Pimittäminen

[עֵד]

Kovin usein ajattelen, että parhaaksemme meille ei kerrota, miten asiat ovat tänään illalla tai huomenna päivällä. Emme saa tietää mitään etukäteen, paitsi toivoa ja rukoilla.

Niinikään emme tiedä/käsitä, mitä näkymätöntä on olemassa - taivaiden avaruuksissa kuin myös ympärillämme. Näillä aisteillamme havainnoimme tarpeellisen ajalliseen hyvinvointiimme. Kaikki muu on yhdelle puhdasta uskoa, toiselle vain tiedettä ja kolmannelle pelkkää satua.

Kaksi opetuslasta ei 'huomanneet', 'tunnistaneet' tai vain 'erottaneet', kun Jeesus oli heidän kanssaan Emmauksen tiellä. Siinä kohden toteutui paitsi Jeesuksen profetian sana siitä, kuinka hän on 'siellä, missä kaksi tai kolme on kokoontunut Hänen nimessään' (Matt. 18:20) kuin myös lupaus 'olla heidän kanssaan maailman loppuun asti' (Matt. 28:20).

Usko muuttuu näkemiseksi jo tässä ajassa esimerkiksi rukousvastausten tai muun taivaallisen huolenpidon kautta, mutta uskon ilmenemiseen tässä ajassa kuuluu sekin, että liian äkkiä alamme luottaa itseemme ja omiin aisteihimme.

[Sirkuttaja]

Asiaa sivuten, olen ajatellut, että Jeesus oli kuoreltaan eri näköinen ja opetuslapset eivät siksi tunnistaneet, mutta kun he huomasivat tai tunsivat Hengen silmin, he näkivät kuka tämä oli. Aluksi asiat voi olla salattuja.

On koulukuntia, jotka ajattelevat sairauksien takana olevan hengenmaailman?

[עֵד]

Tästä Emmauksen tien kohdasta keskusteltiin joskus ketjussa, joka löytyy Raamattu-osiosta
viewtopic.php?f=249&t=938&hilit=pimitetyt

Erityisesti mieleeni on jäänyt eräs todistus, jossa kerrottiin, kuinka emme voi nähdä ympärillämme Jumalan sotajoukkoja.

[עֵד]

Eräs muistin osa-alueita on hahmottaminen ja asioiden nimet. Joskus voisi puhua jopa uskon 'dementiasta'!

Kuinka monesti unohtuukaan asiat, joista on aikanaan ollut kiitollinen. Niinikään rukousvastaukset tai jopa armoitukset voivat vaipua taka-alalle, lähes unohduksiin. Ikäänkuin niitä ei olisi - enää. Kyse ei ole epäuskosta, vaan tilalle tulee tämän ajan roinaa. Aivan kuin hoitamaton puutarha, jossa alkukesästä näkyi lupaavia nuppuja, jotka joko kuivuivat tai kukkivat pienesti jäätyään rönsyjen varjoon.

Näissä hetkissä kylvetään epäuskon siemen sille otolliseen maaperään:

Kuoliko Jeesus sinun vuoksesi?
Kuuleeko kukaan rukouksiasi?
Oliko se vain sattumaa, että sinulle kävi paremmin kuin hyvin?

Raamatun alkulehdillä tapaamme itse Pimittäjän, ja näyttäisi sille, ettei yksikään ole pärjännyt sille. Paitsi Jeesus.