Mooses (Num 4:24-26) kirjoitti:
Herra siunatkoon sinua
ja varjelkoon sinua;
Herra valistakoon kasvonsa sinulle
ja olkoon sinulle armollinen;
Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi
ja antakoon sinulle rauhan.
Huomaamme elämässämme asioita, jotka vakuuttavat meille,
että jossain on Jumala,
joka ihmeellisesti siunaa eri tavoilla
ja myöskin varjelee erilaisissa tilanteissa.
Tässä ensimmäisessä vaiheessa tulee kaipaus Sen puoleen,
joka niin selvästi siunaa ja varjelee.
Vaikka Jumalan hyvyys vetää meitä puoleensa,
syyllisyytemme saa meidät helposti juoksemaan Jumalaa pakoon.
Ja niin Jumala oikein huutaa peräämme.
Ja jos Aadamin lailla sitten pysähdymme,
lakkaamme juoksemasta Jumalaa pakoon,
pääsemme syvemmän siunauksen alle.
Herra on silloin siinä missä mekin.
Hänen kasvojensa kirkkaus loistaa yläpuolellamme.
Tuo kirkkaus siunaa ja lämmittää, mutta valaisee myös syntisyytemme.
Siinä synnit paljastuvat, mutta ne myös puhdistuvat.
Siksi nämäkin kaksi asiaa kuuluvat saumattomasti yhteen:
Kirkastakoon kasvonsa ... ja olkoon armollinen.
Tuohon kolmanteen vaiheeseen eivät kaikki yllä.
Jeesuksen opetuslapsistakin vain Johannes lepäsi Jeesuksen rintaa vasten.
Johannes kuunteli levollisena Jeesuksen sydämen lyöntejä.
Ja kun tuli tiukka paikka,
niin muut opetuslapset pyysivät Johannesta kysymään Jeesukselta asiaa.
Heillä itsellään ei ollut tätä rohkeutta.
Ja niin Johannes veti henkeä syvään ja käänsi kasvonsa Jeesuksen puoleen.
Ja Jeesus käänsi kasvonsa Johanneksen puoleen ja sanoi: kysy lapseni.
Tähän rauhaan pääsee vain siunaamalla - ei kiroamalla.
Mutta jos Paavalin kehotuksen mukaisesti siunaamme
emmekä kiroa niitä, jotka meitä vainoavat,
Jumalakin siunaa meitä kelvottomia, ja varjelee.
Hän kirkastaa kasvonsa ja on armollinen.
Ja kun syyllisyys on poissa, voimme kohottaa katseemme, ja mitä näemmekään.
Hän on kääntänyt kasvonsa juuri minun puoleeni.
Ja niin saan rauhan, jonka Jeesus on meille luvannut.
Lainaukseni Raamatusta oli
Siunauksen sanat,
joilla Aaronin ja hänen poikiensa
tuli siunata Israelia.
Mutta Israelin kansalle oli luvattu
uusi ja parempi Siunaus
kuin se, mikä sisältyi Vanhaan liittoon.
Tuo uusi siunaus paransi ramman miehen
kahden kalastajan kautta.
Ja Pietari pitää puheen ihmetteleville Israelin miehille.
Luukas (Ap.t 3:19-20) kirjoitti:Tehkää siis parannus ja kääntykää,
että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista
ja hän lähettäisi hänet,
joka on teille edeltämäärätty,
Kristuksen Jeesuksen.
Israelin kansan siunaus
astuu täysimääräisesti voimaan,
kun Jeesus tulee takaisin
ja perustaa Israelille Valtakunnan.
Kun nyt Uudessa Liitossa
Jumalan Valtakunta on sisäisesti meissä,
niin me olemme jatkuvasti tuon
Jumalan kasvojen siunauksen kohteena.
Hänen läsnäolonsa on koettavissa koko ajan.
Hän siunaa ja varjelee.
Kirkastaa kasvonsa ja on armollinen.
Kääntää kasvonsa meidän puoleemme ja antaa rauhansa.
עֵד kirjoitti:En tiedä, ovatko muut pohtineet, missä Jeesuksen ’paikka’ taivaassa on, etenkin silloin, kun uskovat rukouksessa lähestyvät Jumalaa. Voisiko ajatella, että Hän on Isän edessä meidän syntiemme sovittajana?
Edellisessä viestissäni lainaamassani
Sakarjan näyssä näin oli.
Mutta Jumala asuu paitsi taivaassa
myös niitten sydämessä,
joilla on särjetty ja nöyrä henki.
Jesaja (57:15-16) kirjoitti:Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen,
jonka asumus on iankaikkinen
ja jonka nimi on Pyhä:
Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä
ja niitten tykönä,
joilla on särjetty ja nöyrä henki,
että minä virvoittaisin nöyrien hengen
ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi.
Sillä en minä iankaiken riitele enkä vihastu ainiaaksi;
muutoin henki nääntyisi minun kasvojeni edessä,
ne sielut, jotka minä tehnyt olen.
Siis meidän henkemme on koko ajan
Herran kasvojen edessä.
Mutta me olemme kätketyt Jeesukseen.
Olemme yhdessä Hänen kanssaan
kuolleet ja haudatut ja nousseet uuteen elämään.
Ja niin tavallaan olemme
koko ajan jo taivaallisissa
ja taivaalliset ovat meissä sisäisesti.
Jeesuksen tähden on mahdollista,
että me kestämme Herran kasvojen kirkkauden.
Sillä Jeesuksen tähden Jumala on armollinen.
