmisten luo johtaa ihmeellinen Elämän tie, yksi ja ainoa, joka vie elämään.
Tämän tien kulkijat on kätketty Kristuksen haavoihin, kuolemaan ja ylösnousemusvoimaan.

On toinenkin tie, jonka ihminen pyrkii rakentamaan Jumalan luo omilla ansioillaan, hyvyydellään,
paremmuudellaan .. jne. Se tie ei vie elämään.

Vain Jumalan ihmisiä varten valmistama tie vie Elämään. Jumalan luota ihmisen luokse.
Tämä tie on kokonaan Jumalan valmistama, Pyhä tie.

Ystävä, sinä olet arvokas!

Jumala itse on sinut lunastanut ja tahtoo pelastaa sinut ja saattaa sinut Elämän tien kulkijaksi.

[עֵד]

Tätä arvokasta sanomaa tarvitsevat myös vanhemmat uskovat, kun elämää varjostavat näkyvät liikkumaesteet, kahlitsevat kivut ja aivan kuin ainoa vapaa reitti olisi ylöspäin!

Näinä aikoina uskova veli ja sisar tarvitsevat toisiltaan hyviä, rohkaisevia ja uskoa vahvistavia sanoja. Ei enää erottavia, lokeroivia ja ohittavia.

Huomasin juurikin, ettei minun ole tarvinnut enää moneen aikaan vääntää kasteista, seurakunnista, harhaopeista tms. Ei varmaan olisi tarvinnut aiemminkaan, onko siis kyse itsensä puolustamisesta vaiko uskon apologiasta - Jumalaa kun ei tarvitse puolustaa.

Pyhä Henki todistaa Jeesuksesta ja puolustaa jokaista uskovaa lohduttaen.