Tässä on otettu esille kohta Matteuksen evankeliumin 20:nnesta luvusta. Alun perin Raamatun kirjat oli kirjoitettu yhteen pötköön ilman, että tekstiä olisi jaettu lukuihin ja jakeisiin. Jos keskitymme vain lukuun 20, niin meiltä jää piiloon asiakokonaisuus ja se suurenmoinen johdonmukaisuus, mikä Jumalan sanomisessa on. Jeesuksen sanat ovat huipennus Herramme vastatessa (alkoi luvun 19 lopussa) tähän Pietarin esittämään kysymykseen:
Matteus (Matt.19:27) kirjoitti:"Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua;
mitä me siitä saamme?"
Pietarin kysymys osoittaa hänellä olleen vakava asennevamma. Jeesus oli luvannut antaa kaikki heidän syntinsä anteeksi ja viedä heidät Taivaan kotiin. Eikö armo ja Taivaan iankaikkinen ihanuus riitä Pietarille? Pietari ei tyydy siihen, vaan hän kokee ANAITSEVANSA vielä jotain enemmän.
Jeesus on aloittanut vastaamisen tavalla, jossa opetuslasten erityinen asema kylläkin näkyy - samalla tässä näkyy myös se tosiasia, että jokainen Jeesukseen turvautuva saa monin verroin takaisin ja lopulta kirkkaudessa iankaikkisen elämän. Sellaisen denarin palkan Jeesus on meille luvannut.
Matteus (Matt.19:28-29) kirjoitti:“Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän”.
Erityisaseman ei kuitenkaan tulisi millään lailla tehdä opetuslasten sydämiä vaativiksi. Kaikki tulee armosta ja kaikesta saamastamme meidän tulee olla nöyrästi kiitollisia hyvälle Jumalalle. Hän on hyvä ja oikeudenmukainen Taivaallinen Isämme, joka antaa riittävästi tässä ajassa ja täysimääräisesti pyhyyttä ja jatkuvaa yltäkylläisyyttä perillä Taivaan kirkkaudessa.
Jumalan lupaama palkka on kaikille sama, iankaikkinen elämä - vertauksessa denari. Jumalan rakkauden, armon ja pelastuksen tulisi riittää. Asia on niin vakava, että Jeesus selventää armon suurenmoisuutta tällä upealla vertauksella. Vääristä luuloista ja omien ansioitten ajattelusta Pietarin oli päästävä eroon. Muillakin saattoi olla samansuuntaisia ajatuksia; Pietarihan otti usein julkisesti esille ns. vaikeita kysymyksiä.
Opetuslapset olivat niitä ensimmäisiä, jotka saivat kuulla ja nauttia pelastuksen evankeliumin aarteista - heidän väärään luuloonsa Jeesus vertauksessaan viinitarhasta tarttuu.
Matteus (Matt.20:10) kirjoitti: “Ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin denarin. Kun he sen saivat, napisivat he perheen isäntää vastaan ja sanoivat: 'Nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.' Niin hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: 'Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; etkö sopinut minun kanssani denarista?
Mieleeni nousee tuhlaajapoikavertaus, jossa maailmassa ryvettynyt nuorempi veli sai Isältään kaiken anteeksi ja vanhemman veljensä rinnalla täysimääräisen osuuden isänsä perintöön. Tämä ei ilahduttanut vanhempaa veljeä, olihan hän sentään palvellut isäänsä koko ajan kotitilalla pysyen ja ahkeroiden.
Riittääkö meille denari, riittääkö meille Jeesuksen armo?