Silmien ruokinta vs. elävän uskon ylläpitäminen

[rupattelija]

Maallinen silmien ruokinta tuntuu vesittävän elävää uskoa. Voiko se ajattaa ulos elävän uskon yhteydestä pakanuuteen jos annetaan maallisen silmien ruokinnan ruokkia itseään?

Paavalin mukaan jos vaelletaan turhanpäiväisissä ajatuksissaan niinkuin pakanat. Kai se tarkoittaa että voi ajattaa ulos elävän uskon yhteydestä jos ei valvota sitä tai unohtaa olevan Jumalan lapsi.

Pitää aina huolen ja valvoa sitä että tulee vaeltaa ja viettää kaiken mahdollisen aikaa Herran kanssa, niin silloin on mahdollista pysyä elävässä uskossa Häneen.

Eilen luin Raamattua liian vähän ja siten minulle jäi enemmän aikaa, jota käytin askartelun pariin melkein koko päivän. Sain melkein askartelun valmiiksi mutta se on vielä vähän keskeneräistä ja siten tänään aamulla nukuin pitkään ja siten hain kahvikupin ja siten katsoin kännykkää ja huomasin että minulle tuli monta tekstaria kännykkään.

Vastasin takaisin tekstaillen ja siten yhtäkkiä huomasin ihmetellen mikä outo olo itselläni on. Se on niinkuin "pakanamainen olo". Pyysin rukoillen Herraa paljastamaan mitä tämä on ja mitä olen tehnyt väärin. Siten aloin epäillä että käytin aikaa väärällä tavalla kun käytin kaiken aikaa askarteluun.

Tiedän että elävä usko ei ole kiinni tunteilusta, joka vaihtelee kokoajan. On parempi olla "tyhjä astia" itsen kanssa, niin Herra voi täyttää uudelleen. Vaeltaminen täällä maan päällä on omalla vastuulla miten vaelletaan. Pakanamainen olo voi "narrata" ettei kannata kiinnittää huomiota siihen, koska se osaa "narrata".

Onko sinulla samaa vastaavaa? Miten Jumalan lapsen kuuluu vaeltaa täällä maan päällä oman harrastuksen ja askartelun parissa?

Sen minä siis sanon
ja varoitan Herrassa:
älkää enää vaeltako,
niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa

[עֵד]

Erittäin hyvä ja aiheellinen aloitus sekä onnistuneesti muotoiltu painottaen ihmisenäoloa arjessa.

Samoja tuntoja toissapäivänä: opettelin editoimaan runovideoita youtubeen ja aika meni kuin siivillä. Illalla niskat oli kipeät ja sitten alkoi päänsärky, johon jouduin ottamaan migreenilääkettä.

Innostuin ensin asiassa, mutta lukiessani päiväannosta Sanasta tulinkin lohdutetuksi:

Kaikki,
mikä on totta, mikä kunnioitettavaa,
mikä oikeaa, mikä puhdasta,
mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa,
jos on jokin avu
ja jos on jotakin kiitettävää,
sitä ajatelkaa.

[rupattelija]

Sama juttu itselläni, minulla on kireä hartialihas joka johtuu siitä että olen ollut paljon läppärin kanssa ja siten hartiat on jumiutunut ja olen saanut päänsäryn. Nykyään olen vähemmän läppärin kanssa hartioideni takia.

Kiitos Raamatun kohdasta! Avu? Muuten Raamattu kansalle -käännöksen mukaan avu on hyve. Minun pitää valvoa omia ajatuksiani mitä ajatuksissani liikkuu ja katsoa, onko ajatuksissani jotain totta, kunnioitettavaa, oikeaa, puhdasta, rakastettavaa, hyvältä kuulostavaa, avua eli hyvettä, jotain kiitettävää.

Toivottavasti pystyn valvomaan ajatusten kulkua kun samalla keskityn askarteluun. Mielen harhailut johtui siitä että minulla oli pakanamainen olo. En tullut ajatelleeksi siitä että olisi pitänyt valvoa ajatusten kulkua.

Luin äsken uudelleen nämä Paavalin sanat (Ef. 4:17) ja mietin, eikö Paavali tarkoittanut sitä että turhat mielen harhailut ja pakanan tavoin vaeltaminen voi ajattaa ulos elävän uskon yhteydestä?

Paavali siinä varoitti turhanpäiväisissä ajatuksissaan vaeltamisesta. Paavalin varoittaminen mietityttää. Tarkoittaako se että Paavali kielsi vaeltamasta pakanan tavoin? Syystä että se voi ajattaa ulos elävän uskon yhteydestä pois jos vaeltaa pakanan tavoin?

[kalamos]

Avu? Muuten Raamattu kansalle -käännöksen mukaan avu on hyve.

Nuo avut ovat todellakin hyveitä.
Esimerkiksi moraalisia hyveitä.

arete = hyve, avu