witness kirjoitti:Joskus olen ajatellut, kuinka ihmistä voisi tuomita siitä, ettei ota vastaan Jumalaa, jota ei tunne. Ja silloin tulee mieleen Raamatusta kohta alttarista 'tuntemattomalle jumalalle' (Apt. 17:23).
Paavali (Ap.t 17:23) kirjoitti:Sillä kävellessäni ympäri ja katsellessani teidän pyhiä paikkojanne
minä löysin myös alttarin, johon oli kirjoitettu:
'Tuntemattomalle jumalalle'.
Mitä te siis tuntemattanne palvelette, sen minä teille ilmoitan.
Ja hän, Paavali, totisesti ilmoitti, mitä tuo 'uusi, outo oppi' oli. Todistaminen ei ole vain pään tietoa, vaan siinä on mukana sydämen varmuus ja henkilökohtainen kokemus.
Paavali (2 Tim 1:12) kirjoitti:sillä minä tunnen hänet, johon minä uskon
Kun uskovana saa muistutuksen omalle sydämelle Jumalan henkilökohtaisesta huolenpidosta vaikeuksien vielä vaikuttaessa, se on kuin vakuutus Hänen olemassaolostaan, niin että tietää, ettei palvele tuntematonta. Se epäuskon hetki, kun pyörii ympyrää etsiessään vastausta, sulaa siihen tietoisuuteen, että Jumala tietää ja on tilanteen tasalla.
Meillä on etuoikeus ilmoittaa Jumalan teoista ja töistä, ja kuinka paljon suurempaa on, kun Hän itse ilmoittaa Sanassaan, kuka Hän on.
Tämä aihe on ollut mielessä viime päivinä, selasin foorumin aiheita läpi ja tämä avaus tuli ajankohtaisena vastaan.
Avauksesi Wittness ja Kalamoksen kommentti osuu niin aiheeseen, joka on ollut ajatuksissani
juuri nyt.
Laitan tähän niitä kohtia, mitkä ovat puhutelleet Jumalan tuntemisesta. Tuntuu jotenkin
käsittämättömältä, että valittuun kansaankin kohdistetaan sanat, että he eivät tunne Jumalaa,
vaikka heille oli annettu Jumalan Sana, heillä oli siis se tarvittava tieto kirjoituksissa.
Johannes (15:21 - 16:3) kirjoitti:
Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin:
'Ei ole palvelija herraansa suurempi'.
Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat;
jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne.
Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden,
koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt.
Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä;
mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat.
Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni.
Jos minä en olisi tehnyt heidän keskuudessaan niitä tekoja, joita ei kukaan muu ole tehnyt,
ei heillä olisi syntiä;
mutta nyt he ovat nähneet ja ovat vihanneet sekä minua että minun Isääni.
Mutta se sana oli käyvä toteen, joka on kirjoitettuna heidän laissaan:
'He ovat vihanneet minua syyttä'.
Mutta kun Puolustaja tulee, jonka minä lähetän teille Isän tyköä,
totuuden Henki, joka lähtee Isän tyköä, niin hän on todistava minusta.
Ja te myös todistatte, sillä te olette alusta asti olleet minun kanssani.
Tämän minä olen teille puhunut, ettette loukkaantuisi.
He erottavat teidät synagoogasta;
ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle.
Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua.
Alkuseurakunnan vainot kohdistuivat Jeesuksen nimeen, Jeesus ilmestyi Saulukselle
ja kohtaamisesta käy ilmi, että Saulus ei tuntenut Jeesusta:
Luukas (Ap.t 9:5) kirjoitti:
Hän sanoi: "Kuka olet, herra?"
Hän vastasi: "Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat.
Jeesuksen edeltä ilmoittama toteutui, ja kaikki sen tähden, "etteivät he tunteneet Isää eivätkä
Jeesusta.
Onko niin, että Kalamoksen mainitsema Jumalasuhde, Jumalan tuntemus, voi syntyä vain
Jumalan saarnauttaman hullutuksen kautta?
Paavali (1 Kor 1:17-21) kirjoitti:
Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat,
mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.
Onhan kirjoitettu:
"Minä hävitän viisasten viisauden, ja ymmärtäväisten ymmärryksen minä teen mitättömäksi".
Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat?
Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa,
niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat
Hullutuksen kautta syntyy Jumalan tuntemus?
