Kirkkaus

[עֵד]

Kirkkaus hengellisenä terminä on yhdistetty Jumalan ilmestymiseen tässä ajassa.

Lukiessani Jeesuksen jäähyväispuhetta Johanneksen evankeliumista pysähdyin juurikin tuon kirkkauden äärelle.

Ja kaikki minun omani ovat sinun,
ja sinun omasi ovat minun
- ja minä olen kirkastettu heissä.

Ja sen kirkkauden,
jonka sinä minulle annoit,
minä olen antanut heille,
että he olisivat yhtä,
niinkuin me olemme yhtä.

Meillä on jo nyt suuri hengellinen aarre jaettavana keskenämme: saamme kokea keskinäistä Jumalan Hengen rakkautta tässä ajassa. Se on kuin sinetti Pyhän Hengen yhteydestä, vahvistus Jumalan rakkaudesta ja todistus Jeesuksen pelastuksesta.

[kalamos]

Ja on suurta Jumalan viisautta,
että tuo aarre on meillä saviastioissa.

Sillä Jumala, joka sanoi:
"Loistakoon valkeus pimeydestä",
on se, joka loisti sydämiimme,
että Jumalan kirkkauden tunteminen,
sen kirkkauden,
joka loistaa Kristuksen kasvoissa,
levittäisi valoansa.

Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa,
että tuo suunnattoman suuri voima
olisi Jumalan
eikä näyttäisi tulevan meistä.

Jeesuksen toiminnan
peruskivi oli vuorisaarna.

Siinä Hän sanoo jotain,
mitä ei oikein uskaltaisi kirjoittaakaan.

Te olette maailman valkeus.

Mutta onneksi tuo Valkeus
on saviastioissa.

Ei pääse käymään niinkuin
Aamuruskon pojalle eli Luciferille kävi,
kun ylpistyi siitä, mitä hän oli.

[עֵד]

Kun Jeesus usein toisti, että Hän ja Isä ovat yhtä, ja ettei Hän voi mitään itsestään tehdä, kulminoitui kaikessa yhteys. On ymmärrettävää, että Raamattua lukiessa usein janoaa Jumalan ilmestymistä omaan ja lähipiirin arkeen. Ihmeiden sijaan saatamme kuitenkin tulla muistutetuksi juurikin yhteydestä. Jos jollakulla on jotakin toista vastaan, tulee asiat sopia. Emme voi vastata meitä kohdistuvaan vihaan vihalla tai kostolla. Jne.

Niinikään armolahjat ja armoitukset ovat enimmäkseen seurakunnan/toisten uskovien rakennukseksi, vaikka niitä kuinka toivoisi omaan käyttöönsä.

Jos ihmisten kanssa tulee jostakin asiasta erimielisyyttä, olen saanut kokea, että anteeksipyyntö avaa ihmeellisesti, VAIKKA itsellä ei olisi anteeksipyydettävää. Paitsi, että sisällesi virtaa rauha, jää toinen hetkeksi ihmetyksen valtaan. Alussa ja yhä se kyllä kirpaisee omaa lihaa. Samojen ihmisten kanssa ei ole sen koommin ollut kitkaa.

Lucifer (valon kantaja/tuoja, lat.) puolestaan on itsekkyyden ja oman kunnian tavoittelija, jollaiseen lihamme herkästi mieltyisi. Sielunvihollinen tietää taivaan kirkkauden ja haluaa estää sen toisilta jo tässä ajassa. Siksikin se särkee uskovien yhteyttä milloin eriseuraisuudella, kateudella, panettelulla tms.

Toisessa yhteydessä Jeesus opettaa

Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.

Tekee mieleni rohkaista sinua:

Nouse ja ole kirkas!

[Annu]

Niinikään armolahjat ja armoitukset ovat enimmäkseen seurakunnan/toisten uskovien rakennukseksi, vaikka niitä kuinka toivoisi omaan käyttöönsä.

Jos ihmisten kanssa tulee jostakin asiasta erimielisyyttä, olen saanut kokea, että anteeksipyyntö avaa ihmeellisesti, VAIKKA itsellä ei olisi anteeksipyydettävää. Paitsi, että sisällesi virtaa rauha, jää toinen hetkeksi ihmetyksen valtaan. Alussa ja yhä se kyllä kirpaisee omaa lihaa. Samojen ihmisten kanssa ei ole sen koommin ollut kitkaa.



Toisessa yhteydessä Jeesus opettaa

Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.

Tekee mieleni rohkaista sinua:

Nouse ja ole kirkas!

Kiitos rohkaisustasi! Se tuli juuri oikeaan aikaan, sillä se kannusti minua hoitamaan kuntoon erään vanhan asian, mikä oli jäänyt yhden sisareni ja minun välille hiertämään. Olin ennen viestisi lukemista pyytänyt juuri rohkaisua, että saisin sanottavani sanottua.

[עֵד]

Noin se varmaan pitää mennäkin, että sisimmässämme tulemme kehotetuiksi.

Isosiskoni sanoo minulle usein, ettei hän tee mitään toisen käskystä. Taidan itsekin olla samanlainen jukuripää.

Mutta Pyhä Henki voi muuttaa ja hoitaa sydämemme salaisuuksia.

[Natanael]

Kaikki Raamatun lausunnot on tarkoitettu ymmärrettäväksi asiayhteydessä, eikä tämä jae ole poikkeus. Jeesuksen viittauksia "kirkkauteen" ei voida tulkita oikein huomaamatta, kuinka Hän käytti tätä käsitettä tämän ylipapillisen rukouksen alussa.

“Tämän Jeesus puhui ja nosti silmänsä taivasta kohti ja sanoi: "Isä, hetki on tullut, kirkasta Poikasi, että Poikasi kirkastaisi sinut.”

Tuossa lausunnossa Jeesus huomautti, että "hetki on tullut", jolloin Hänet ristiinnaulitaan.
ristin "kirkkaus" on jotain, jonka Jeesus antaa seurakunnalle ristinkuolemansa kautta.

Hän ei nosta uskovia kuitenkaan tasolleen tai lahjoita meille kaikkia jumalallisen kirkkautensa puolia. Ns. menestysteologiahan menee harhaan siinä oletuksessa, että me olisimme täydellisen pyhiä jo tässä ajassa ja meillä olisi valta toimia “pikkujumalina”. Uskovan ja koko seurakunnan elämän keskipisteenä tulee aina olla Jeesus Kristus ja Hän ristiinnaulittuna;
uskovan kirkkaus on uskossa ja toivossa Vapahtajaamme.

"Jotta he olisivat yhtä, niin kuin mekin olemme yhtä". Tässä ilmaistaan se tarkoitus, jota varten Hän on antanut meille sen kirkkauden, jonka Isä on Hänelle antanut.

“että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut.”

“että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.”

Mikä meissä uskovissa voisi vaikuttaa siihen, että uskosta osaton, pimeydessä vaeltava, maailma voisi uskoa Herramme ja Vapahtajaamme? Jeesus sitoo tämän kaiken kristittyjen yhteyteen, kuten edellisessä Raamatun siteerauksessa sanottiin. Maailman pitäisi jollain tavalla tajuta, nähdä kristittyjen yhteys, uskovissa pitäisi olla jotain sellaista, joka houkuttelisi, vetäisi puoleensa.
Kristityn pääasiallisena tunnisteena epäuskoisen maailman joukossa oletetaan olevan rakkaus. Vain sitä kautta Kristuksen kirkkaus voi näkyä tähän pimeään maailmaan.

“Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.".

”että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä:”

Mitä ihaninta on huomata, että tässä pitkässä rukouksessaan Jeesus rukoilee myös sinun ja minunkin, meidän puolestamme!

"Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun,"

Kilvoittelumme on vielä kesken. Vajavaisina joudumme kysymään, onko meillä uskovilla todellakin sellaista rakkaudellista yhteyttä toisiimme, joka todistaa tavalla tai toisella Jeesuksesta Kristuksesta, täydellisestä rakkaudesta.