Laatikot järjestykseen

[Magda-sisko]

Nämä ovat toki eräänlaisia poikkeustapauksiakin, joista ei niistäkään pidä
mitään oppia tehdä, mutta auttavat meitä ainakin pitämään hiukan
pienempää suuta muiden kohdalla siitä, mikä on milloinkin Jumalan tahdon
mukaan elämistä ja mikä ei sitä ole.

Jumala auttakoon meitä tosiaan pitämään suumme supussa toisten asioista. Jumala on saattanut antaa jollekin tehtäväksi sellaista, mitä ei alkuunkaan ymmärretä, ja sitten arvostellaan.

Jotkut pitävät tehtävänsä salassa odottaen palautetta vain Herralta, niin kuin sana kehottaakin. Tästäkin tehdään herkästi vääriä johtopäätöksiä.

Älä ole kerkeä suultasi, älköönkä sydämesi kiirehtikö lausumaan sanaa Jumalan edessä,
sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä;
sentähden olkoot sanasi harvat.

kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä
kärsien toinen toistanne rakkaudessa...

Kenellehän tässä saarnaan :D

[kalamos]

Hyvin on asiat, jos jäljellä on enää tuo viimeksimainittu loota.

Ja tuo loota siis oli se,
jonka päälle on kirjoitettu:

Armosta ... pelastetut

Muistelen tilannetta nuoruudessani,
jossa eräs tiukka naisevankelista tuli samaan ruokapöytään kanssani.
Hän katsoi minua tutkivasti. Ja sitten kysyi:

Oletko sinä uskovainen?

Vastattuani, että olen,
hän jatkoi entistäkin tiukemmin:

Oikein helluntailainen?

Myönsin.

Miksi sinulla sitten on noin pitkä tukka.

No ei se niin kovin pitkä ollut.
Ei edes lähellekään hartioihin saakka.
Mutta kylläkin selvästi pidempi kuin tälla jämäkällä naisevankelistalla.
Ja niin minä töksäytin, että ...

On se kuitenkin leikattu, niinkuin Paavali sanoi,
mutta miksi sinulla on lyhyeksi leikattu tukka.

Tätä ei nuoren miehen olisi pitänyt sanoa vanhalle naiselle.
Mutta tehty, mikä tehty. En tainnut saada vastausta.
Kyllä meistä silti tuli ihan hyvät ystävät.

Olen joutunut näkemään, että joskus uskovan - siis oikein tosiuskovan -
elämän loppusuoralla tulee jokin kalvava epäilys.
Olenko minä pelastettu, olenko minä armahdettu.

Ei silloin enää olla kiinnostuneita esittelemään ansioita tai suorituksia,
saatikka tukan pituutta.
Ei mikään, mitä minä voisin esiin nostaa, anna minulle pelastusvarmuutta.
Kiinnostaa vain se, että olenko minäkin armosta pelastettu.

Ja joskus vaikkapa oikein helluntailaisen kohdalla
voi olla suorastaan ongelmallista saada tuo yksi ja ainoa laatikko avatuksi.
Varsinkin jos hän on elänyt
- niinkuin varmasti onkin,
jos vanhuuden päivinä on siirtymässä tästä ajasta pois -
sen aikakauden läpi, jossa kokouksen päätteeksi,
puhuja vetoaa kuulijoihin tyyliin:

En kysy sinulta, olitko sinä uskossa viime sunnuntaina,
minä kysyn sinulta, oletko sinä uskossa tänä päivänä!!!
Oletko varma, että jos nyt ....???

Taidankin opetella ulkoa tuon Paavalin julistaman ilosanoman,
jotta muistan ainakin sen, jos joskus tulen vanhaksi ja huonomuistiseksi.

Sillä armosta
te olette pelastetut
uskon kautta,
ette itsenne kautta
- se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

[vilja]

Juuri näin Magda-sisko!

Jumalan hyvää huolenpitoa ja siunausta elämäsi jokaiseen päivään ja hetkeen!