Annatko anteeksi tilanteessa kuin tilanteessa?

[Kirjoittaja]

Tuli mieleen eilen semmoinen ajatus, että olemme kaikki jollain tavalla sairaita ja rikki. Toiset ehkä enemmän kuin toiset mutta kuitenkin. Tämä antaa ainakin minulle voimia antaa anteeksi.

[עֵד]

Niin samaa mieltä, Kirjoittaja.

En muista aikaa, kun olen ollut niin kiusattu kuin nykyään. En myös muista aikaa, jolloin olisin janonnut elävää Jumalaa kuten nyt samalla tiedostaen Hänen Pyhyytensä, etten voisi lähestyä Häntä ilman Jeesusta!

Tämän rinnalla kaikki muu on katoavaista eikä mikään oikeutettua.

[Kirjoittaja]

Niin samaa mieltä, Kirjoittaja.

En muista aikaa, kun olen ollut niin kiusattu kuin nykyään. En myös muista aikaa, jolloin olisin janonnut elävää Jumalaa kuten nyt samalla tiedostaen Hänen Pyhyytensä, etten voisi lähestyä Häntä ilman Jeesusta!

Tämän rinnalla kaikki muu on katoavaista eikä mikään oikeutettua.

Voimia!

[עֵד]

Kiitos Sinulle!

Olisiko niin, että minun tulisi antaa anteeksi itselleni?

En malta olla toistamatta kahta lausetta, jotka sain ’hyvänä aikana’ Herralta:

’Rakasta itseäsi’ ja ’Älä murehduta itseäsi’.

Eikö olekin niin, että kun siinä, missä Jumala haluaa pelastaa sen yhden 99:n ollessa ’turvassa’, niin vihollinen haluaa estää sen yhden pääsemästä taivaasta osalliseksi 99:n ollessa ’turvallisesti’ maailmassa?

Että/Ettei tuo yksi julistaisi evankeliumia so. anteeksiantoa.