Rakkaus heittää ulos pelon

[talutettava]

Aika usein puheissa siteerataan tekstikohtaa, "pelkoa ei rakkaudessa ole", mutta käytetäänkö
tätä tekstikohtaa aina oikein kohdentaen?

Aapeli Saarisalo

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus heittää ulos pelon;
sillä pelossa on tuskaa, mutta joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Pelossa on tuskaa, kärsimystä, ahdistusta, piinaa ..

Nouseeko joitakin ajatuksia tämän tekstikohdan perimmäisestä sanomasta?

[kalamos]

Edellisesssä jakeessa puhutaan tuomiopäivästä.
Se nyt ainakin on pelottava - mutta ei Jumalan lapselle.

Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä,
että meillä olisi turva tuomiopäivänä ...

Turva eli kirjaimellisesti kääntäen rohkeus/uskallus/luottamus.
Johannes on käyttänyt samaa ilmaisua jo luvussa 2 puhuessaan
Jeesuksen ilmestymisen päivästä.
Siis tuo pelottava tuomiopäivä liittynee Jeesuksen ilmestymiseen.

Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä
tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia
kaikista heidän jumalattomista teoistansa

Miksi me emme silloin pelkää.
Siksi, että me olemme silloin jo kokeneet ylösnousemuksen
ja olemme samanlaisia kuin Hänkin.

... että meillä olisi turva tuomiopäivänä;
sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.

Entä juuri nyt - juuri tällaisena - juuri tällaisessa maailmassa.
Minä viheliäinen kurja ihminen, jota sydämeni syyttää yhdestä ja toisesta asiasta.
Pelko valtaa mielen. Mitä tehdä.
Johannes on tämänkin asian jo käsitellyt edellisessä luvussa.

me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
että jos sydämemme syyttää meitä,
niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.

Jumala tietää, että minä olen paljon surkeampi kuin itse aavistankaan.
Mutta Hän Rakastaa minua ja Jumalan Rakkauden (Jeesuksen) tähden
Jumala näkee minut sellaisena kuin Jeesus on.

Siksi minun ei tarvitse pelätä rangaistusta ja tuomiota.
Jeesus on jo kärsinyt rangaistukseni ja tuomioni.
Nyt minun osanani on Herran Jeesuksen armon tähden
Isän Jumalan täydellinen Rakkaus.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon,
sillä pelossa on rangaistusta;
ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

[עֵד]

Aloitus on täynnä mielenkiintoa ja 'heittää ulos' tavanomaisuuden.

Lueskelin sitten kommentaareja aiheesta, ja yhdessä niistä kuvattiin asiaa siten, että 'vahvempi ja parempi heittää ulos heikomman ja huonomman'. Tällainen evolutionistinen lainalaisuus ei ole rakkaudeton tai syrjivä, vaan kuvaa rakkauden voimaa ja vaikutusta: aivan kuin verhot vedettäisiin ikkunoiden edestä, niin että pimeä 'heitetään ulos' ja valo pääsee tilalle.

[talutettava]

Edellisesssä jakeessa puhutaan tuomiopäivästä.
Se nyt ainakin on pelottava - mutta ei Jumalan lapselle.

Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä,
että meillä olisi turva tuomiopäivänä ...

Turva eli kirjaimellisesti kääntäen rohkeus/uskallus/luottamus.
Johannes on käyttänyt samaa ilmaisua jo luvussa 2 puhuessaan
Jeesuksen ilmestymisen päivästä.
Siis tuo pelottava tuomiopäivä liittynee Jeesuksen ilmestymiseen.

Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä
tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia
kaikista heidän jumalattomista teoistansa

Miksi me emme silloin pelkää.
Siksi, että me olemme silloin jo kokeneet ylösnousemuksen
ja olemme samanlaisia kuin Hänkin.

... että meillä olisi turva tuomiopäivänä;
sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.

Entä juuri nyt - juuri tällaisena - juuri tällaisessa maailmassa.
Minä viheliäinen kurja ihminen, jota sydämeni syyttää yhdestä ja toisesta asiasta.
Pelko valtaa mielen. Mitä tehdä.
Johannes on tämänkin asian jo käsitellyt edellisessä luvussa.

me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
että jos sydämemme syyttää meitä,
niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.

Jumala tietää, että minä olen paljon surkeampi kuin itse aavistankaan.
Mutta Hän Rakastaa minua ja Jumalan Rakkauden (Jeesuksen) tähden
Jumala näkee minut sellaisena kuin Jeesus on.

Siksi minun ei tarvitse pelätä rangaistusta ja tuomiota.
Jeesus on jo kärsinyt rangaistukseni ja tuomioni.
Nyt minun osanani on Herran Jeesuksen armon tähden
Isän Jumalan täydellinen Rakkaus.

Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon,
sillä pelossa on rangaistusta;
ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.

Tässä on tullut paljon samaa, mitä itsekin olen ajatellut tuosta tekstikohdasta.

Mitään kadotustuomiota ei lausuta Jeesuksen omille.

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Tuo tekstikohdan pelossa on rangaistusta mietityttää.
Tuo "rangaistus" on alkutekstissä kreikankielen sana "kolasis", joka tuossa muodossa esiintyy Raamatussa vain kaksi kertaa. Matteus 25. luvussa ja toinen on tämä 1Joh 4.

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

Englanninkielisissä käännöksissä ja Aapeli Saarisalon käännöksessä on käytetty "kolasis"
sanan kohdalla tässä 1. Joh, 4:18 hieman eri vivahdetta, "tuska, kärsimys, ahdistus, piina".

Onko siis niin, että rakkaudessa ei ole pelkoa tuomiosta, mutta uskovakin, joka ei ole täydelliseksi
tullut rakkaudessa, kokee "tuskaa, kärsimystä, ahdistusta, piinaa" ?

Onko mahdollinen "tuska" pelkoa kokevasta ihmisestä itsestään, vai mistä lähteestä pelko kumpuaa?

[talutettava]

Lueskelin sitten kommentaareja aiheesta, ja yhdessä niistä kuvattiin asiaa siten, että 'vahvempi ja parempi heittää ulos heikomman ja huonomman'. Tällainen evolutionistinen lainalaisuus ei ole rakkaudeton tai syrjivä, vaan kuvaa rakkauden voimaa ja vaikutusta: aivan kuin verhot vedettäisiin ikkunoiden edestä, niin että pimeä 'heitetään ulos' ja valo pääsee tilalle.

Hyvä ajatuskuvio pimennysverhoista, jotka vetäistään syrjään estämästä valon pääsyä sisimpää valaisemaan ja pimeyttä ulos heittämään.

Rakkauden voima on suurempi.

Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.
Jos joku tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin.

[kalamos]

Onko mahdollinen "tuska" pelkoa kokevasta ihmisestä itsestään, vai mistä lähteestä pelko kumpuaa?

Todella hyvä kysymys.
Olisikohan niin, että se lähtee ihmisestä,
joka ei Rakasta ... tai jonka läpi ei Rakkaus pääse virtaamaan eteenpäin.
Tuo katkelma Johanneksen kirjeessä alkaa näin:

Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta;
ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.

Kun meillä on suhde Jumalaan, joka on Rakkaus,
niin tuo Rakkaus täyttää myös meidät.

Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta,
joka on meille annettu.

Kun Jumala Rakastaa meitä tällaisella pyyteettömällä Agape-Rakkaudella,
niin emme me pelkää ja vapise Jumalan edessä.

Sillä te ette ole käyneet sen vuoren tykö,
jota voidaan käsin koskea ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden,
ette pimeyden, ette myrskyn,
ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin,
että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi;
sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä:
"Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön";
ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses sanoi:
"Minä olen peljästynyt ja vapisen";

vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin,
taivaallisen Jerusalemin tykö,
ja kymmenien tuhansien enkelien tykö,
taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö,
ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala,
ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö,
ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö,
ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri.

Siis ... me emme enää ole tuon tulta suitsuavan vuoren juurella,
vaan aivan toisenlaisissa maisemissa - meitä ympäröi ihana seurakunta jne.
Enää ei siis pitäisi olla uhkana viha ja rangaistus.

Aabelin veri syytti.
Jeesuksen veri ei syytä.

Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin,
ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.

Ja kuitenkin syyttäjiä löytyy pilvin pimein.
Ketkä minua syyttävät. No, ensimmäisenä minä itse.
Sitten paholainen. Sitten veljet ja sisaret. Sitten koko maailma.

Mutta ei näin pitäisi olla.
Jos sydämemme syyttää meitä, niin jokin on vialla.
Ja silloin meillä ei ole uskallusta lähestyä Jumalaa.

Ja kun meillä pyyhkii huonosti,
niin sitten muutkin saavat kuulla kunniansa.

Kun kohtaa uskovan ihmisen,
joka puhuu ... vaikkapa oikein saarnaa ... Pyhässä Hengessä,
niin se on aina suloista kuultavaa.
Se ei syytä. Se armahtaa kuulijan.
Jumalan hyvyys vetää silloin ihmistä Jeesuksen luokse.

Mutta kun kohtaa uskovan ihmisen,
joka puhuu ... vaikkapa oikein saarnaa ... tulikiven katkussa,
niin tuo puhe syyttää, eikä se ole suloista tuoksua eikä se kuulosta hyvältä.
Se ei vedä ihmistä Jumalan tykö, eikä siinä ole armoa, joka vapauttaa.

Valitettavasti moni uskovainen ihminen ... vaikkapa kalamos ...
voi elää kuitenkin koko vaelluksensa loppuun asti pelossa eikä Rakkaudessa.

Tiedän niin monta jo perille päässyttä Jumalan lasta,
jotka ovat tuossa pelossa ja epävarmuudessa eläneet aivan loppumetreille saakka.
Vielä kuolinvuoteella saarnaajan täytyy vakuuttaa se asia,
minkä olisi pitänyt tulla selväksi jo uskoontulon yhteydessä:

Kaikki synnit on anteeksi annettu
Jeesuksen veren tähden.

[Natanael]

Talutettava nostaa avaukseen Aapeli Saarisalon käännöksen, jossa ”rangaistusta” on käännetty sanalla ”tuskaa”. Jos avausviestin jatko ”Pelossa on tuskaa, kärsimystä, ahdistusta, piinaa ..” otetaan sellaisenaan, niin täydellisen rakkauden heittäessä pois pelon, niin johtopäätöksemme olisi se, että täydellinen rakkaus heittää pelon mukana pois tuskan, kärsimyksen, ahdistuksen ja piinan. Jeesus lupaa omilleen monenlaisia ahdistuksia ja kärsimyksiä, joten kaikesta tuskaisesta eroon pääsemisestä ei voi olla kysymys.
Paavali jakaa avoimesti raskaita kokemuksiaan ja me kaikki uskovat olemme tavalla tai toisella saaneet ahdistuksista oman osamme. Paavali tuo esille niin ahdistustaan, masennustaan kuin pelkojaankin. Koska tässä pinnalla on sana ”pelko”, niin otan esille tähän tunteeseen liittyviä Paavalin tuntemuksia. Paavali luotti Herraansa, hän eli Pyhän Hengen läsnäolossa ja luottavaisena pelastumisessaan Jeesuksen armon varassa. Voimme olla kiitollisia Jumalalle siitä, että Hänen Sanassaan saamme tutustua läheisesti, tuntevaan ja itsessään monanlaista heikkoutta kokevaan mieheen. Kukaan ei varmaan voi lukea Paavalin elämästä panematta merkille, kuinka tuskainen hänen tiensä olikaan. Laitan tähän muutaman Paavalin tunteen ilmauksen ilman sen kummempia analyysejä.

Sillä ei Makedoniaan tultuammekaan lihamme saanut mitään rauhaa,
vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut:
ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa.

Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa.

Sillä minä pelkään, että tullessani ehkä en tapaa teitä semmoisina, kuin tahdon,
ja että te tapaatte minut semmoisena, kuin te ette tahdo.
Minä pelkään, että teidän keskuudessanne ehkä on
riitaa, kateutta, vihaa, juonia, panetteluja, juoruja, pöyhkeilyä, epäjärjestyksiä.

Mutta minä pelkään, että niin kuin käärme kavaluudellaan petti Eevan,
niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta,
joka teissä on Kristusta kohtaan.

Sana ”rangaistus” sopii erinomaiseksi suomennokseksi sekä tässä esille olevaan Johanneksen kirjeen kohtaan,että saman alkukielisen sanan sisältävään Matteuksen evankeliumiin.

Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen,
mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.

Veljemme Kalamos osuu mielestäni naulan kantaan omassa analyysissään. Johannes kirjoittaa siitä, että uskova on menossa Taivaan kotiin, eikä hänen tarvitse pelätä sitä tuomiota, joka kerran kohtaa katumattoman syntisen. Kaikki arvostamani ja lukeman Raamatun tutkijat ovat tässä asiassa Kalamoksen kanssa samoilla linjoilla. Vastaan vielä hakuammunnalla mieleeni nousevaan kysymykseen, mistä ihmeestä Saarisalo saa sitten päähänsä kääntää ”rangaistus”-sanan sanalla tuska? Oletukseni on seuraava.
Saarisalo vietti nuorena miehenä pitkähkön ajan Englannissa ja jotkut englanninkieliset Raamatut ovat kääntäneet kyseisen kohdan sanalla ”torment”. Sanan merkitys ei kuitenkaan ole tavanomainen tuska, jota kuvaavat sellaiset sanat kuin pain tai distress. Torment –sanaa käytetään pääasiassa Yhdysvalloissa kuvaamaan äärimmäistä tuskaa. Siinä mielessä viimeisellä tuomiolla joidenkin osalle tuleva, tuomiota seuraava, ”äärimmäinen tuska” kuvaa sitä, mitä rangaistus merkitsee tuomitulle.

Ja hän huusi sanoen:
'Isä Aabraham, armahda minua
ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni,
sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!

Myös itse Aapeli Saarisalo sai kokea masennusta – nuorena pappina hän pyrki suorittamaan asevelvollisuutta, mutta keuhkotautinsa vuoksi häntä ei kelpuutettu armeijaan. Tämä tieto vei nuoren papin sellaiseen tilaan, jossa Saarisalo totesi ”joutavansa jo kuolemaan”. Siinä vasta armeijaikäinen mies, jolle Jumala oli varannut vielä paljon työtehtäviä elopellolla, oli menettänyt täysin työnäkynsä ja halun mennä eteenpäin kohti huomista.

[kalamos]

Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä
ollaksenne jälleen pelossa,
vaan te olette saaneet lapseuden hengen,
jossa me huudamme: "Abba! Isä!"
Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa,
että me olemme Jumalan lapsia.
Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä,
Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä,
jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme,
että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Sillä minä päätän,
että tämän nykyisen ajan kärsimykset
eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen,
joka on ilmestyvä meihin.