Faarao minussa

[עֵד]

Miksi luottamus, kiitollisuus ja lapsenomaisuus horjuu niin, että asteittain voi puhua jopa paatumuksesta, tai lievemmin ensin ’tottumisesta’ siihen hyvään, mitä on saanut ylhäältä lahjana Jumalalta, valkeuksien Isältä, joka on rikas antaja?

Vaikkei kieltäisi minkään hyvän ja tarpeellisen saamista lahjana, sitä alkaa ensin pitää itsestäänselvyytenä ja sen puuttumista virheenä, ja kohta arvostelu muuttuu napinaksi.

Jumalan Sana on voimallinen pysäyttämään tämänkaltaisen hoipertelun, kun Pyhä Henki osoittaa synnin synniksi ja ihmisen armoa tarvitsevaksi. Sana on kuin lääke, joka säännöllisesti käytettynä palauttaa tasapainon.

On niinkin, että ihmiselle riittää ’määräosa leipää’, ’elatus ja vaatteet’, sillä ’jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa on suuri voitto’.

[kalamos]

Tarkoitat faaraolla paatumusta.
Ja tuot esiin erityisellä armoituksellasi
asioita, jotka aiheuttavat sitä.

Ensimmäinen maininta Raamatussa
faaraosta ja paatumisesta
menee näin:

Niin Mooses ja Aaron
menivät faraon tykö ja tekivät,
niinkuin Herra oli käskenyt.

Aaron heitti sauvansa faraon
ja hänen palvelijainsa eteen,
ja se muuttui käärmeeksi.

Ja faraokin kutsui maansa viisaat ja velhot;
ja nämä Egyptin tietäjät
tekivät samoin taioillansa:
he heittivät kukin sauvansa maahan,
ja ne muuttuivat käärmeiksi.
Mutta Aaronin sauva nieli heidän sauvansa.

Ja faraon sydän paatui,
eikä hän kuullut heitä,
niinkuin Herra oli sanonutkin.

Voimme olla niin tottuneita ihmeisiin,
että ne paaduttavat meidät.

Ihmeet eivät ole Sanoma.
Mutta ne voivat avata sydämen Sanomalle.
Siis Jumala vahvistaa Sanansa
sitä seuraavien merkkien kautta.

Faarao ei ollut kiinnostunut siitä,
miksi Aaronin sauva nieli tietäjien sauvat.
Hän ei ollut kiinnostunut siitä,
mikä oli Sanoma sauvasta ja käärmeestä.

Jos hänellä olisi ollut korvat kuulla
ja silmät nähdä,
niin hän olisi ymmärtänyt,
että Jumala on voimallisempi hallitsija
kuin faarao.

Faarao olisi saanut pitää
hallitsijan sauvansa
ilman hirvittävää nöyryytystä,
jos olisi ollut viisas hallitsija.
Hän olisi ymmärtänyt
Jumalan armon faaraota
ja koko Egyptin kansaa kohtaan.

Myös Uuden Testamentin puolelta
saamme lukea
kuinka ihmiset hallitsijoita myöten
halusivat nähdä ihmeitä.
Mutta itse Sanomasta
he eivät olleet kiinnostuneita.

Jos faarao olisi avannut sydämensä,
niin hän olisi saanut kuulla Jumalasta,
joka Egyptissä asuneen ja kuolleen
Jaakobin eli Israelin kautta
oli luvannut:

Juuda on nuori leijona;
saaliilta olet, poikani, noussut.
Hän on asettunut makaamaan,
hän lepää kuin leijona,
kuin naarasleijona
- kuka uskaltaa häntä häiritä?

Ei siirry valtikka pois Juudalta
eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä,
kunnes tulee hän,
jonka se on ja jota kansat tottelevat.

Hän sitoo aasinsa viinipuuhun,
viiniköynnökseen aasinsa varsan;
hän huuhtoo vaatteensa viinissä;
viittansa rypäleen veressä.
Hänen silmänsä ovat viinistä sameat,
hänen hampaansa valkeat maidosta.

Jo ensimmäisen ihmeen myötä
Faaraolle olisi avautunut
Sanoma Pelastajasta.
Mutta hän ei ollut siitä kiinnostunut.
Ja niin hän ajautui
paatumisen kierteeseen,
josta ei enää ollut ulospääsyä.

Faarao piti kiinni sauvastaan,
joka oli juuri se käärme,
jonka Juudan suvusta nouseva
Hallitsija oli nielevä.

Tosin tuo Hallitsija
joutui ensin kokemaan käärmeen osan,
mutta juuri silloin puuhun ripustettuna,
hän polki rikki käärmeen pään
eli mursi paholaisen vallan.

Siinä on lääke
siis Jeesuksen ruumis ja veri,
joka vaikuttaa meissä
ihmeistä suurimman.

jos ketä käärmeet sitten purivat
ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen,
niin hän jäi eloon

Toki tuo lääke
vaikuttaa puhdistavasti ja parantavasti
myös jokapäiväisessä elämässä
kun sitä avauksen ohjeen mukaan
säännöllisesti nautitaan.

Mutta jos me valkeudessa vaellamme,
niinkuin hän on valkeudessa,
niin meillä on yhteys keskenämme,
ja Jeesuksen Kristuksen,
hänen Poikansa, veri
puhdistaa meidät kaikesta synnistä.

Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä,
niin me eksytämme itsemme,
ja totuus ei ole meissä.

Jos me tunnustamme syntimme,
on hän uskollinen ja vanhurskas,
niin että hän antaa meille synnit anteeksi
ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.

Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet,
niin me teemme hänet valhettelijaksi,
ja hänen sanansa ei ole meissä.

[Kirjoittaja]

Itse asiassa faaraosta ja paatumuksesta puhutaan vähän aiemminkin kuin tuo Mooses (Ex 7:10-13). Paaduttiko Jumala faaraon sydämen hänen syntiensä takia?

Ja Herra sanoi Moosekselle:
"Kun tulet takaisin Egyptiin,
niin katso,
että teet faraon edessä kaikki ne ihmeet,
jotka minä olen pannut sinun käteesi.
Mutta minä paadutan hänen sydämensä,
niin että hän ei päästä kansaa.

Mutta minä paadutan faraon sydämen
ja teen monta tunnustekoa
ja ihmettä Egyptin maassa.

[kalamos]

Joo.
Tärkeä kysymys.

Nyt minä taisin kyllä johdattaa
keskustelun hiukan sivuun siitä,
mikä on avauksen aiheena.

Mutta ehkä tässä on johdatuksen sivumaku.
Puhutaanhan avauksessa Valkeuksien Isästä.

Meillä kaikilla on isä.
Mutta Jeesus sanoi hyvin vakavat sanat
eräälle ihmisjoukolle:

Te olette isästä perkeleestä,
ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.
Hän on ollut murhaaja alusta asti,
ja totuudessa hän ei pysy,
koska hänessä ei totuutta ole.
Kun hän puhuu valhetta,
niin hän puhuu omaansa,
sillä hän on valhettelija ja sen isä.

Faaraolla oli eri isä kuin Mooseksella.
Ja niin faaraolla oli myös
hallitsijan sauva joltain muulta.
Kun katsomme esiin nostamaasi kohtaa,
niin huomaamme, että
Mooseksella oli Israelin Isän
eli Israelin Jumalan sauva.

Ja Herra sanoi Moosekselle Midianissa:
"Mene takaisin Egyptiin,
sillä kaikki ne ovat kuolleet,
jotka väijyivät sinun henkeäsi".
Niin Mooses otti vaimonsa ja poikansa
ja pani heidät aasin selkään
ja palasi Egyptin maahan;
ja Mooses otti käteensä Jumalan sauvan.
Ja Herra sanoi Moosekselle:
"Kun tulet takaisin Egyptiin,
niin katso,
että teet faraon edessä kaikki ne ihmeet,
jotka minä olen pannut sinun käteesi.
Mutta minä paadutan hänen sydämensä,
niin että hän ei päästä kansaa.
Sano silloin faraolle:
'Näin sanoo Herra:
Israel on minun esikoispoikani;
sentähden minä sanon sinulle:
Päästä minun poikani palvelemaan minua.
Mutta jos kieltäydyt päästämästä häntä,
niin katso,
minä tapan sinun esikoispoikasi.'"

Nyt tuossa kohdassa
heti sen ilmoituksen jälkeen,
että Herra paaduttaa faaraon sydämen,
puhutaan viimeisimmästä vitsauksesta.

Minä ymmärrän niin,
että faarao itse kovetti sydämensä
ensimmäisissä vitsauksissa.

Hän oli sen jo alun alkaen tehnyt
siis ennen tätä Mooseksen paikalletuloa,
kun oli kaikenlaista karmeaa
määrännyt israelilaisten osaksi.

Ja tämä paatumus jatkui
ensimmäisten vitsausten kohdalla.
Mutta sitten Herra kyllä johdatti niin,
että faaraon sydän pysyi kovana,
vaikka esimerkiksi hänen omat tietäjänsä
olisivat halunneet faaraon taipuvan.

Mutta kun sitten faaraon sauva oli
tavallaan jo murrettu,
niin ei faarao vieläkään ollut
luopunut paatumuksestaan,
vaan lähti vielä kaiken jälkeen
israelilaisten perään sillä seurauksella,
että faaraon sotajoukot hukkuivat mereen.

Faaraon paatumus ei syntynyt
Jumalan vaikutuksesta,
mutta kun oli jo käynyt ilmi,
että faarao on kelvoton astia,
niin Jumala käytti tuota kelvotonta astiaa
osoittaakseen Egyptin kansalle,
että Hän on Jumala.

Siis tuo valtava spektaakkeli oli tarpeen,
jotta Egyptin kansa tulisi tietämään,
että Israelilaisten Jumala on Tosi Jumala.

Mooses käytti Jumalan sauvaa,
ja sen avulla Jumala pelasti
esikoispoikansa Jaakobin eli Israelin
Egyptin orjuudesta.

Missään vaiheessa Jumala ei tehnyt
mitään sellaista,
mitä faarao ei olisi etukäteen tiennyt
olevan seurauksena siitä,
että faarao ei päästänyt Jumalan
esikoispoikaa lähtemään.
Ja faarao oli niin paatunut,
että oli valmis laittamaan
oman esikoispoikansakin alttiiksi
Jumalan etukäteen ilmoittamalle tuholle.

Tuo viimeinen vitsaus vie meidät
takaisin kehällä ensimmäiseen vitsaukseen,
jota käsittelin edellisessä viestissäni.

Jumalan Karitsan eli
Jumalan oman Pojan veri oli loppujen lopuksi se,
mikä vapautti Israelin kansan
Egyptin orjuudesta.

Tekemällä verensivelyn oviensa pihtipieliin
Israel osoitti
uskonsa Jumalan lupaukseen
eli luottamuksensa Jumalan Sanaan.

Kaikesta tästä
ihmeellisestä pelastuksesta huolimatta
Israelin kansan kohdalla sitten tapahtui
juuri sitä, mista avauskin kertoo
eli käsittämätöntä hoipertelua
erämaavaelluksen aikana,
johon Israel joutui epäuskonsa tähden.

Ja aivan samoin on tänäkin päivänä
meidän kohdallamme,
niinkuin avauksen ymmärrän todistavan.

Vain kolme päivää sen jälkeen,
kun Israelin kansa oli puhjennut
ylistyksen pauhuun
pelastuttuaan lopullisesti faaraon käsistä,
se napisi Moosesta vastaan,
jolla oli kuitenkin Jumalan sauva koko ajan mukana.

[עֵד]

Kun olen saanut osakseni terveyttä, unohdan kiitollisuuden ja pidän sitä normaalina.

Kun olen saanut osakseni vaurautta, unohdan riittävän ja halajan lisää kuin tarvitsisin.

Elämäni tunnuslauseiksi sopisikin: ’Ainoastaan tunne syntisi!’ tai ’Ottakaa kiinni pienet ketut/faaraot!’

[Annora]

Tämän ketjun otsikko on pyörinyt mielessäni ketjun aloituspäivästä alkaen. Ymmärrän, että otsikko on laadittu vertauskuvaksi - ehkäpä runolliseksi kuvaukseksi.

Mutta millaisia faaraot olivatkaan: he olivat yhtä kuin laki - heidän sanansa oli laki. Heitä palvottiin maanpäällisinä jumalina. Heillä saattoi olla haaremi ja sisarusten väliset avioliitot olivat tavallisia.

Aloittaja, עֵד ethän sinä nyt noin hirveä voi olla -edes mielikuvituksessasi?

[עֵד]

Faarao oli ihminen, joka pyörsi päätöksensä, antoi paatumukselle sijaa, toimi lihan mukaan jne.

Epäonnistuminen halussa(ni) olla vähässä uskollinen saa minut huokaisemaan otsikon tavoin.