Käännösvastine 'yllättää'
on hyvin väljä.
Ensinnäkin noissa kahdessa kohdassa,
jossa sitä käytetään,
on alkutekstissä kaksi eri sanaa.
Joten ainakin
jompikumpi yllättäminen
on epätarkasti käännetty.
Tosiasssa noissa virkkeissä
ei tarkkaan ottaen ole
sanaa yllättää.
Ensin jakeessa (1 Tess 5:3)
on adjektiivi
äkillinenSitten seuraavassa jakeessa (1 Tess 5:4)
on verbi
ottaa/
saada etuliitteellä, joka tarkoittaa
suuntana alaspäin.
Tuo verbi on esiintyy esimerkiksi
Johanneksen evankeliumin alussa:
Ja valkeus loistaa pimeydessä,
ja pimeys ei sitä käsittänyt.
Satun asumaan alueella,
jossa käsittäminen tarkoittaa
myös jotain ihan muuta
kuin ymmärtämistä.
Esimerkiksi
voin käsittää vaikkapa suden pihaltani.
Eli susi ei saa pihaani vallata.
Alkutekstin ilmaisu voidaan
kääntää siis myös esimerkiksi
ilmaisulla
saada/
ottaa valtaan.
Katsotaan nyt ensimmäiseksi,
miten Vanha kunnon Biblia
on nuo kaksi kohtaa kääntänyt,
jossa nykysuomennokset
puhuvat yllättämisestä.
BibliaPaavali (1 Tess 5:3-5) kirjoitti:
silloin kadotus lankee äkisti heidän päällensä,
niinkuin raskaan vaimon kipu,
ja ei he suinkaan saa paeta.
Mutta te, rakkaat veljet,
ettepä te ole pimeydessä,
ettei se päivä teitä käsittäisi niinkuin varas.
Te olette kaikki
valkeuden lapset ja päivän lapset:
emme ole yön emmekä pimeyden.
Siis tuo turmio/kadotus
kohtaa ja äkisti vain niitä,
jotka eivät ole Valkeuden lapsia
eli Jeesuksen omia.

KR 1642
silloin cadotus lange äkist heidän päällens/
nijncuin rascan waimon kipu/
ja ei he saa paeta.
Mutta te/ rackat weljet/
ettepä te ole pimeydes/
ettei se päiwä teitä käsitäis nijncuin waras.
Te oletta caicki walkiuden ja päiwän lapset.
En me ole yösta engä pimeydestä.
Ne synnytystuskat,
mitä me saamme kokea
eivät ole kadotuksen/turmion aiheuttamaa.
Vaan esimerkiksi Paavali totesi,
että hän joutui edelleen kärsimään
synnytyskipuja galatalaisten tähden,
kunnes muotoutuu Kristus heissä.
Mutta ihan toisesta kivusta
Paavali puhuu Tessalonikalaiskirjeessä.

UT 1548
Silloin se cadhotus heiden ylitzens eckiste langepi/
Ninquin raskan Waimon kipu/
ia eiuet he saa paeta.
Mutta te rackat weliet/
eipe te ole Pimeydhes/
ettei se peiue teite ninquin Warghas käsiteisi/
Te oletta caiki Walkiudhen Lapset/ ia Peiuen Lapset.
Eipe me ole ööste eikä mös pimeyxista.
Kirjaimellisesti kääntäen:
kirjsilloin äkisti heidän päälle tulee tuho
kuten synnytyskipu raskaana olevalle
ja eivät pääse pakoon.
Mutta te veljet ette ole pimeydessä,
jotta päivä teidät kuin varas
saisi valtaansa.
Voitaisiin myös kääntää niin,
että heidän eteensä astuu tuho,
jota he eivät pääse pakoon.
Tämä on siis koko ajan
jotain aivan päinvastaista
kohtaamista kuin se,
millä Paavali aloittaa tuon tekstikatkelman
eli kertoo seurakunnan tempauksesta.
Paavali (1 Tess 4:16- ) kirjoitti:
Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta
käskyhuudon,
ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan
kuuluessa,
ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
sitten meidät,
jotka olemme elossa,
jotka olemme jääneet tänne,
temmataan yhdessä heidän kanssaan
pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin;
ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.