Nelisen tuhatta vuotta sitten
Jumala ilmestyi Aabramille
Kaldean Uurissa
ja kutsui hänet ulos maailmastaan
kuunjumalan palvonnan keskeltä.
Aabramista tuli Aabraham,
entisen elämänsä jättänyt,
uskon varassa
Jumalan lupauksiin luottava vaeltaja.
Aabrahamille syntyi Iisak,
Iisakille Jaakob - pettäjä.
Kun Jaakob kohtasi Jahven,
pelastajansa,
hänestä tuli Israel,
lonkkaansa ontuva
kaiken omavoimaisuutensa menettänyt
uusi luomus,
jonka sisäistä maailmaa
ei enää hallinnut pettäjä
vaan Jumala.
Tällaisia uskon Isän Aabrahamin lapsia,
joita hallitsee Jumala (Isra-el)
Jumala herättää
jopa kuolleista kivistä,
ei tarvitse olla edes
Aabrahamin jälkeläinen.
Daavidiin liittyi kaikenlaista
elämän myrskyissä
konkurssiin päätynyttä sekakansaa.
Jaakobin suuri rakkaus oli Rakel.
Lopulta Jaakob saa
Rakelin kanssa kaksi poikaa,
joista vanhempaan
Jaakob oli erityisen mieltynyt.
Joosefin kateelliset veljet
päättivät tappaa Joosefin.
Ja siinä tarkoituksessa
Joosef heitetään syvyyden kaivoon.
Josta hänet kuitenkin pian nostetaan ylös,
ja Joosef päätyy
Egyptiin orjaksi ja vankeuteen.
Kaiken tämän kautta
Joosef lopulta pelasti paitsi Egyptin
myös sukunsa
eli Aabrahamin jälkeläiset
nälkäkuolemalta.
Mutta sitten koko Israelin kansa
joutuu 400 vuotta kestävään
orjuuteen Egyptissä.
Jumala pelastaa Israelin
Egyptin orjuudesta Mooseksen kautta.
Israelin kansa joutuu kuitenkin
vapautuksensa jälkeen
pitkälle sakkokierrokselle erämaassa.
40 vuotta oli kulunut
ja nyt Israel oli menossa Jordanin yli
ottamaan omaksensa
Herran lupaaman maan,
kun Mooses varoittaa epäjumalista,
joista seuraisi jälleen
pakkosiirtolaisuus pakanakansojen sekaan.
Mooses (Deut 4:27) kirjoitti:
Herra hajottaa teidät kansojen sekaan,
ja ainoastaan vähäinen joukko teitä
on jäävä niiden pakanakansojen keskelle,
joiden tykö Herra teidät kuljettaa.
Runsaan puolen vuosituhannen kuluttua
Israel (pohjoisvaltiot)
viedään pakkosiirtolaisuuteen.
Reilut sata vuotta myöhemmin
jäljelle jäänyt Juudakin on kuilun partaalla.
Herra varoittaa Jeremian kautta:
Jeremia (25:3-11) kirjoitti:
Joosian, Aamonin pojan, Juudan kuninkaan,
kolmannestatoista vuodesta alkaen
tähän päivään saakka
- kaksikymmentä kolme vuotta -
on Herran sana tullut minulle,
ja minä olen teille puhunut
varhaisesta alkaen,
mutta te ette ole kuulleet.
Ja Herra on lähettänyt teidän tykönne
kaikki palvelijansa, profeetat,
varhaisesta alkaen,
mutta te ette ole kuulleet,
ette kallistaneet korvaanne kuullaksenne,
kun he sanoivat:
"Kääntykää itsekukin
pahalta tieltänne ja pahoista teoistanne,
niin saatte asua maassa,
jonka Herra on antanut teille
ja teidän isillenne,
iankaikkisesta iankaikkiseen.
Älkää seuratko muita jumalia,
älkää palvelko ja kumartako niitä
älkääkä vihoittako minua kättenne töillä,
etten tuottaisi teille onnettomuutta." -
"Mutta te ette kuulleet minua,
sanoo Herra,
ja niin te vihoititte minut kättenne töillä,
omaksi onnettomuudeksenne.
Sentähden näin sanoo Herra Sebaot:
Koska te ette ole kuulleet minun sanojani,
niin katso,
minä lähetän sanan,
minä nostan kaikki pohjanpuolen kansanheimot,
sanoo Herra,
sanan
Nebukadressarille, Baabelin kuninkaalle, palvelijalleni,
ja tuon heidät tätä maata
ja sen asukkaita vastaan
ja kaikkia näitä ympärillä olevia kansoja vastaan.
Ja nämä minä vihin tuhon omiksi
ja teen heidät kauhistukseksi,
ivan vihellykseksi ja ikuisiksi raunioiksi.
Minä hävitän heidän keskuudestaan
riemun ja ilon huudon,
huudon yljälle ja huudon morsiamelle,
käsikivien äänen ja lampun valon.
Niin koko tämä maa
tulee raunioiksi, autioksi,
ja nämä kansat palvelevat
Baabelin kuningasta
seitsemänkymmentä vuotta."
Parikymmentä vuotta myöhemmin
Jerusalem temppeleineen tuhotaan
ja tähteetkin kansasta
viedään pakkosiirtolsuuteen.
Daniel saa keskellä
Baabelin pakkosiirtolaisuutta käsiinsä
Jeremian ennustuksen 70 vuodesta,
paastoaa ja rukoilee
tunnustaen omat ja kansansa synnit,
vuodattaa sydämensä Herralle kaupunkinsa,
ja sen vuoren puolesta,
jolla temppeli oli ollut.
Vastauksena tuohon rukoukseen,
kun Daniel ei vielä ole edes
lopettanut rukoustaan,
enkeli Gabriel ilmestyy hänelle
ja antaa lisäinformaatiota
Danielin kansan tulevaisuudesta.
Yhteensä 70 seitsemää oli säädetty
Danielin kansalle.
Yksi seitsemän on vielä
läpikäymättä Danielin kansan kohtaloista.
Sen aikana toteutuu "Jaakobin ahdistus".
Ja sen ahdistuksen aikana
tulee Jaakobin kansan kohdalle
sama Jaakobin paini,
jonka seurauksena Jaakob aikanaan
sai nimen Israel.
Silloin Pettäjästä tulee
Jumalan Ruhtinas.
Jaakobista tulee Israel.
Silloin maa syntyy uudesti.
Silloin Jaakob syntyy uudesti.
Kaikki on toisin
kun koittaa tuo tuhat vuotta kestävä
Messiaan Valtakunta täällä maan päällä.
Mutta tuo seitsemänkymmentä
vuosiviikkoa viimeinen viikko mukaan lukien
on säädetty Danielin kansalle - ei seurakunnalle.
Lopun tapahtumien kulussa on osattava
erottaa toisistaan seurakunta ja Israel.
Kumpikin on uudestisyntymisen tulos.
Raamatun profetioita tarkasteltaessa
on siis erotettava,
milloin puhutaan Pakanakansoista
milloin Israelista
milloin Seurakunnasta.
Meri tarkoittaa
Raamatun kuvakielessä
Pakanakansoja,
Maa Israelia.
Vastaavasti Viikunapuu Israelia,
muut puut Pakanakansoja.
Seurakunta (ekklesia)
on näistä kahdesta ryhmästä
uloskutsuttujen joukko.
Raamattu ei tunne käsitteitä
hengellinen/lihallinen Israel.
Mutta kun ihminen syntyy uudesti
ylhäältä Hengestä Jumalan lapseksi,
hänestä on tullut hengellinen ihminen.
Hän voi esimerkiksi ymmärtää asioita,
joita luonnollinen ihminen ei voi,
koska hengelliset asiat
täytyy tutkistella hengellisesti.
Sama uudestisyntymisen ihme,
joka voi tapahtua ihmisyksilössä,
tulee tapahtumaan
Jaakobin kohdalla koko kansaa koskien.
Jaakobista (Pettäjä)
tulee tuon ihmeen myötä
Israel (Jumalan Ruhtinas).
Tällä hetkellä Jaakob on lihallinen.
Se ei vielä tunne Jumalan Voimaa.
Viikunapuun ihme on jo tapahtunut,
Israelin Valtio on uudestisyntynyt.
Myös kuolleitten luitten ihme
on alkanut tapahtua.
Kuolleet luut ovat lähentyneet toisiansa
eri puolilta ympäri maailmaa.
Ja nahkaakin on alkanut kasvaa luitten ympärille.
Mutta Henkeä
tuossa syntyvässä ihmeessä ei vielä ole.
Siihen tarvitaan uudestisyntymisen ihme.
Jeesuksen kuvaamien synnytystuskien alkua
ei voi enää olla huomaamatta.
Jeesus puhui tuossa luvussa (Matt 24)
myös niin suuresta ahdistuksesta,
ettei sellaista vielä koskaan ole ollut
eikä sitten koskaan enää tule.
Jaakob on oleva synnytystuskissa:
Jeremia (4:31) kirjoitti:
Minä kuulen huudon,
niinkuin synnyttäjän tuskanhuudon,
vaivan,
niinkuin ensisynnyttäjän vaivan,
tytär Siionin huudon;
hän vaikeroitsee, levittää kätensä:
'Voi minua,
minun sieluni menehtyy
murhamiesten käsiin!'
Jeremia jatkaa myöhemmin näin:
Jeremia (30:5-9) kirjoitti:
'Pelon huudon me kuulemme:
on hirmu, ei rauha!
Kysykää ja katsokaa:
synnyttääkö miehenpuoli?
Miksi näen kaikkien miesten
pitelevän käsin lanteitansa
synnyttäväisten tavalla,
ja miksi ovat kaikki kasvot käyneet valjuiksi?
Voi!
Suuri on se päivä, ei ole sen kaltaista.
Se on Jaakobille ahdistuksen aika,
mutta hän on pelastuva siitä.
Ja sinä päivänä,
sanoo Herra Sebaot,
minä särjen ikeen sinun kaulastasi
ja katkaisen sinun siteesi.
Eivät tee enää muukalaiset
heitä palvelijoikseen,
vaan he saavat palvella
Herraa, Jumalaansa,
ja Daavidia, kuningastansa,
jonka minä heille herätän.
Mutta juuri kun tuo kansa,
joka synnyttää,
on lähestymässä synnytyskipujensa huippua, se vapautuu niistä:
Jesaja (66:7-9) kirjoitti:
Ennenkuin Siion kipuja tuntee,
hän synnyttää;
ennenkuin hänelle tuskat tulevat,
hän saa poikalapsen.
Kuka on sellaista kuullut,
kuka senkaltaista nähnyt?
Syntyykö maa
yhden päivän kivulla,
tahi synnytetäänkö kansa
yhdellä haavaa?
Siionhan tunsi kipuja
ja samalla jo synnytti lapsensa.
Minäkö avaisin kohdun
sallimatta synnyttää,
sanoo Herra,
tahi minäkö,
joka saatan synnyttämään,
sulkisin kohdun? (Jes 66)
Siion siis synnyttää poikalapsen.
Lihasta syntyy liha,
Hengestä henki,
ja nyt kansasta on syntyy kansa.
Synteihinsä kuollut Jaakob
on silloin uudestisyntynyt Israeliksi.
Yhden päivän kivulla.
Tuo päivä on Herran päivä,
vihan ja synkeyden päivä.
Eli kun
viimeinen pasuuna eli Jumalan pasuuna
soi,
niin silloin seurakunta temmataan.
Silloin seurakunnan armotalaouskausi päättyy.
Silloin Israelin kello heilahtaa liikkeelle,
mikä merkitsee sitä,
että Danielin ennustama viimeinen vuosiviikko on alkanut.
Ja tuo vuosiviikkohan alkaa niin,
että antikristus tekee liiton
Dan (9:27) kirjoitti:
yhden vuosiviikon ajaksi,
ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin;
ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä
Tuohon taitekohtaan sijoittuu Ilmestyskirjan luku 12:
Johannes (Ilm 12:1-2) kirjoitti:
Ja näkyi suuri merkki taivaassa:
vaimo, vaatetettu auringolla,
ja kuu hänen jalkojensa alla,
ja hänen päässään
seppeleenä kaksitoista tähteä.
Hän oli raskaana ja huusi synnytyskivuissaan,
ja hänen oli vaikea synnyttää.
Siis synnytystuskissa on vaimo,
joka on vaatetettu auringolla,
eli on puettu
samaan lihakudokseen kuin Jaakob.
Vaimo eli Jaakob,
jonka vierellä on puoliso
heijastamassa auringon valoa,
ja jonka jalkojen alla
ovat Jaakobin jälkeläiset
eli kaksitoista tähteä.
Yksi näistä 12 tähdestä näki aikoinaan unen:
Mooses (Gen 37:9) kirjoitti:
katso,
aurinko ja kuu
ja yksitoista tähteä
kumarsivat minua.
Ja kun Joosef kertoi sen
isälleen ja veljilleen,
ymmärsivät he heti,
kuka tuossa unessa on aurinko,
kuka on kuu,
ketkä ovat nuo kaksitoista tähteä.
Ja Joosefin isä nuhteli Joosefia
ja sanoi hänelle:
Mooses (Gen 37:10) kirjoitti:
"Mikä uni se on,
jonka sinä olet nähnyt?
Olisiko minun ja äitisi ja veljiesi
tultava kumartumaan
sinun eteesi maahan?"
Joosef kuitenkin nousi hallitsijaksi,
jota he tulivat kumartamaan.
Samoin on koko
Jaakobin kohdalla tapahtuva.
Kovan ahdistuksen keskellä
he tulevat Hänen eteensä,
jota eivät ensin tunnistaneet.
Mutta sitten Hän on paljastava
Itsensä heille, niinkuin Joosef teki.
Ja koko Jaakobin suku pelastuu
Hänen kauttansa ahdistuksen ajan läpi,
samoinkuin aikanaan
Joosefin kautta silloisen
7 vuotta kestäneen hädän läpi.
