Ylhäältä tuleva ymmärrys on epäitsekästä

[rupattelija]

Kysymys; missä kohdassa sanotaan että ylhäältä tuleva ymmärrys joka on täynnä laupeutta, on epäitsekästä?

Ihmiset napisivat (oikeassa olemiseen turvautuen) eivätkä he kuunnelleet, saivat surman ja kuolivat erämaassa. Mutta ylhäältä tulevaa ymmärrystä etsiessään ymmärrys tulee.

Ylhäältä tulevaa ymmärrystä kannattaisi etsiä. Se on täynnä laupeutta, puhdasta, rauhaisaa ja hyvää hedelmää.

Jaak. 3:17 Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele.

[עֵד]

En suoralta kädeltä osaa vastata, mutta koska ylhäältä tuleva viisaus on jumalallista alkuperää, se ei etsi omaansa.

Tänään viimeksi minuakin puhutteli - viisaus. Ja siinä yhteydessä aina tulee mieleen Salomon. Vaikkakin hän pyysi ’kuuliaista sydäntä’ (1Kun. 3:9) tuomitakseen kansaa.

Ajattelin, että jos pitäisi listata tärkeimpiä asioita elämässä, niin vasta nyt tohtisin laittaa ensimmäiseksi viisauden. Ja ainakin Salomonille kävi niin, että lisäksi hän sai sitäkin, mitä ei anonut (1Kun. 3:12). Viisaus on aineetonta hyvää, mitä liha ei käsitä tavoitellessaan ajallisia.

(Epä)itsekkyyden mittari on kiteytetty näihin sanoihin: ’rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Vasta kun oppii antamaan anteeksi itselleen, armahtamaan itseään, rakastamaan itseään (Jumalan kuvana) ja puhumaan itsestään totta - niin silloin voi suoda toiselle näitä samoja asioita. Silloin huomaa ennemmin ’malkan omassa silmässä’ ja voi osoittaa armollisuutta rikan poisottamisessa veljen/sisaren silmästä.

Usein katsomme asioita tutusta pikkuikkunasta pelonsekaisin tuntein aistiemme varassa, kun voisimme huokaista syvään ja kohottaa luottavaisina katseemme näköalapaikalle kattoikkunasta: ’Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi.’ (Sak. 2:10)

[rupattelija]

Aamen! Tosi on hyvä. Kiitos paljon, sisko!

[עֵד]

Tälle maailmalle kaikenlainen epäitsekkyys on jossain määrin punainen vaate.

Lihan kuolettaminen (Jumalan koulussa) on uskovien etuoikeus. Tässä koulussa olen monesti jäänyt luokalleni.

Jos erehtyy (!) rukoilemaan taivaallista hyvää, oli kyse viisaudesta, rakkaudesta (agape), armolahjoista tai mistä tahansa hengellisestä aarteesta, joudumme - (Jumalan) kouluun, koska liha ei voi niitä vastaanottaa. Jumala Henkensä kautta opettaa uudestisyntynyttä henkeämme kuolettamaan lihaamme. Tämän ymmärtäminen teoriassa ei riitä.

Kun Jeesus saa olla ykkönen kaikissa tilanteissa, olosuhteissa ja tunteissa/tuntemuksissa, saamme omistaa kohdallemme sen, mitä rukoilemme.